Syksyhäntä "Korpi"

N I M I: Syksyhäntä "Korpi"
I K Ä: 36 kuuta (3 vuotta)
S K P: Kolli
K L A A N I: Luopio, entinen Yöklaanin soturi

• U L K O N Ä K Ö •
Syksyhäntä on kuten muutkin kissat. Notkea ja nopea. Hän ei ole erityisen vahva ja on normaalia pienempi. Hänet erottaa muista kissoista ruskeista korvista, hännästä ja vasemmasta etujalasta. Muut klaanilaiset olivat samansävyisiä; mustasta valkoiseen, ehkä pienine muine väreineen. Hänellä on harmaa ja ohut turkki, vakoiset kasvot, kranssi ja maha. Hänen takajalkojensa pari kohtaa ovat vaaleanharmaat.
Häneltä löytyy muutama arpikin, naamasta ja säkästä. Hänellä on litteä naama, jonka takia hänen on vaikea hengittää. Kirsu on vaaleanpunainen, ja polkuanturat mustat. Niiden ympärillä turkki on mustaa. Silmät ovat armeijanvihreät ja niiden ympärystä harmaat.

• L U O N N E •
Tämä kolli ei ole kovinkaan ystävällinen. Hänestä ei löydy koskaan ystävällisyyden tai anteliaisuuden merkkejä. Hän vain ajattelee omaa itseään. Jos hän tapaa pulassa olevan kissan, hän ei todennäköisesti mene tätä auttamaan, ei edes pentua. Hänellä on varmasti monen monta omaakin pentua, joista hän ei tiedä ollenkaan. Luopiona ja yksinäisenä, hän käy aina naaraiden kimppuun, ei kuitenkaan väkivaltaisessa mielessä.
Vaikka Syksyhäntä onkin tuollainen, ei hän ennen ole ollut. Pentuna hän oli oikein mukava ja ystävällinen. Hänellä oli rakastavainen perhe, joka opetti häntä, jopa kun hän oli oppilaana. Hänen mestarinsa oli oma isänsä. Menneisyys on tehnyt tuhojaan tämän kollin mielelle.

• M E N N E I S Y Y S •
Syksyhännällä oli rakastavainen ja hyvä lapsuus. Hänen emonsa ja isänsä rakastivat tätä yhtä paljon, kuin sisaruksiaan. Hän oli leikkisä ja iloinen pentu, kuten kuka tahansa. Hän ei koskaan kiusannut tai tapellut, paitsi leikkimielellä. Sisaruksiaan ja vanhempiaan hän rakasti niin paljon, että joskus hän ei leikkinyt muiden kanssa, vaan omien sisaruksien tai vain emonsa kanssa.

Kun oli aika lähteä pentujen pesästä, se oli hyvin vaikeaa. Hän ei millään halunnut vaihtaa pesäänsä vaan halusi jäädä emonsa luokse. Hänet kuitenkin saatiin suostuteltua sillä ehdolla, että hänen isästään tulisi hänen mestarinsa. Siitä huolimatta Syksyhäntä meni emonsa luokse nukkumaan. Loppujen lopuksi, hän oppikin nukkumaan toisten oppilaiden kanssa.

Hän ei olisi koskaan uskonut isänsä olevan niin ankara mestarina. "Tee sitä, tee tätä, älä tee sitä...". Joskus hän jopa toivoi toista mestaria, mutta ei tuotut sitä julki. Jokaisen mielestä varmasti oppilaana oli hankalaa, mutta koska hänen mestari oli oma isä, niin tietenkin hänen piti olla hyvä ja vahva oppilas. Pian hän olisi itse soturi ja pian pääsisi mestariksi ja saisi oman hyvän ja kunnollisen oppilaan. Mutta silloin meni kaikki aivan mönkään.

Eräänä päivänä, kolli karkoitettiin. Hän oli niin shokissa ja peloissaan, että hän ei muista siitä mitään, muuta kuin sen että hänen perheensä jäi sinne. Siitä lähtien, kolli on elänyt itsekseen luopiona ja valmiina kostamaan kaiken, jopa sen että menetti pentunsa ja kumppaninsa, vaikka se ei ollutkaan johtajan syytä.

• M U U T A •
Vatukka sai nimensä siitä, kun kerran hän leikki muiden pentujen kanssa vatukkapensaan luona ja sai vatukoita päähänsä.

• S U H T E E T •
Perhe
- Isä, ??
- Emo, ??
- Sisarukset, ??

- Kumppani, Kiiltoturkki †
- Pennut (??), †, Vatukkatassu

Ystävät/tavatut
- Ivan, tuttu/vihollinen

• P E L I T •
- Pimeiden öiden valtakunta, meneillään