Huurresydän

Perustiedot
Nimi: Huurresydän
Ikä: 36kk (3v)
Sukupuoli: naaras
Klaani: valoklaani
Paikka hierarkiassa: soturi
Oppilas: -


Ulkonäkö
Väritys
Huurresydän on pohjaväriltään puhtaan valkoinen. Isänsä Lupiiniviiksen tavoin hän omaa kauttaaltaan raidallisen turkin, joskin hänen raitansa ovat tummia, siniharmaan sävyisiä. Naaraalla on tumma kirsu ja anturat. Viikset ovat lumen valkoiset ja silmät ovat harmaat.
Rakenne
Huurresydämen karva on keskipitkää ja sileää.
Vahvarakenteinen, korkeajalkainen ja voimakas naaras, joka kuitenkin pysyy koonsa puolesta metsäkissan normaaleissa mitoissa. Tavallista pidemmät jäntevän voimakkaat lihaksikkaat jalat, joiden ansiosta korkeat hypyt ja nopea juoksu onnistuvat loistavasti.
Päistäpyöristyneet tylpät korvat ja pehmeän muotoiset kasvot.


Muuta
Huurresydän on pitkien voimakkaiden jalkojensa johdosta juoksijana kestävä ja kykenee pitämään yllä suhteellisen nopeatempoista tahtia pitkiäkin matkoja. Mitään salamaspurtteja häneltä ei kuitenkaan liikene. Hyvä kiipeilijä sekä hyppijä.
Vahvanrakenteensa ja hyvän koulutuksen tuloksena hän on myös hyvä taistelija, vaikka onkin todella hidas oppimaan mitään uutta. Oppii toistamalla asioita useita kertoja ja pitkällä aikavälillä.


Luonne
Huurresydän on vanhempiensa tavoin sosiaalinen kissa, mutta kovin kärsivälliseksi häntä ei voi kutsua.
Naaras viettää mielellään aikaa muiden kanssa vaikka vain niitänäitä jutustellen ja tekee rohkeasti tuttavuutta itselleen uusien kissojen kanssa oman klaaninsa sisällä. Vihollisklaanilaisiin hän suhtautuu viileästi, muttei ilman syytä vihamielisesti kuitenkaan.
Raidallinen soturi tahtoisi olla viileähermoinen siinä mielessä, että kestäisi tiukissa tilanteissa paineet hyvin, mutta tosiasiassa näin ei lainkaan ole. Hän hermostuu ja menettää nopeasti ajattelukykynsä. Siinä mielessä myös herkästi kuumuva, ettei kestä muiden tuomitsemisia tai arvosteluja lainkaan.  Kiperien päätösten eteen joutuessaan, ei hän osaa tehdä päätöstä tai seistä päätöksensä takana, jos valitsee väärin. Hän onkin nopeasti liu'uttamassa syytä ei kenenkään tai jonkun toisen harteille. Jos hän taas valitsee hyvään tilanteeseen johtaneen ratkaisun, niin koko klaani kyllä kuulee hänen saavutuksestaan.
Luonteeltaan puhelias, muttei mielellään avaudu syvällisesti omista tuntemuksistaan muille. Seurallinen ja sosiaalinen tapaus, loistava keskustelukumppani niitänäitä juttelemaan. Naaras seuraa tarkasti klaanin asioita ja on hyvin läsnä saavutettavissa tastelu/kuolutuskeskusteluihinkin. Hän mielellään jutteleekin klaaninasioita muiden klaanilaistensa kanssa.
Huurresydän on itsepäinen väittelijä eikä hevillä mieltänsä muuta kerran jotain päätettyään. Toimelias soturi on valmis menemään jopa äärimmäisyyksiin asioiden vuoksi, jotka kokee itselleen tärkeiksi. Hänellä on tapana hoitaa asiat loppuun asti, kun ne on kerra aloitettu, eikä hän jätä myöhemmäksi asioita, jotka voi tehdä heti. Luonteessa piilevän kärsimättömyyden huomaa siinäkin, että hän haluaisi tehdä kaiken heti paikalla, ja menettää helposti malttinsa mikäli sitä ei sallita. Pitkävihainen ei kuitenkaan missään mielessä ole.
Naaras on siinä mielessä varsinainen taistelijasielu, ettei luovuta asioiden suhteen eikä lopeta sitkeää yrittämistä monien vastoinkäymistenkään jälkeen vaan jaksaa puskea ja ahertaa eteenpäin, vaikka hermostuisikin koska ei heti onnistunut.
Huurresydän tuntee olonsa helposti kateelliseksi sekä on mustasukkaisuuteen taipuvaa sorttia. Hän loukkaantuukin varsin helposti, muttei tälläisiä tuntemuksia näitä ulospäin vaan rypee sitten myöhemmin itsesäälissä murehtien muiden sanomisia. Hänelle muiden mielipiteet itsestään ovatkin myönnettyä tärkeämpiä. Raidallinen soturi saattaakin toisinaan yllättää itsensä lausumasta muille asioita, jotka eivät välttämättä ole totta, mutta mitä uskoo muiden tahtovan kuulla. Varsinainen mielistelijä hän ei kuitenkaan ole, ja ne pienet jonkun mieliksi lausutut asiat ovat täysin tahattomia, ei siis ajatuksella mielistele muita vaan tekee sen ikäänkuin itsensä huomaamatta. Huurresydämessä asuu myös pieni yllytyshulluus, koska hän tahtoo näyttää muille olevansa peloton soturi. Mihinkään täysin päättömiin tempauksiin hän ei kuitenkaan mukaan lähde, vaikka pyrkiikin loistamaan taidoillaan aina tilaisuuden tullessa.
Huurresydän on taistelutaidoistaan huolimatta onnettoman epäluova, eikä osaa kehitellä omia juttujaan, kuten taisteluliikkeitä, taistelutaktiikoita/-kuvioita, leikkejä, harjoituksia tai muita vastaavia.  
Uskoo Tähtiklaaniin ja pääasiassa noudattaa soturilakia, muttei siitä liikaa kuitenkaan piittaa.


