Lohkokorva, parantaja

Nimi: Lohkokorva

Klaani: YöKlaani

Asema: Parantaja

Ikä: 74 kuuta

Ulkonäkö:
Lohkokorva on pienehkö jäntevä kollikissa. Hänen pörheä turkkinsa on melkolailla tasaisen siniharmaa. Jos nyt oikein tarkkaan toljottaa, niin siinä saattaa erottaa myös tummempia raitoja. Lohkokorva on aina ilmeeltään melko tutkimaton. Hänellä on syvänsiniset silmät, joiden katse tuppaa harhailemaan vähän siellä sun täällä. Hänen korvansa ovat kuitenkin likimain aina valppaanoloisesti pystyssä. Lohkokorvalla on melko tuuhea leukakarvoitus, joka saa hänet näyttämään jokseenkin parrakkaalta. Lyhyiden jalkojensa ja tavallista pienemmän kokonsa takia hänen on helppo pysyä näkymättömissä niin halutessaan. Huolimatta pienestä koostaan, Lohkokorva on melko oiva taistelija. Hän nääs pitää kyntensä aina verrattomassa terässä, vaikkei hän parantajana joudukaan kahakoimaan kovin usein.

Luonne:
Lohkokorva on mieleltään yhtä tutkimaton kuin ilmeeltäänkin. Useasti hän eksyy vellomaan omiin maailmoihinsa, jolloin hän käyttäytyy lakonisen yrmeästi muita kohtaan. Lohkokorvan sisällä asustaa kuitenkin kaunosieluinen kissa. Parantaja on hartaan uskonnollinen Tähtiklaanin suhteen ja hänen yhteytensä henkimaailmaan sekä luontoon ovat molemmat vahvoja. Näistä lähteistä hän löytää sielunsa ravinnon. Vahva side elämän korkeampiin tahoihin tarjoaa myös oivan kasvualustan Lohkokorvan dogmaattisille taipumuksille. Hän ei ehkä siltä vaikuta, mutta pohjimmiltaan hän on epävarma ja opastusta tarvitseva kissa. Tähtiklaani ja soturilaki ovat siksi asioita, joihin Lohkokorva on hyvin tiukasti takertunut ja pitää niistä kiinni viimeiseen asti. Kaikki elämänsä kokemukset hän pyrkii pohjimmiltaan selittämään Tähtiklaanin ja soturilain pohjalta. Luonnollisesti tästä seuraa myös kivenkova uskollisuus omaa klaania kohtaan ja tietty viileä suhtautuminen vieraisiin klaaneihin, vaikka parantajien välisistä opillisista keskusteluista Lohkokorva tosin nauttiikin. Omia käsityksiään hän ei koskaan suostu myöntämään vääriksi vaan käytännöllisesti katsoen aina pitää itseään oikeellisuuden mallikuvana ja kaikkia hänen kannastaan poikkeavia väärässä olevina.

Muiden kissojen suhteen on Lohkokorva hyvin kylmäkiskoinen johtuen edellä mainitusta narsistisuuksiin äityvästä itsekeskeisyydestä. Häntä on vaikea lähestyä ja hänen olemuksensa on kaikin puolin hyvin luotaantyöntävä, suorastaan peloittava. Hän on ensiluokkaisen taitava parantaja ja tekee työnsä aina tunnollisesti, mutta kylmin tuntein vailla asiakaspalvelun häivähdystäkään. Lohkokorvalla ei ole ystäviä muualla kuin Tähtiklaanissa. Tietty kunnianhimo ja pyrkimys täydellisyyteen ovat nähtävissä parantajan toimista. Vanhemmiten hän tosin on alkanut hieman tympääntyä elämää kohtaan ja jotkut mullistavat kokemukset elämässä ovat myös aiheuttaneet hänen muuttumattoman maailmankuvansa asteittaista järkkymistä (ks. Uskomaton tähtitrippi & manok oppilas ).

