Loistesilmä

Kuva tehty create catillä väliaikaisesti.

Loistesilmä





Nimi: Loistesilmä
Ikä: 13kk
Sukupuoli: Naaras
Klaani: tuliklaani/varapäälikkö
Rotu: balineesi

Ulkonäkö: Loistesilmä on pienikokoinen naaras. Jotkut isokokoiset oppilaatkin ovat nuorta varapäälikköä kookkaampia. Naaraalla on pitkä, että kapea pää jota saattoi sanoa kiilanmalliseksi. Loistesilmän nenän linja on suora ja sen pituus on keskikokoinen. Naaraan turkki on ruumiinmyötäinen joten hän ei omista pitkäkarvaisille kissoille yleistä kauluria. Hänen turkkinsa on maidonvalkoinen ja puolipitkä. Talvella hänen turkkinsa on kuitenkin hieman pidempää ja värit hivenen tummemmat. Selän kohdalla on kolme vähän raidalta muistuttavaa vaaleanruskeaa läikkää. Naaraan ruumiinrakenne on hoikka ja kevyt. Loistesilmän lihakset ovat normaali luokkaa, mutta jostakin syystä lihakset tuntuvat olevan vahvimmillaan takajaloissa. Tuo suloinen naaraas ei kuitenkaan ole mikään hyökkäysvoimien täydellinen haltia joten hän käyttää hyödykseen jalkojensa harvinaisen suuria lihaksia joita kukaan ei kuitenkaan näe hänen paksun turkkinsa alta. Hänen vartalonsa on kapea ja erittäin sulava sekä taipuisa. Hänen takamusensa on hyvin kapea samoin kuin hänen hartiansa. Naaraan raajat ovat pitkät ja solakat. Kuitenkin hänen etujalkansa ovat lyhyemmät ja hivenen heikommat kuin takajalat. Naaraan takajalat ovat normaalia vahvemmat. Kaikki hänen raajansa ovat tummanruskeat, mutta oikeassa takajalassa hänellä on kierteellä oleva haava jota ei aina näe hänen paksun turkkinsa tähden. Naamassa naaraalla on tummanruskea naamio jonka yläpuolella on tasan yksi tabbykuvio. Hänen viiksensä ovat valkoiset samoin kuin hänen kyntensä. Naaraan korvat ovat pitkät ja terävä kärkiset. Korvat ovat tyvestä leveät. Naaraan oikeassa korvassa on pieni lohkeama joka muistuttaa häntä hänen monista koettelemuksistaan. Loistesilmän korvat ovat ulkopuolelta tummanruskeat ja sisäpuolelta vaaleanpunaisenruskeat. Naaraan nenänpää on pieni ja tummanruskea. Hänen silmänsä ovat täydellisen safiirinsiniset ja mantelin muotoiset sekä hyvin kauniit. Silmät loistavat pimeässä vihertävän sinisinä. Naaraan silmiä reunustaa tummanruskeat rajat. Loistesilmän häntä on uskomattoman pöyheä sekä väriltään tummanruskea. Tuon hännän karvat levittyvät liki sulkamaisesti, mutta hännän pää on silti terävänpuoleinen. Hän on luonnostaan kauniin ja ylevän näköinen. Naaraan silmät kuvastavat todella hyvin mahdollisen raivon. Silloin naaraan silmissä palaa suuret liekit jotka sammuvat kyllä aikanaa jos sammuvat. Naaraan polkuanturat ovat ruskeaan vivahtavat vaaleanpunaiset. Naaraan polkuanturat sisältävät paksua nahkaa joka hellittää mahdollista kipua juostessa. Loistesilmän polkuanturoissa on gebardin polkuantureiden sisältämiä uria jotka lisäävät pitoa ja nopeutta. Ne auttavat naarasta myös tiukoissa käännöksissä ja puussa pysymisessä. Loistesilmän turkki ei takkuunnu helposti ja se hylkii hyvin vettä ja likaa. Hänen turkkinsa on myös hyvin pehmeää. Turkki sattuu yleensä kastuessaan hieman kihartumaan turkin pisimmissä kohdissa joihin kuuluu vasta ja häntä. Naaraan massa on pieni ja se mahdollistaa oravamaiset hypyt puusta toiseen. Naaraan pieni massa auttaa myös häntä hänen gasellimaisissa loikissaan. Naaras ei siedä likaa turkissaan ja usein poistattaakin lian heti sen tullessa turkkiin.