Menneisyys
Huurresydän syntyi valoklaaniin Lupiiniviiksen ja Hopeakorvan ainoana yhteisenä pentuna. Isällään oli kuitenkin jo aiemmin syntynyt pentue valoklaanin ulkopuolella. Huurresydämen isä oli klaanissa syvästi kunnioitettu kokenut soturi ja äiti myöskin klaania uskollisesti palveleva soturi. Jotkut kissat tosin alkoivat pitää Lupiiniviikseä klaaninsa pettäneenä, sillä tuo vietti jokusen aikaa elämästään klaanin ulkopuolella navettakissan kanssa, jonka kanssa sai yhden pentueenkin, ennen takaisin paluutaan.
Huurresydämen isä kuoli rajakahakassa yöklaania vastaan vain vähän pennun syntymän jälkeen, eikä Huurresydän näin ollen muista isäänsä. Emo Hopeakorva kuitenkin kertoi Huurrepennulle rakastavasta isästä, pidetystä kollista, urhoollisesta soturista Lupiiniviiksestä, joka oli antanut henkensä klaaniaan puollustaessaan. Huurrepentu kasvoikin edesmennyttä isäänsä palvoen ja vaalien tuosta täydellisen soturin kuvaa mielessään.
Samoihin aikoihin klaaniin saapui uusi tulokas Koiranpentu, kuolleen Lupiiniviiksen tytär aiemmasta pentueesta navettakissan kanssa.
Nuori Huurrepentu suhtautui vanhempaan Koiranpentuun heti varautuneen syrjivästi ja vähättelevällä asenteella, olihan tuo ilmielävä muistutus siitä että hänen silmissään täydellinen soturi Lupiiniviiksi, oli joskus harhautunut soturin tieltään eikä ehkä siis ollutkaan ihan niin "täydellinen". Ja olihan toisen pennun emo vain navettakissa, eikä klaanin kunniakas soturi, kuten hänen omansa. Nuoren pennun tunteisiin sekoittui myös mustasukkaisuutta, olihan Koiranpentukin Lupiiniviiksen tytär, hänen sisarpuolensa, ja tuo hyväksyttiin klaaniin ehdoitta. Huurrepentu pelkäsi jäävänsä Koiranpennun varjoon tuon muistuttaessa niin kovasti hänen isäänsä. Asiaa ei lainkaan auttanut se, että kun Koiranpentu nimitettiin oppilaaksi, sai tuo mestarikseen Hopeakorvan, Huurrepennun emon! Siitähän se kateellisuus vasta heräsikin, vaikka Hopeakorva osoittikin jatkuvaa rakkautta omaa pentuaan kohtaan. Huurrepennusta tuntui, että siskopuoli Koirantassu varasti kaiken huomion. Katkerana hän seurasi vierestä kuinka sisarpuoli kasvoi hänen emonsa kärsivällisessä opissa.
Pentutarha oli tässä kohtaa paikka, jossa ei tarvinnut tuntea Koiranleuan vievän huomiota, joten Huurrepentu vietti paljon aikaa pentutarhassa muiden kanssa temmeltäen ja kertoen hurjan liioiteltuja julistuksia ylpeänä edesmenneestä isästään. Tähän aikaan hän ystävystyi suunnilleen samanikäisen Nevapennun kanssa. Kaksikko vietti paljon aikaa yhdessä leikkien.
