Onko niin vaikeaa löytää perille?

//Sori otsikko.... En ole luova ihminen XD

//KUKATAHANSA MERIKLAANILAINEN SAA OSALLISTUA TÄHÄN!!!!


Niku asteli hiljaa kaislikossa. Hän tunsi olevansa perillä... Meriklaanissa. Hän oli kokenut kovia ja vihdoin pitkän pitkän matkan jälkeen hän tunsi olevansa perillä. Ei Niku ollut varma perillä olostaan, mutta jokin outo tunne sanoi hänelle niin.
Niku asteli vielä jonkin aikaa. Hän näki kohta jonkin kolon vähän matkan päässä. Yhtäkkiä sieltä tuli esiin kissa. Se ei kuitenkaan tullut Nikun luokkse vaan meni eriin suuntaan. Niku pörhisti karvansa äärimmilleen, mutta laskine heti alas. Nyt hän oli valmis... Niku asteli hiljaa kohti koloa ja pian sen sisällä aukesi iso aukio täynnä kissoja... Niku joutui pieneen panikkiin nähdessään joidenkin kissojen vihamieliset katseet. Jotkut taas olivat ihmeissään.
"Öh......" Niku mutisi ja oli aikeissa kääntyä takaisin. "Minä.......Tuot..." hän mutisi ja katsoi monia kissoja niin monia...

//Kissoilla voi siis olla monta peliä samaan aikaan? Tää on vanha peli mutta tulen tänne silti, jospa Lollipop huomaa :)

Vesipisara liikuskeli leirissä. Hän oli juuri tullut rajapartiosta, ja hän oli hakemassa ruokaa. Naaras penkoi tuoresaaliskasan pohjalta mehukkaan näköisen hiiren. Soturi kantoi sen pesälleen ja alkoi ahmia sitä.

Hiiren syötyään Vesipisara vilkaisi ympärilleen. Leirissä oli ihan tavallista, mutta naaraasta tuntui jotenkin epätavalliselta. Hän yritti työntää asian mielestään ja asettua lepäämään. Hän käveli pesään. Naaras polki hetken makuualustaansa, kunnes keksi hakea lisää sammalta alustaksi. Hän otti vanhat sammaleet suuhunsa ja kantoi ne pois. Leirin lähistöltä hän keräsi uusia, puhtaita ja raikkaita makuualustoja. Meriklaanilainen kantoi ne paikalleen ja polki ne hyväksi. Sen jälkeen hän asettui pienille päiväunille.

Naaras heräsi. Hän ei ollut nukkunut kauan, mutta hänessä virtasi silti huomattavasti paljon enemmän energiaa kuin ennen nukkumista. Vesipisara suki hetken turkkiaan. Tämän jälkeen hän astui ulos pesästä, jonka sisällä oli aika kuuma. Ulkona ei viileys tullut paljonkaan vastaan - ilmat olivat alkaneet toden teolla lämmetä. Vesipisara oli onnellinen, että hänellä oli suhtellisen ohut turkki. Kesken sää-mietiskelyjen naaraan nenään tuli vieras haju. Se oli kissa. Muttei Meriklaanilainen. Kuka hän mahtaa olla? naaras mietti kun sisäänkäynnistä astui kissa. Kissa ei tuoksunut miltään klaanilta. Luopio?! Kotikisu?! Kissa ei haissut myöskään kotikisulle. Vesipisara saattoi haistaa tuon olevan kolli. Hän asteli mustan ja harmaan läikikkään kissan eteen.
"Kuka sinä olet?" Vesipisara kysyi. Hän ei luottanut kolliin. Nyt hän myös huomasi, ettei kissalla ollut ollenkaan häntää. Kamalaa! naaras ajatteli. Millaista oli elämä ilman häntää?
"Mitä teet täällä?" soturi kysyi perään.

// Oijoi, nyt päästään tässäkin juonen käänteessä eteenpäin :D

Niku tojotti hetken kaikkia kissoja, kunnes hänen eteen astui naaras. "Öh... Tuota.... Olen.. Niku... Ja tuota.... Olen.... Siis... Tahdon... Liittyä... Öh... Meriklaaniin...." hän mumisi pelokkaasti. Niku oli valmis pakenemaan hetkenä minä hyvänsä, jos häntä paljon vahvempi naaras aikoisi hyökätä.
"Tuota... Voin... Häipyä.... Jos.. Se ei.... Sovi... Sinulle..." hän mumisi.

Kolli vaikutti kovin aralta. Vesipisara rentoutui vähitellen ja antoi karvojensa siloittua. Tästä kollista ei ole uhkaa.
"Hyvää päivää, olen Vesipisara. En ole varma klaaniin liittymisestä, sinun pitäisi kysyä sitä päälliköltämme, Valkotähdeltä." Naaras maukui.

