Onko niin vaikeaa löytää perille?

Vesipisara seurasi Nikun metsästystä. Hän ei ilmeisesti ole vielä hajuja tunnistellut. Alku meni hyvin, mutta sitten Nikun tassut töämhtivät maahan liian kovaa ja hiiri pinkaisi karkuun. Se juoksi naaraan vierestä. Tuo ei kuitenkaan ehtinyt ottaa saalista kiinni. Sinne meni.
"Astuit liian kovaa. Saaliseläimet ovat herkkiä ja tuntevat vaikka minkä, näkevät ja kuulevat hyvin. Unohdin sanoa, että astu varovaisesti. Niin että ei kuulu mitään ääntä. Mennään vielä vähän tuonne päin, siellä haisee vesimyyrä." Meriklaanilainen lähti taas vähän edemmäs. Hän vilkaisi lapansa yli ja kysyi:
"Millä tavalla olet saanut ruokasi ennen?"

Niku katsoi maata nolona ja mumisi: "Ok..." Luopio lähti seuraamaan toista hitaasti. Pian hänkin haistoi jotain. "Ai... Tu.. Tuoltako... Ve... Vesimyyrä.. Haisee?..." hän kysyi ja näki pulskan vesimyyrän.
Niku ei heti vastannut toisen kysymykseen. Ensin hän yrittäisi napata tuon myyrän.
Luopio pudottautui vaanimis-asentoon ja lähti hiipimään hiljaa kohti saalista. Hän oli jo ihan lähellä, kun pusikosta hyppäsi esiin suuri kolli. Tuo painoi Nikun maatavasten, jolloin vesimyyrä säikähti ja pinkaisi karkuun.
"Kuka olet ja mitä teet Meriklaanin reviirillä?!" suuri ruskearaidellinen kolli rääkkyi. Niku ei pystynyt vastaamaan. Hän oli jähmettynyt kauhusta. Nyt minä kuolen...

Vesipisara vetäytyi taas sivumpaan katsomaan. Nyt on hyvä asento.. Kesken hyvän saalistuksen pusikosta loikkasi outo kolli, joka painoi Nikun maata vasten. Tuo kolli ei ollut huomannut ilmeisesti sivumpana olevaa naarasta. Vesipisara ei tunnistanut tätä kollia. Hän näki kuinka luopio jähmettyi. Hän ei uskalla tapella vastaan! Vesipisara lähti juoksemaan kovaa kyytiä kohti kahta kissaa. Hän ei ollut onneksi kaukana. Kun hän saapui tarpeeksi lähelle, soturi loikkasi ja heitti tuon Nikun päältä pois.
"Mitä teet? Säikytit riistan pois!" naaras kysyi uhkaavasti Meriklaanilaiselta.

Niku säikähti, kun Vesipisara heitti kollin pois hänen päältään. "Säikytän riistan ettei tuo luopio syö sitä! Sehän on Meriklaanin omaisuutta!" kolli murisi ja nousi seisomaan. "Ja miksi sinä minun kimppuun hyökkäät? Tapa tuo luopio!" Meriklaanilainen kolli jatkoi ja osoitti hännällään Nikua. Luopio säpsähti ja painautui maata vasten peloissaan.

Vesipisara nousi pois kollin päältä.
"Opetan häntä metsästämään. Hänestä saattaa tulla Meriklaanilainen." Naaras piti hetken tauon. Hän lipaisi huuliaan ja ärjäisi kollille.
"Aina sinä olet tappamassa! Mitään ei ratkota väkivallalla! Anna minun hoitaa tämä asia!" Vesipisara jäi katsomaan hurjistuneena kollia. Hän ei halunnut kuulla enää yhtään sanaa luopioiden kelpaamattomuudesta. Heistäkin voi tulla hyviä sotureita.
"Tietenkin liittymisestä päättää päällikkö", naaras sanoi tyynenä.

Niku katsoi hiljaa kumpaakin Meriklaanilaista. "Vai Meriklaanilainen? Ja pyh tuommoiset puheet! Luopiosta ei tule soturia tai mitään muutakaan! Ja sillä selvä!" soturi ärjyi ja paljasti kyntensä. "Tapa tuo tai tapan sinut!" tuo sanoi ja paljasti vielä hampaansa.
Ei... En salli että Vesipisara kuolee takiani... Niku ajatteli ja paljasti hampaansa hieman epäröiden. "Ja sinä et Vesipisaraan koske!" hän ärähti ja hyppäsi kollin päälle, puraisten tuota etujalkaan. "Senkin ruoja!" soturi ärjyi ja heilautti käpäläänsä, jolloin luopio lensi suoraan kiveen.
"Auuuuuuh...." Niku mumisi ja vaipui tajuttomuuteen.
"No mitäs nyt sanot?" kolli maukui hitaasti.

Vesipisara katsoi rohkeaa Nikua. Tuollainen oli tosi rohkeaa. Mutta kolli kuitenkin kumautti tuon maahan helposti.
"Et tapa meistä kumpaakaan! Yritätkö tosiaan tappaa minut, klaanin varapäällikön? Mitä luulet sitten Patatähden tekevän sinulle? Et uskaltaisi riistää henkeäni", naaras sanoi. Kolli oli todella töykeä. Tuollainen käytös ei käynyt missään tapauksessa! Patatähti päättää miten menetellään.

//Onko Foxxy vastannut?

//Kyllä on vastannut :) Ja sopii vallan mainiosti :3

Niku mustaa... "Uh..." hän raotti hieman silmiään. "Vai varapäällikkö? Milloin sinusta oikein sellainen tuli?!" soturi ärjyi. "No olkoon menneeksi. Mutta jos valehtelet olet mennyttä kalua!" kolli jatkoi ja lähti Meriklaanin leiriin nokka korkealla.
Niku nousi hitaasti pystyyn, mutta hän kaatui uudelleen. "Mi... Mitä... Tapahtui...?" hän sai mumistua. Luopio tärisi vieläkin pelosta. Mitä tapahtui?... Kuka olen?... Mitä minä täällä teen?... Nikun ajatukset olivat sekaisin. Hän ravisteli päätään ja sai jotan selkoa tapahtumista.
"Ku... Kuka... Olen?... En... Muist... Muista... Miksi... Miksi... Mi... Munua.. Pe... Pelottaa?..." Niku mumisi. Hän oli saanut muistinmenetyksen.

//Nikun muisti palaa kohtaaaa ;3

Vesipisara katsoi tyytyväisenä kun kolli lähti pois. Mutta sitten hän huomasikin Nikun, joka makasi maassa tiedottomana mistään. Tuo puhui jotain.
"Niku, mikä on?" Soturi kysyi. Yän on menettänyt muistinsa! Naaras ei tiennyt mitä tehdä. Hän katseli, kun Niku makasi maassa.
"Tunnetko minut?" Vesipisara päätti kysyä. Ehkä hän muistaisikohta, tai sitten luopio menetti muistinsa iäksi. Se olisi kauheaa.

Niku siirsi katseensa hitaasti Vesipisaraan. "Umh... Ve... Vesipisara?... Nyt... N.. Nyt muistan..." hän mumisi ja nousi hitaasti ylös. "Mutta... Mi... Mihin... Se... Ko... Kolli meni?..." hän jatkoi kysymyksellä.
Niku painoi silmänsä hitaasti kiinni. "Mi.. Minua... Väsyttää... Ja... Minulla... On... Hi... Hirveä... Nälkä..." luopio mumisi.

Vesipisara helpottui kun kolli taas muisti.
"Hän lähti leiriin. Ei ole vaivaa", naaras sanoi. Kun kolli kertoi etä hänellä oli nälkä, soturi mietti mitä tekisi. Sitten hän keksi.
"Odota tässä. Koita saalistaa jotain. Käyn leirissä", naaras sanoi.


// nyt se niinku pääsee klaaniin :)

//Kysyn vielä Cenereltä ja hän varmaan liittyy tähän peliin(?)


Niku nyökkäsi hitaasti. Hän raotti hieman silmiään, mutta sulki ne uudestaan. Luopio asettui makuulle maahan. "E... En... Tah... Tahtoisi olla... Vai... Vaivaksi..." Niku mutisi hiljaa.

// Selvä. Vesipisara vaikka käy hakemassa hänet

// Täältä tullaan! Vesipisara siis hakee Patatähden paikalle? //

Kokonainen raskas päivä rajavartioissa oli uuvuttanut mustavalkoisen kollin täysin. Patatähti raahautui raskain askelin leiriin. Hän oli toivonut pääsevänsä rauhalliseen leiriin, mutta siinä kävikin päinvastoin: kaikki höpisivät yhtä aikaa luopiosta ja Vesipisarasta.
"NYT KAIKKI HILJAA!" Patatähti ärähti vihaisena. Meriklaanilaiset hiljenivat oitis. Kun oli hiiren hiljaista, kolli antoi Lehtikäpälälle puheenvuoron:
"Lehtikäpälä, kerro, mitä on tapahtunut?"
"Vesipisara on päästänut luopion klaaniimme!" soturi ulvaisi vihaisena.
Vai niin. Eikös se ole päällikön tehtävä hyväksyä ulkopuoliset klaaniin, eikä varapäällikön? Patatähti ihmetteli mielessään.
"Missä Vesipisara ja se luopio on?" päällikkö kysyi.
"Emme tiedä" kissat vastasivat.
"No, odotan, jospa varapäällikkö saapuisi paikalle asti"

//Jos Vesipisara ilmestyisi nyt leiriin?

Vesipisara oli jättänyt Nikun niille sijoilleen, ja lähtenyt leiriin. Hän toivoi, että Patatähti olisi paikalla. Ja siellä hän oli kuin olikin. Naaras juoksi päällikön luo ja kumarsi. Hän tunsi klaanien vihaiset katseet selässään.
"Päivää, Patatähti. Olenkin odottanut sinua. Hetki sitten klaaniin tuli kissa, Niku. Hän sanoi että haluaisi liittyä klaaniin. En tiennyt mitä tehdä, joten juttelin hänen kanssaan. Tulisitko luoksemme leirin ulkopuolelle?" Naaras selosti. Vesipisara huomasi, että mustavalkoinen kolli oli hyvin väsynyt. Naaras ei olisi häntä halunnut enää juoksuttaa, mutta tämä asia oli hoidettava.

Niku katsoi hiljaa maata. Pian hän näki kolme kissaa. Jokaisella oli suussaa mehukkaan näköistä riistaa.
Niku onnistui pysyä huomaamattomissa, vaikka hänellä oli kauhea nälkä.

Päälikkö kääntyi katsomaan Vesipisaraan, joka kumartui hänen eteensä.
"Päivää" Patatähti vastasi. Kolli kuunteli toisen sanoja.
"No, eipä tässä kai muu auta kuin tulla. Siitä Nikusta voi olla ehkä hyötyä" kolli mutisi ja lähti taas kohti leirin sisäänkäyntiä. "Te muut pysytte leirissä. Kukaan ei tule salakuuntelemaan tai puren häntänne poikki!" meriklaanilainen kissa murahti. Hän tiesi oikein hyvin, että klaanissa oli muutamia, jotka eivät pysyisi poissa ilman uhkausta.

Vesipisara nyökkäsi innostuneesti ja lähti edellä sisäänkäynnistä. Hän suunnisti kohti paikkaa, jossa Nikun pitäisi odottaa. Ellei hän ole lähtenyt jonnekkin.

Niku odotti pakallaan hiljaa. Hän painautui miltei kiinni maahan. Mikä.... Sil.... Sillä... Kestää?... luopio ajatteli ja siirsi tassuaan parempaan asentoon.

Patatähti seurasi varapäälikköä leirin ulkopuolelle. Kolli huomasi piakkoin aika pienikokoisen kissan. Tuon on pakko olla se Niku, Patatähti ajatteli ja ohitti varovasti Vesipisaran.
"Sinä olet varmaan Niku?"

// Lollipop voi vastata tähän väliin

Niku säpsähti kun mustavalkoinen kissa tuli hänen luokseen. "Ky... Kyllä...." hän mumisi ja nousi hitaasti istumaan.

Vesipisara katsoi sivusta. Nyt kun päällikkö oli paikalla, naaras hoiti sivuroolin. Hän pysähtyi vähän matkan päähän kolleista, kuuntelemaan näiden jutustelua.

//Aww, Niku pääsee klaaniin... Surutassu taitaa tulla häiriköimään tänne ihan uteliaisuuttaan.

Surutassu hiiviskeli leirin ulkopuolella. Hetki sitten hän oli vielä nukkunut sikeästi, mutta hänet oli herättänyt valtava meteli. Taistelusta ei ollut kuitenkaan ollut kysymys, vain ja ainoastaan tavanomaisesta erimielisyydestä, päätteli naaras. Jaloittelemaan oli kuitenkin pitänyt päästä, joten näin harmaa kissa asteli päämäärättömästi viherlehden lämpimien tuulien alla.
  Samassa hän huomasi kaksi kissaa. Toinen oli Vesipisara, klaanin soturi. Toinen oli myös hänelle tuttu. Luopio Niku. Pieni, arka kolli, jonka kaksijalat olivat heittäneet pesästään pois. Naaras ei voinut hillitä innostustaan Nikun näkemisestä. "Niku! Surutassu täällä! Muistatko minut?"

Patatähti nyökkäsi Nikulle. "Haluaisit siis liittyä klaanimme, mikäli siis ymmärsin oikein. "
Enempää päällikkö ei kerennyt sanomaan, sillä hänen oma oppilaansa riensi paikalle. "Surutassu! Juurihan minä kielsin tulemasta tänne. Etkö muka kuullut?!" kooli murahti.

Niku katsoi päällikköä pelokkaana. "Öh... Kylllä.... Ha... Haluan... Liittyä.... Klaaniisi.." hän mutisi. Pian hän huomasi vanhan tuttunsa. "Su.... Surutassu!" Niku hihkaisi ja nousi nopeasti pystyyn.

Vesipisara katseli edelleen. Pian paikalle ilmestyi klaanin oppilas, Surutassu. Tuo tervehti iloisesti Nikua, he ilmeisesti tuntivat ennestään. Kun Patatähti sanoi Surutassulle ehkä vähän ankarastikin, mitä hän täällä teki, naaras puhui.
"Surutassu, tule tänne. Niku pääsee ehkä klaaniin", Vesipisara sanoi. Hän halusi, että Niku ja Patatähti puhuisivat ihan kahdestaan.