Kaikesta ajasta, jonka Koiranpentu vietti Hopeakorvan kanssa kateellinen Huurrepentu nimettiin oppilaaksi neljää kuuta sisarpuoltaan myöhemmin ja hän sai mestarikseen klaanin kokeneen rauhallisen soturin Ruskakynnen, jonka ajateltiin olevan sopiva mestari valkealle raidalliselle oppilaalle. Koulutuksen alussa hän ei tullut lainkaan toimeen mestarinsa kanssa, sillä olisi kovasti halunnut oman emonsa mestarikseen, mutta tuo sen sijaan opettikin jo sisarpuolta Koirantassua, joka lähenteli soturiksi siirtymistä.
Huurretassun oltua oppilas muutaman kuukauden ajan, sai hänen äitinsä traagisesti surmansa rajakahakassa veteen tiputtuaan. Huurretassu suri edesmennyttä emoaan ja salaa kadehti soturiksi nimettyä sisarpuoltaan, jolla varmasti oli monia kokemuksia ja muistoja Hopeakorvasta. Huurretassu oli katkera molempien vanhempiensa kuolemista eikä ollut tyytyväinen elämäänsä, kun sisarpuoli Koiranleuka taas vaikutti niin ärsyttävän onnelliselta ja tyytyväiseltä. Vaikka Huurretassu ei sitä ikimaailmassa myöntäisikään, oli Koiranleuka kuitenkin oppilasaikoina nuorelle naaraalle jonkinlainen esikuva. Ulospäin hän näytti vain halveksuvan asenteensa sisarpuolta kohtaan, koska sen alle oli helppo naamioida ne kateellisuuden ja ihailun tunteet, joita hän ei tahtonut myöntää. Läheinen ystävä Nevatassu oli Huurretassun tukena yli vaikean ajan. Tämä ystävä oli ainoa kissa, jolle Huurresydän purki tunteitaan ja side oppilaiden välillä vahvistui.
Emonsa Hopeakorvan menehdyttyä tuli Huurretassusta ja viisaasta soturista Ruskakynnestäkin läheisempiä, ja lopulta kolli paikkasi edesmenneen isän paikkaa nuoren naaraskissan elämässä. Ruskakynnestä tuli eräänlainen kasvatti-isä vanhempansa menettäneelle Huurretassulle ja mitä pidemmälle koulutus eteni, sen enemmän oppilas kiintyi mestariinsa. Viisaan vanhahkon soturin Ruskakynnen maltillisessa koulutuksessa Huurretassu oppi soturien perustaidot, vaikka aikaa kiitettävästi uhrautuikin ja oppilaan soturiksi siirtyminen venyi normaalia pidemmälle. Huurretassu ei ollut kovin nopea oppija, mutta työskenteli tunnollisesti voidakseen olla yhtä hyvä soturi kuin edesmenneet vanhempansa olivat olleet. Soturiksi siirtymistä lykkäsi myös mestarin Ruskakynnen tyytymättömyys siihen, ettei Huurretassu hoitanut huolella tehtäviä, jotka eivät olleet varsinainen osa soturin elämää. Aina kun piti vaihtaa pesän makuukuivikkeita, tai auttaa klaaninvanhimpia, painoi Huurretassu homman puolivillaisella ja livisti hommasta yhdessä Nevatassun kanssa. Ruskakynsi sai kuitenkin jatkuvan toistamisen tuloksena taottua kunnioitusta ja huolellisuutta oppilaan toimintaan.