// Hmm.. Pitäsikö Valkotähti saada tähän peliin?

Niku katsoi arasti toista kissaa. H"Öh.... Missä.... Päällikkönne.... On?..." hän kysyi.


//Kyllä varmaan, mutta en ole nähnyt hänen pelaajaa täällä aikoihin...

Vesipisara katsoi kollia silmiin.
"En ole varma, leiri on aika tyhjä tällä hetkellä. Hän saattaa olla pesässään tai partioimassa", naaras arveli. Mitä sanon hänelle jos Valkotähti ei ole leirissä? Hänellä oli pieni ongelma. Jos tosiaan päällikkö oli partioimassa, mitä hän sanoisi tuolle Nikuksi nimetylle kissalle? Vesipisara ei viitsinyt antaa hänelle ruokaa tai tehdä muuta vastaavaa. Hän nuolaisi selkäänsä ja vilkaisi sitten ympärilleen.

Niku astui askeleen taaksepäin. "E... Ethän... Tap... Tapa... Minua.... Jos.... Päällikkönne... Ei ole... Täällä?.." hän kysyi ja oli valmis loikkaamaan pakoon.

Vesipisaraa suorastaan huvitti toisen pelko. Toisaalta oli tosi harmi, että häntä pelotti.
"En tietenkään. Emme harjoittele taistelua tappaaksemme, vaan puolustaaksemme klaania ja reviiriä." Naaras vastasi viileästi. Hän oli ylpeä siitä, että oli metsäkissa. Klaanikissa.
"Ei tarviste pelätä", soturi sanoi hiljempaa. Hän katsoi tuon silmiin. Niissä tuntui olevan jotain muutakin kuin pelkoa. Mutta mitä?

Niku otti yhden pienen askeleen eteenpäin. "O... Okei..." hän sai mumistua vastaukseksi. "En... Ole... Ennen.. Ollut... Nä.. Näin..... Arka...." kolli sanoi.
Niku havahti, kun joku toinen kissa tuli lähemmäs. "Kuka olet?" tuo sanoi kovaa. "Ni.. Niku..." Niku sanoi ja astui taas askeleen taaksepäin. Tuo kolli on paljon uhkaavampi.... Hän saattaa jopa hyökätä! hän ajatteli kuumeisesti.
"Hahhaaaahhha! Pelkkä pelkuri! Vesipisara häädä hänet!" tuo sanoi ja katsoi Vesipisaraa. "Voin kyllä...... Häipyä... Jos... Sitä... Tahdot..." Niku sanoi.

"Häädä? Hän haluaisi liittyä klaaniimme. Minusta se olisi hyvä idea, kun hänestä koulutetaan soturi", Vesipisara sanoi Meriklaanilaiselle kollille. Hän katsoi tuota tuimasti.
"Hän ei ole uhka", naaras jatkoi. Hän ajatteli, että Nikusta voisi saada oikein hyvän soturin. Hänet pitäisi vain kouluttaa rohkeammaksi, ja siihen tarvitaan hyvä mestari. Tämä paikalle tullut kolli ei ole hyvä mestari. Vesipisarasta kolli oli törkeä. Vieläpä hänen klaanitoverinsa! Huhhuh! Tästä tulee aikamoinen sotku, jos päällikkö ei saavu...


//Tulemmeko mainitsemaan kollin nimeä ollenkaan?

// Kollille voi nopeasti keksiä nimen, vaikka Lehtikäpälä

Niku katsoi peloissaan kahta kissaa. "Hmh! Huono idea! Luopiosta ei voi tulla hyvää soturia! Meriklaanin maine laskisi! Ja vieläkun klaanimme päälikkö oli kotikisu!" Lehtikäpälä karjui. Päällikkö oli kotikissa? Hän saattaa ymmärtää minua paremmin, kuin tuo kolli... Niku ajatteli.
Paikalle kokoontui lisää kissoja. Vihaisia ja kysyviä ilmeitä vilisi Nikun ympärillä. Hän oli joutua pakokauhun valtaan.

"Ole hiljaa, Lehtikäpälä! Tuo on loukkaavaa!" Vesipisara katsoi kollia jälleen.
"Ainahan klaanissa lisäkäpäliä tarvitaan, vai mitä?" Vesipisara mietti mitä tekisi. Samaan aikaan moni Meriklaanin kissoista kerääntyi heidän ympärilleen. Monet olivat vihaisia, monet hämmentyneitä. Jotkut näyttivät kyllästyneeltä.
"Häätäkää hänet!" Joku huusi kissakatraan seasta. Naaras pakotti itsensä rauhalliseksi ja tyyneksi. Lehtikäpälä pörrötti turkkinsa niin että näytti kaksi kerta isommalta. Monet välkyttelivät kynsiään. Vesipisara näki, kuinka Nikua pelotti.
"LOPETTAKAA JOKA IKINEN!" hän karjui. Kissajoukko näytti hiljenevän. Kaikki kääntyivät katsomaan Vesipisaraa. "Noh, mitä aiot tehdä?" Lehtikäpälä kysyi ivallisesti. Kaikki nyökyttelivät päätään ja olivat valmiita hyökkäämään luopion kimppuun.

Niku katsoi hermostuneena kahden kissan "keskustelua". Hän käänsi katseensa kohti huutajaa.
Niku havahti taaksepäin, kun monet väläyttelivät kynsiään ja hampaitaan. "Jos hän ei nyt karkaa häädän hänet!" joku karjui. Kuin käskystä joukko hiljeni. Lehtikäpälä oli pörhistänyt turkkinsa. Nyt kyllä juoksen... Niku ajatteli, mutta pysyi paikoillaan. Pakokauhu oli vallannut hänet. Hän ei pystynyt liikkumaan.

Vesipisara astui Nikun vierelle. Kissat olivat vihaisia.
"Menkää pois. Selvitämme tämän Nikun kanssa kahden", naaras sanoi muille. Hän heilautti korviaan luopiokollille merkiksi seurata. Soturi käveli pois leiristä taakseen katsomatta. Hän pysähtyi lähelle leiriä, mutta kuitenkin ei ollut muualla.
"Kerrohhan", Vesipisara aloitti. "Miksi haluat liittyä Meriklaaniin?" Tätä kysymystä naaras oli miettinyt heti kun Niku oli sanonut haluavansa liittyä. Vesipisara katsoi Nikua odottaen tuon vastausta.

Niku siirsi katseensa hitaasti Vesipisaraan, joka johdatti hänet ulos leiristä.
"No... Kun..... Ajatteli.... Tai... Siis ajattelen... Että siellä... On... Turvallista... Ja... Kun yksi... Tuttuni.. On siellä.... Tai no... Einyt... Niin... Tuttu. Pelkkä.... Kaveri... Vain..." Niku mumisi vastaukseksi toiselle. "Olisin... Kuitenkin vain... Taakka... Koska... Minulla... Ei ole... Häntää... Ja..." hän odotti hetken ennen kuin jatkoi. "K.. Kynsiä..."

"Taakka? Sen takia ettei sinulla ole häntää ja kynsiä? Kuulehan, joillakin klaanikissoilta saattaa puuttua kokonaan vaikka silmä taistelussa menetettynä", Vesipisara sanoi. Ei olisi pitänyt sanoa tuota! naaras ajatteli heti koska Niku oli niin kovin arka. Toivottavasti hän ei mene pois... Meriklaanilainen kuitenkin lohdutti:
"Ei häntä kissasta soturia tee. Jokainen on erilainen." Hän mietti, mitä kysyisi seuraavaksi.
"Onko se sinun kaverisi Meriklaanista?" hän päätti kysyä. Hän ei kuitenkaan halunnut udella kuka tuo kaveri oli, mutta jos se oli Meriklaanilainen saisi se soturi tulla tänne heti paikalla selvittelemään asioita.

Niku katsoi toista säikähtäneesti. Silmä!?... hän ajatteli, mutta pysyi paikallaan. Hänen oli pakko liittyä Meriklaaniin. "O... Okei. Ki... Kiitos.." Niku sai mumistua.

"Öh... Kyllä... On... Mutta... E.. En saa... Kertoa... Hänen nimeään..." Niku mumisi vastaukseksi. Häntä pelotti ihan suunnattomasti, vaikka Sadepisara oli kiltti.

"Aivan, ymmärrän. Noh, miksi hän käski sinua tänne?", Vesipisara kysyi. Hän yritti olla mahdollisimman tyyne, vaikka luopion pelko alkoi jo kyllästyttää. Hän ei kuitenkaan halunnut näyttää tunteitaan Nikulle. Tuo saattaisi luokkaantua ja luulla ettei pääsisi klaaniin. Meriklaanilainen päätti ensin kysellä, sitten vasta miettiä mitä tekisi liittymisen suhteen. Hän siirsi katseensa taivaasta takaisin Nikuun ja naaras alkoi odotella tuon vastausta mietiskelyjensä keskeltä.

Niku vilkaisi toista, mutta käänsi sitten katseensa maahan. "E... Ei... Hän.. Käs... Käskenyt... Minua.... Tä... Tänne... Tu.. Tulin... Omasta.. Tahdostani.." hän mutisi. Mitäköhän Sadepisara sanoo...

"Ahaa. Selvä", Vesipisara sanoi. Hän oli sanonut vahingossa käskeä. Naaras katsoi taivaalle: muutama lintu kaarsi yli puiden, ja ilta alkoi hämärtää. Mitä teen?
"En voi oikein päästää sinua klaaniin, siihen tarvitaan päällikkö..." Vesipisara selitti hiljaa.

