Korpi

Nimi: Korpi
Klaanien keskuudessa: Korpikynsi
Ikä: 42 kk
Sukupuoli: Kolli
Paikka hierarkiassa: Luopio

Ulkonäkö: Korpi on rakeenteeltaan varsin hoikka, sekä tuon jalat ovat voimakkaat. Turkki on väriltään suurimmaksi osaksi musta, mutta siinä esiintyy myös hiukan valkoista. Rinnan kohdalla olevassa turkissa on valkoinen läikkä, mutta muuten turkki on kokonaan sysimusta. Turkki lämmittää todella hyvin, joten talvella ei ole pelkoa palelemisesta. Laadultaan turkki on erittäin karheaa, jonka takia se pitää erinomaisesti vettä. Pituudeltaan se on puolipitkää, pisimmillään niskassa ja vatsassa. Korpi on menettänyt vasemman korvansa, joten siitä on vain pieni tynkä jäljellä. Kehossa on myös arpia jonkin verran. Kasvoissa on kolme arpea, joista jokainen alkaa vasemman korvan tyngän alapuolelta. Keskimmäinen ja pisin arpi alkaa aivan korvan tyngän luonta ja loppuu vasemman silmän yläpuolelle. Pisimmän arven kummallakin puolella on yksi lyhyempi arpi, joista alin kulkee vasemman silmän ylitse. Arpia on myös selässä, missä niitä on myös kolme, joista keskimmäinen on pisin. Kollin silmät ovat väriltään vihreät ja ne ovat kooltaan hiukan liian isot. Viikset ovat väriltään mustat, samoin kuin myös kynnet. Polkuanturat, nenä ja korvan sisutat ovat väriltään vaaleanpunaiset.

Luonne: Luonteeltaan Korpi on varsin ystävällinen ja puhelias tapaus. Hän ei todellakaan tunne sellaista sanaa kuin ujous, sillä heti, kun kolli näkee jonkun on hän jo menossa juttelemaan. Hän voi helposti vähätellä asioita, vaikka tietäisin niiden olevan jollekkin tärkeitä. Tämä johtuu siitä, että kolli itse suhtautuu asioihin erittäin rennosti. Rennon suhtautumisensa takia Korpi ei murehdi tai stressaa asioista. Kolli elää varsin kiireetöntä elämää, jonka takia ei ole kovinkaan kummallista nähdä häntä liikkeellä vaikkapa yöllä. Ja itseasiassa Korpi tykkää erittäin paljon liikkua aamuyöstä, koska välillä hänellä on tapana lähteä aamuvarhaisella kaksijalkojen kanssa veneellä liikkeelle. Hän tulee todella hyvin toimeen kaksijalkojen kanssa, eikä pelkää niitä ollenkaan. Vaikka Korpi onkin varsin ystävällinen tapaus osaa tämä myös olla vihainen, jos siihen on aihetta. Yleensä tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun joku alkaa hänelle äksyilemään. Muuten kolli on iloinen ja rento itsensä. Korpi tuntee sydämessään usein kaipuutta, jos näkee kaksi toisiinsa rakastunutta kissaa. Mutta hän ei tiedä mistä se johtuu, sillä hän ei muista mitään omasta menneisyydestään.

Luonne ennen muistinmenetystä: Yöklaanissa ollessaan Korpi oli kissa, joka huolehti siitä, että hoiti kaikki asiat ajallaan. Koskaan hän ei jättänyt mitään asiaa puolitiehen vaan hoiti kaiken mitä hänen piti loppuun asti. Hän tykkäsi neuvoa nuorempia, sillä tahtoi uudenkin sukupolven huolehtivan Yöklaanin tulevaisuudesta hyvin. Kolli tuli hyvin toimeen muiden klaanikissojen kanssa, olivat ne sitten mistä klaanista tahansa. Sillä Korpi todellakin uskoi siihen, että klaanit pystyivät oppimaan toisiltaan asioita. Mutta, vaikka hän tulikin toimeen muiden kanssa, osasi hän myös poistaa ajatukset mahdollisista ystävistään muista klaaneista, jos tarvitsi paljastaa kyntensä näille. Korpi ei koskaan epäröinyt taistella sen vuoksi, että Yöklaani voisi hyvin. Oli vastassa sitten ystävä, tai ei. Kolli ei koskaan tullut kovinkaan hyvin juttuun luopioiden kanssa, vaan hääti nämä aina pois Yöklaanin reviiriltä, jos sellaiseen sattui törmäämään. Kotikisujen kanssa asiat olivat paremmin, sillä, niihin Korpi e koskaan klaaninsa reviirillä törmännyt. Tärkeimmät henkilöt Korpin elämässä oli hänen oma perheensä, sillä nämä neljä kissaa olivat ne joiden kanssa hän vietti eniten aikaa klaanistaan. Etenkin siskojaan kolli rakasti suuresti ja olisi valmis uhraamaan itsensä näiden hyvinvoinnin vuoksi. Ja löytäessään elämänsä rakkauden kotikisusta, Korpi lupasi itselleen suojelevansa tuota parhaansa mukaan. Mitä voikaan tapahtua, jos Korpi saa muistinsa takaisin ja muistaa vanhan itsensä ja elämänsä tärkeimmät henkilöt klaani aikoinaan?

Menneisyys: Korpi syntyi monta vuodenaikaa sitten Yöklaanissa kahden sisaruksensa kanssa. Korpipentu rakasti suuresti kuunnella klaaninvanhempien kertomuksia ja viisauksia mitä noille oli kertynyt elämän aikana, ja suurimman osan lapsuudestaan hän viettikin vanhimpien kanssa, kun muut pennut olivat leikkimässä. Oppilas aikojen koittaessa Korpitassu ei enään ehtinyt käymään klaaninvanhimpien luona, mutta se ei nuorukaista lannistanut, sillä hän osasi melkeinpä kaikki kertomukset jo ulkoa. Kolli käytti kaiken keskittymisensä ja aikansa harjoitellakseen mestarinsa kanssa asioita, jotka Korpitassun tulisi osata soturina. Hän myös kehitti itselleen oman hyökkäyksen, koska kollin mestari oli sitä mieltä, että jokaisella on hyvä olla omanlaisensa yllätyshyökkäys vihollisten varalta. Hyökkäyksessä kolli juoksee puuta kohden, mikä näyttää siltä kuin hän yrittäisi paeta sinne. Mutta hypätessään puuta kohden hän kääntyy ilmassa ympäri ja osuessaan puuhun tassuillaan ponnistaa hän tassuillaan, jolloin lentosuunta kääntyy takaisin vihollista kohden. Korpitassu kehittyi myös saalistuksessa erinomaisesti ja pian koittikin se aika, kun hän sai sisaruksiensa kanssa soturinimet. Soturina Korpikynsi alkoi kiinnostumaan suuresti muiden klaanien kissoista ja siitä millaisia tapoja noilla oli klaaneissa. Eräänä päivänä kolli kuitenkin päätyi tutkiskelemaan kaksijalkojen asuinaluetta ja se kohtasikin siellä varsin mukavan oloisen kotikisu naaraan. Kaksi kissaa tutustuivat toisiinsa ja kävikin niin, että Korpikynsi alkoi usein tekemään retki kaksijalkalaan, vain ja ainoastaan sen takia, että saisi viettää aikaansa naaraan kanssa. Koskaan hän ei kertonut kenellekkään tästä, sillä ei tahtonut klaanin saavan tietää hänen tapaavan kotikisua säännöllisin väliajoin. Muutaman kuun jälkeen Korpikynsi tajusi sen, että tunsi naarasta kohtaan enemmän kuin pelkkää ystävyyttä, mikä ei tietenkään ollut suotavaa klaanikissalta. Jonkin aikaa hän piti tiedon vain omanaan, mutta eränään iltana päätti kertoa asiasta naaraalle ja yllättäen myös tämä kertoi tuntevansa samanlaisia tunteita Korpikynttä kohtaan. Kissat päättivät pitää tiedon vain heidän välisenään sillä Korpikynsi ei tahtonut klaanin saavan tietää asiasta mitään, hän jatkoi vain tapaamisia salatun rakkautensa kanssa niin usein kuin klaaninvelvollisuuksiltaan ehti.

Mutta hiljalleen kollin yllättäviä katoamisia alettiin hämmästellä ja Korpikynnen eteen tuli se kysymys kertoisiko hän totuuden klaanille vai pitäisikö hänen lopettaa tapaamiset tämän kotikisu naaraan kanssa. Korpikynnen oli vaikea päättää mitä tekisi, mutta päätyi lopulta siihen vaihtoehtoon, että unohtaisi naaraan kokonaan, hän aikoisi olla uskollinen Yöklaanille. Eräänä iltana kolli saapui sovittuun tapaamispaikkaan, jossa naaras häntä tavanomaisesti oli odottamassa. Korpikynsi kertoi naaraalle päätöksensä lopettaa heidän kahden tapaamiset ja jätti tämän taakseen lähtien kävelemään raskain askelin takaisin kohden klaaniaan. Mutta yllättäen tämä kuuli naaraan huutavan tämän perään sanat, joita Korpikynsi ei olisi voinut uskoa todeksi. Naaras kertoi odottavansa pentuja, vieläpä heidän yhteisiä pentuja. Musta kolli käänsi katseensa taakseen ja huomasi kuinka naaras katsoi häntä kyyneleet silmissä, kunnes toinen lähti juoksemaan takaisin päin kaksijalkojen asumuksia. Korpikynsi puolestaan jatkoi kulkuaan kohden Yöklaanin reviiriä surunmurtamana, se ei olisi millään tahtonut jättää toista yksinään, mutta hänen oli silti ajateltava Yöklaanin parasta. Kun kolli oli juuri päässyt takaisin Yöklaanin reviirille asteli sitä vastaan mäyrä, joka heti kissan huomattuaan hyökkäsi tämän kimppuun. Korpikynsi ei ollut koskaan ennen kohdannut mäyrää elämässään, joten se sai varsin pian tuntea eläimen terävät kynnet selässään ja kasvoissaan. Erään iskun seurauksena Korpikynsi lennähti läheistä kiveä päin lyöden päänsä siihen ja menettäen tajuntansa. Kun kolli viimein heräsi se ei muistanut mitään siitä mitä oli tapahtunut, se oli menettänyt muistinsa. Vailla kunnollista määränpäätä tai mitään tietoa omasta menneisyydestään Korpi lähti vaeltamaan eteen päin saapuen lopulta satamaan. Sieltä musta kolli löysi ympäri käännetyn veneen, jonka pohjassa oli reikä. Hetkeäkään epäröimättä Korpi asteli veneen sisälle alkaen sitten puhdistamaan haavojaan ja kuivunutta verta turkistaan pois. Koska kolli ei muistanut mitään menneisyydestään, päätti se jäädä asumaan satamaan, sillä se vaikutti sillä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta. Asuessaan satamassa Korpi tutustui muutamiin kaksijalkoihin, jotka ottivat kissan mielellään veneilemään kanssaan. Välillä Korpi käy kuitenkin vierailemassa klaanikissojen reviireillä tai kaksijalkalassa, muistamatta ollenkaan miten ne paikat liittyivät hänen menneisyyteensä. Kolli tahtoo erittäin kovasti selvittää mitä hänen menneisyytensä pitää sisällään, mutta ei ole vielä kohdannut ketään joka voisi häntä siinä auttaa.

Emo: Kirkaskuu (NPC)
Isä: Synkkävarjo (NPC)
Siskot: Hiilihäntä (NPC) ja Hopeakukka (NPC)
Entinen kumppani: Tuntematon kotikisu

Muuta: - Korpi on menettänyt muistinsa, jonka takia ei muista olevansa sukua klaanikissoile. Eikä tuo muista ollenkaan kumppaniaan tai pentuaan, ei edes perheensä jäseniä Yöklaanissa.
- Asustaa nykyään satamassa hylätyssä veneessä.
- Rakastaa kalaa riistana, sekä pitää uimisesta erittäin paljon.
- Ei pidä myrskyisästä säästä.
- Viihtyy erittäin paljon kaksijalkojen kanssa veneilemässä.
- Korpi on kehitellyt itselleen oppilas aikoina omanlaisensa hyökkäyksen, jota tuo käyttää, jos siihen vain on mahdollisuus.

Tunnari: Start Again