Lopulta Huurretassu ansaitsi soturinimensä muita ikäisiään jäljessä ja hänen vanha mestarinsa Ruskakynsi siirtyi tyytyväisenä klaaninvanhinten pesään. Myös Nevakäpälä siirtyi soturiksi normaalia myöhemmin, joten ystävykset pysyivät läheisinä pystyessään viettämään paljon aikas yhdessä ja monien asioiden yhdistäessä heitä.
Huurresydän aloitti tiensä soturina, mutta sisarpuolen Koiranleuan kanssa samaan pesään siirtyminen herätti hänessä jälleen samat kateellisuuden ja mustasukkaisuuden tunteet. Yhtälailla sosiaalisena ystävystyi Huurresydän nopeasti muiden kanssa ja alkoi viettää aikaa entisten oppilastovereidensa kanssa. Huurresydän ei kuitenkaan voinut olla salaa tarkkailematta sisarpuoltaan, joka tuskin uhrasi Huurresydämelle yhtä paljon ajatuksia tai tuntemuksia kuin valkea naaras tuolle.
Vanha kolli Ruskakynsi oli yhä tärkeä Huurresydämelle vaikkei tämän mestari enää ollutkaan. He olivat läheisiä ja viisaan kollin neuvot ja oikeanlainen opastus vielä soturinakin ohjasivat Huurresydäntä. Klaaninvanhin, entinen mestari, oli aina nuoren naaraan tukena, ja mikä eniten Huurresydämelle merkitsi, ei kolli viettänyt aikaa Koiranleuan kanssa.
Huurresydän kasvoi soturina hioen taistelutaitojaan pienissä rajakahakoissa. Pian hän alkoi kuitenkin miettimään, miten vanhempansa olivat kuolleet ja päätti kostavansa yöklaanille noiden vietyä hänen isänsä hengen. Äitinsä kuolemasta hän ei tiennyt miten se oli tapahtunut, joskin tiesi että -niin ikävää kuin se olikin- Koiranleualla olisi vastaus kysymykseen.
Lehtikadon saapuessa klaaninvanhimmissa jo hyvän aikaa viettänyt Ruskakynsi menehtyi vanhuuttaan sairauteen, ja samalla Huurresydämeltä katosi uskollinen ystävä sekä viisaasti kulisseista tietä viittonut kokenut hyväntahtoinen käpälä. Suunnilleen samaanaikaan sai Koiranleuka oman oppilaan ja Huurresydän koki jälleen jäävänsä sisarpuolensa varjoon. Miksei hänelle oltu annettu oppilasta? Eikö klaani luottanut hänen taitoihinsa soturina tai mestarina? Pidettiinkö Koiranleukaa häntä parempana? Huurresydän ajautui näkemään sisarpuolensa kilpailijana eikä pidä lainkaan siitä totuudesta, että heillä on sama isä, mutta toisen emo vain oli navettakissa.
Huurresydän on läpi elämänsä viettänyt seurallisuutensa tähden paljon aikaa muiden kanssa. Hänellä ja Nevakäpälällä oli oppilasaikoina oma porukkansa, jossa he viettivät aikaa, mutta soturiksi siirryttyään on Huurresydän viettänyt enemmän aikaa muidenkin kanssa. Hän on saanut hyvän kasvatuksen ja koulutuksen soturiksi, joiden ansiosta onkin hyvä soturi.