// Korjaus: Vesipisara :D

//Anteeksi :D

Niku katsoi maata ja siirteli lehtiä käpälällään. "O.. Okei...." hän mumisi. "Mut... Mutta.... Minu... Minulla.... O... On.... Nälkä...." hän sanoi hiljaa. "Ja.... Kun en... Voi met.. Metsästää...."

"Kuinka niin et voi?" Vesipisara kysyi Nikulta. Mikä häneltä esti metsästämisen? Vesipisara päätti auttaa Nikua. Hän voisi opettaa tuolle muutaman hyvän metsästyskeinon. Sitten hän voisi luultavasti lähteä. Eihän luopiota voinut tännekkään jättää. Hän joutuisi muuten asumaan piilossa muilta, ja jos hänet löydettäisiin hän kuolisi tuota pikaa. Meriklaanilaiset eivät olleet kovin innostuneita Nikusta. Vesipisaran mielestä kollissa oli sitä jotain. Se jokin vain kätkeytyi pelon alle. Se pitäisi saada piilostaan. Tuosta kollista tulee hyvä soturi, kunhan hänet klaaniin saadaan. Vesipisara voisi vaikka itse opettaa tuota, jos luvan saisi.

Niku vilkaisi toista nopeasti. "No... Kun.. Olen.. Näin nuori.. Enkä..... Osaa... Metsästää... Ja... Met... Metsästämiseen... Tar... Tarvitaan.. Kynsiä... Joita... Mi... Minulla... Ei ole..." hän mumisi. Ja siirsi katseensa pois Vesipisarasta. "Ja... Olen.... Vasta... Noin... Vi.. Viisi... Viisikuuta.." hän jatkoi hiljaa.

"Ahaa." Kolli siis voisi oleskella vielä hetken pentutarhassa, mikäli klaaniin liittyisi.
"Minä autan sinua metsästämisessä", Vesipisara päätti ja lähti kävelemään erään puun juurelle. Puiden juurilta sai parasta riistaa. Hän puhui Nikulle:
"Puiden juurilta löytää helpoiten riistaa. Täytyy olla hiljaa, ja vaania. Sen jälkeen arvioida etäisyys, jota seuraa loikka. Koska sinulla ei ole kynsiä, voit ottaa käpäliisi saaliin ja puraista sitä niskaan. Silloin sen selkäranka katkeaa, ja se kuolee. Haista nyt, onko puun juurella saaliita. Mikäli on, noudata neuvojani ja saalista." Vesipisara oli itse haistanut jo aikoja sitten hiiren puun juurella. Hän siis vain vetäytyi kauemmas ja antoi Nikun kokeilla.

//Siitä klaaniin liittymisestä.. Onnistuisikohan se että kysyisit vaikkapa Foxxylta, saisiko Niku tulla Meriklaaniin. Sitten nää Meriklaanilaiset pitää kokouksen että pääseekö se ja tadaa, Niku on Meriklaanilainen :D

//Juup :3 Käyhän se :D Kysyn Foxxylta

Niku oli ihmeissään, kun toinen auttoi häntä. "Tu... Okei.. Yritän..." hän mumisi ja kyyristyi vaanimis-asentoon. Hän haisteli ilmaa ja sai jonkin laisen hajun nenäänsä. Niku ei kuitenkaan tunnistanut mikä eläin se oli, niinpä hän käytti silmiään. Hän katseli ympärilleen ja näki hiiren. Luopio lähti hiipimään 'hiljaa' kohti saalista. Hänen tassunsa kuitenkin osui maahan liian kovaa, joten hiiri pinkaisi karkuun.
".... Mi... Miksi... Se... Ka... Karkasi?.." Niku kysyi Vesipisaralta.

Vesipisara seurasi Nikun metsästystä. Hän ei ilmeisesti ole vielä hajuja tunnistellut. Alku meni hyvin, mutta sitten Nikun tassut töämhtivät maahan liian kovaa ja hiiri pinkaisi karkuun. Se juoksi naaraan vierestä. Tuo ei kuitenkaan ehtinyt ottaa saalista kiinni. Sinne meni.
"Astuit liian kovaa. Saaliseläimet ovat herkkiä ja tuntevat vaikka minkä, näkevät ja kuulevat hyvin. Unohdin sanoa, että astu varovaisesti. Niin että ei kuulu mitään ääntä. Mennään vielä vähän tuonne päin, siellä haisee vesimyyrä." Meriklaanilainen lähti taas vähän edemmäs. Hän vilkaisi lapansa yli ja kysyi:
"Millä tavalla olet saanut ruokasi ennen?"