Yleisesti Lohkokorvaa pidetään melko mystillisenä hahmona, mutta hän on kuitenkin kunniakas ja asiallinen klaaninsa palvelija.

Menneisyys:
Lohkokorva syntyi ainoana pentuna keskelle lehtikatoa. Osasyy tähän hankalaan syntymisaikaan oli se, että Lohkokorvan isä oikeastaan oli kulkukissa, joka kävi eräänä kauniina päivänä isättämässä Lohkokorvan. Tätä seikkaa ei kuitenkaan tiedä oikeastaan kukaan muu kuin Lohkokorvan äiti, eikä se muita kiinnostakaan. Lohkokorvan onni oli olla ainoa pentu, sillä sen ansiosta hän selvisi raa'asta lehtikadosta. Hänen pentuaikainsa leikit kuluivat sisällä pesässä, sillä kovasti hän pelkäsi lunta ja kaihtoi kylmää, joita ulkona piisasi. Niinpä hän kuluttikin pentuaikansa nukkuen, ja toisinaan hän sai viestejä TähtiKlaanilta. Hän sai näkyjä, joissa hän palvelisi korkeassa asemassa klaaniaan parantaen haavoittuneita, ja ollen kunnioitettu yksilö.

Varhain Lohkokorva jo tiesi kohtalonsa olevan parantajan tehtävissä. Pennusta pitäen hän oli tottunut yksinäisyyteen, ja koskei hänellä oikein ollut samanikäisiä tovereita, ei hän koskaan oppinut muodostamaan kovin läheisiä kissasuhteita. Lohkokorva oppi kuitenkin nopeasti parantajaksi silloisen parantajan sekä TähtiKlaanin opastuksella. Pian hänestä tuli niin mahtis, että entinen parantaja päätti jättäytyä eläkkeelle, ja sälyttää nuoren Lohkokorvan harteille koko parantajan homman. Lohkokorva oli tästä otettu, ja parantajan yksinäisyydessään hän kasvoi yhä yksinäisemmäksi. Kuitenkin mitä yksinäisemmäksi Lohkokorva tuli, sitä herkemmäksi hän muuttui sisältä. Hänen ajatuksensa alkoivat kulkea kummallisia unimaailmojen polkuja. Polkuja joiden varrella hänellä oli oikeita kumppaneita.

Kun YöKlaanissa oli sota, Lohkokorva pelasti monien kissojen henkiä, ja se sai hänet yhä vakuuttuneemmaksi omasta tärkeydestään. Sotureiden parantaminen toi Lohkokorvan luonteeseen ehkä jopa hitusen ylimielisyyttä. Se tosin ei vaikuttanut hänen oman päänsä sisäisessä maailmassa, jossa hänen ystävänsä pääasiassa olivat.

MERA OM:

Lohkokorvalla on jännittävät omat tapansa tähtikommunikaatioon. Hän nimittäin hengaa ns. "kolmannen silmänsä" ansiosta soturiesi-isien seurassa lähes koko ajan valveillaollessaankin. Tällöin hän yleensä aistii kuolleiden sielut vain hämäräisinä väreinä ja säteilyinä ilmassa. Konnektiota vahvistaakseen hän yleensä ruukkaa vaipumaan eräänlaiseen transsinomaiseen puolivalvemeditaatioon tavanomaisen nukkuilun lisäksi.

SAAAFKAT:

Puhelias meno, joo
Epäonnisehko salatiedematka, joka päättyi kuitenkin manok
Kuutähti taisi heittää kutsulla
Pitkä matka (joka on (ylläri) kesken
Uskomaton tähtitrippi & manok oppilas
Hohoo, käskytin Mustaruusun hommiin
Kukkatassun kantti ei kauaa kestänyt
Peippoistassusta oppilas \o/
Puskajumppaa & joku sairas kuolaääliö
Hohoo, käskytin Tuikesilmän hommiin
Yhy, Lumikkovahti
Nuo tumpelot loukkaantujat
Pentupaimenessa
Kohtalo, totta tosiaan
Hjälper