Luonne: Loistesilmä on pohjimmiltaan ystävällinen kissa. Häntä kohtalo ei ollut kuitenkaan kamalasti suosinut ja se oli tehnyt Loistesilmälle kovan kuoren piilottaen ystävällisyyden ja luottamuksen. Epäitsekkyys on kuitenkin naaraalla yksi säilyvä ominaisuus. Pentuna naaraan liki kuollessa erään kylmäverisen kissan kynsissä, ensimmäinen kuori syntyi. Tuo kuori kuitenkin murtui hänen soturi aikanaan hänen tätinsä Sammalkorvan ja muutamien hyvien tekojen avulla. Tuossa elämänsä vaiheessa naaras oli ystävällinen. Pahan haavan aukeaminen uudestaan laukaisi kuitenkin uuden ja vahvemman kuoren synnyn. Nykyisin naaras on vallan varautunut kaikkia kohtaan. Hän pelkää kissojen hyökkäävän hänen kimppuunsa ja yrittävän tappaa hänet tai hänen tätinsä. Hän rakastaa tätiään ja suojelee tuota vaikka henkensä uhalla, mutta hivenen erikoisesti hänen sisällään on ristiriita eikä hän luota tätiinsä mutta suojelee tuota silti. Paha sanavarasto naaraalle on kertynyt elämän varrella, mutta vasta nyt se pääsee käyttöön täydessä loistossaan. Naaraalla on lyhyt pinna ja suuttuessaan hän sanoo ihan mitä vain antaakseen samalla mitalla takaisin. On tietenkin niitä kissoja joiden kanssa hänen pinnansa kestää pidempään, mutta on myös niitä, joiden kanssa se ei kestä hetkeäkään. Loistesilmän pinna kestää pidempään hälle iloisissa merkeissä tuttujen kissojen kanssa sekä tuliklaanin päälikön  kanssa. Päälikön kanssa Loistesilmä ei käytä pahoja sanoja vaan yrittää hillitä itseään. Taistelussa Loistesilmä toimii vaistonsa mukaan, mutta hän ei hyökkää puolustuskyvyttömien kimppuun. Loistesilmä ei suostu perääntymään taistelusta ellei päälikkö lähde. Naaras taistelisi kuolemaansa asti tai siihen asti kun ei enää pysty puolustamaan ketään edes itseään. Loistesilmä on itsestään äärimmäisen ylpeä. Hän on ylpeä saavutuksistaan ja se, että joku kehtaa alentaa häntä sanoin saa hänen niskakarvansa nousemaan aivan vasten hänen tahtoaankin. Naaras aloittaa tapaamisen usein sähinällä ja jos toinen vastaa sähinään tai näyttää hyökkäämisen merkkejä naaras ei epäröisi hyökätä ellei kyseessä olisi pentu tai oppilas. Usein naaras myös pitää lihaksensa jännitettyinä aina valmiina hyökkäämään tai puolustautumaan. Loistesilmän luottamus on vaikeaa ansaita, mutta jos luottamuksen ansaitsee, hän kohtelee luottamuksen ansainnutta kissaan yhtä ystävällisesti kuin soturiaikoinaan. Loistesilmä uskoo tähtiklaaniin mestarinsa tähden, mutta Loistesilmä ei usko enää kohtaloon kaiken sen pahan jälkeen mitä hänelle on käynyt. Naaras ei enää pidä paljoa huomiosta muiden kissojen pelon takia. Loistesilmä vihaa väärässä olemista eikä siksi yleensä teekkään mitään väärin. Jos joku raapaisee hänen oikean takajalan haavaa, hän saa entistä kamalamman raivokohtauksen jossa ensin kaikki hänen karvansa pörhistyvät vallan aallon omaisesti. Sen päätteeksi Loistesilmä tuntee vihaa ja samalla pelkoa saaden kamalan agression puuskan. Usein hän silloin menettää kontrolli kyvyn kokonaan eikä hän tuolloin hallitse itseään. Loistesilmä aikoo olla oppilaalleen ankara ja jos toinen antaisi mahdollisuuden, niin ystävällinen. Loistesilmä kunnioittaa ylempiarvoisiaan ja kaikkia kissojen henkiä sen verran, ettei tapa kissoja paitsi ehkä Juèn hän voisi tappaa ihan vain vihasta. Loistesilmän iloiset muistot ovat saaneet pelottavan tunnelman ja jopa hyvät muistot ovat osittain vallan epämieluisia nuorelle varapäälikölle. Loistesilmän pelkoa ei voi huomata, mutta perinteisten pelon tunteiden sijaan näkyy agressiivisuutta. Loistesilmän elämässä hänelle ainoa tärkeä asia on klaani ihan vain muistojen muuttumisen vuoksi. Naaraa ei siis enää luota edes tätiinsä Sammalkorvaan. Hän kehittää mielessään taistelu liikkeitä. Loistesilmä on edelleen viisas ja tilanne tajuinen kissa, mutta naaraan luonne ei vain ole enää yhtä mukava, mutta temperamenttia ei kuitenkaan naaraalta puutu yhtään. Loistesilmä on uuden vakavan vammansa takia yrittänyt lopettaa täysin pelon ja surun tuntemisen ja jos hän tuntee jompaakumpaa sisällään hän yrittää poistattaa ne päänsä sisältä. Naaras on vakavampi kuin ennen, eikä hän usein tee leirissä muuta kuin lähettää partioita sekä saattaa iltaisin laulaa klaania uneen. Muuten naaras yleensä viettää aikaansa metsästäen ja opetellen taistelua. Naaras on unohtanut hauskaa pitämisen taidon ja nykyään kun naaras laulaa sävel on usein surullinen tai apea, mutta hyvinä päivinä saattaa sävel ja puhe sisältää ystävällisiä pilkkeitä sekä pienoisia hymynkareita. Loistesilmän sydämessä on takuulla paikka kumppanille ja ystäville, mutta hänen sielunsa on vallan jäinen. Hänen sydämensä pitää joka kerta sulattaa ennen kuin naaraas sydämeen saattaisi päästä sisälle. Naaras ei tunnista rakkautta ja toivon mukaan vielä joskus hänen sydäntään ja sieluaan suojaava kylmä kuori murtuisi ja päästäisi nuoren naaraan kahleistaan.


Menneisyys: Kun Loistesilmä oli pentu hän oli vielä ystävällinen ja iloinen. Eräs asia muutti kaiken; se kun hän sai pitkän kierteellä olevan haavan oikeaan takajalkaansa. Tuo hirvittävä haava tuli silloin kun hän oli vielä pentu.

Eräänä lämpimänä lehtisateenajan päivänä kun Loistepentu oli leikkimässä silloisen ystävänsä Silkkipennun kanssa, eräs suuri, musta kolli oli hiippaillut heidän ohitseen kohti parantajan pesää. