Rauhallinen iltapäivä

Aurinkopentu kurkisti parantajanpesään. Se oli tyhjä. "Öh... Olen aina... Halunnut pelastaa kissojen henkiä... Parantajana... Mutta tuskin minusta... Mitään parantajaa tulee..." hän mutisi. Pennun pelko oli Vesipisaraa kohtaan kaikkoamassa.
"Mikä pesä... Sitten?" hän kysyi.

"Katsotaan seuraavaksi klaaninvanhimpien pesä. Olet saattanut käydäkin siellä, vai oletko?" Vesipisara kysyi. Naaras käveli klaaninvanhimpien pesää kohti. Vanhukset nukkuivat ja yksi oppilas oli viemässä heille tuoresaalista. Oppilas laski saaliinsa vanhuksien keskelle, ja hän nyökkäsi Vesipisaralle. Sen jälkeen tuo katsoi vähän paheksuvasti Aurinkopentua. Varapäällikkö siirtyi jotta Aurinkopentu näkisi pesän.

Aurinkopentu nyökkäsi toiselle ja lähti astelemaan klaaninvanhimpien pesää kohti. "Öh... En ole käynyt... Siellä..." hän mutisi nolona. Pentu säikähti, kun oppilas katsoi häntä tuimasti.
"Miksi hän katsoi minua noin?..." Aurinkopentu kysyi ja kurkisti vanhimpien pesään.

"Jotkut ovat aliarvioivia pentuja kohtaan. Hän ei kyllä ole itsekkään vanha", Vesipisara vastasi. Hän antoi pennun katsoa hetken vanhimpien pesää, kunnes astui kauemmas. Koska pentutarhassa Aurinkopentu asui, sitä ei tarvinnut vilkaista. He olivat käyneet kaikki pesät läpi.
"Jäljellä olisi vielä päällikön pesä, mutta sinne ei saa mennä ilman oikeaa asiaa", naaras totesi. Hän katsoi pentua, olisiko tuolla jotain sanottavaa.

Aurinkopentu katsoi nukkuvia vanhuksia. Ne olivat niin tylsiä pennun mielestä että hän kääntyi heti Vesipisaran puoleen. "Okei..." tämä mutisi.

Pennun maha kurisi hieman. "Minulla... Taitaa olla hieman... Nälkä..." Aurinkopentu mutisi. "Taidan mennä... Tuota... Oli kiva katsella... Kanssasi... Klaanilaisten pesiä..." tuo jatkoi ja asteli nopeasti pentutarhaan.

"Minusta oli hauska esitellä sinulle leiriä." Vesipisara kuuli pennun mahan murisevan, jolloin tuo totesi lempeästi:
"Menehän syömään. Nähdään", naaras huikkasi toisen mennessä.

// Tämä taisi olla tässä. Kiitos peliseurasta :)

//Kiitos seurasta! ^^