Suhteet

Verisiteet
Hopeakorva - Huurresydämen emo. Vaaleanharmaa pitkäkarvainen naaras, nykyään Tähtiklaanissa hukuttuaan mereen rajakahakassa. Oli luonteeltaan kärsivällinen ja uskollinen soturi.

Lupiiniviiksi - Huurresydämen isä. Oranssiraitainen roteva kolli, oli menettänyt puolet hännästään tappelussa ja hyvin arpinen kuono. Saalistaa nykyään Tähtiklaanissa saatuaan surmansa rajakahakassa Yöklaania vastaan (surmaaja Tylsämieli). Sosiaalinen arvostettu soturi.

Koiranleuka (Äffä) - Huurresydämen sisarpuoli. Lupiiniviiksen tytär tuon aiemmasta pentueesta navettakissan kanssa.

Misu - Huurresydämen siskopuoli, jota hän ei lainkaan tuntenut. Lupiiniviiksen tytär tuon aiemmasta pentueesta navettakissan kanssa. Hukutettiin säkissä mereen neljä kuuta vanhana. Tummahko oranssein raidoin. Ei ollut klaanikissa.

Kola - Huurresydämen mustaturkkinen velipuoli, jota ei lainkaan tuntenut. Lupiiniviiksen poika tuon aiemmasta pentueesta navettakissan kanssa. Hukutettiin säkissä mereen neljä kuuta vanhana. Ei ollut klaanikissa.

Lumiyö - Hopeakorvan isä eli Huurresydämen emon isä. Valkea pitkäturkkinen kolli, joka jätti soturielämän aikaisin ja liittyi klaaninvanhimpiin haavoituttuaan Yöklaanin väijytyksessä. Lumiyö kuuluu Valoklaanin klaaninvanhimpiin ja liikkuu todella huonosti hyökkäyksessä vioittuneen selkänsä takia. Lumiyö kärsii myös säännöllisistä selkäkivuista, 7v. Toimi Hopeakorvan mestarina. NPC

Soraturkki - Lupiiniviiksen emon sisar. Soturi, joka kuoli nuorena samaisessa hyökkäyksessä, jossa Lumiyö teloi selkänsä.

Muut
Ruskakynsi - Huurresydämen entinen mestari, oli todella tärkeä naaraalle, ikäänkuin tämän kasvatti-isä vanhempien menehdyttyä. Nykyään Tähtiklaanissa menehdyttyään vanhuuttaan sairauteen. Palveli klaaniaan uskollisesti. Mestarina kolli oli kokenut, rauhallinen, viisas ja huolellisuuteen vaativa. Ruskearaidallinen, normaalikokoinen solakka kolli keskipitkän turkin kera.

Nevakäpälä - Huurresydämen paras ystävä pentuajoista asti. Sotkuisen turkin omaava kilpikonnakuvioinen naaras, siro ja kevytrakenteinen. Äkkipikainen, helposti yllytettävissä oleva räväkkä kissanaaras, joka omaa vahvan tuliluontoisen tempperamentin. Ei osaa jättää muiden höpinöitä omaan arvoonsa vaan on nopeasti suutahtaneena väittelemässä vastaan. Ei kuitenkaan pitkävihainen ja on iän karttuessa oppinut ettei klaanitoverin mukilointi ole hyväksyttyä edes suutuspäissään. NPC


Pelit

Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa -pelataan-
Huurresydän on ylängöillä lehtikadon aikaan saalista hakemassa, kun kohtaa uhkaavan ketun ja valoklaanilaisen Arpiturkin.

Sisarusten kohtaaminen -pelataan-
Peli sisarpuolten Huurresydämen ja Koiranleuan välillä.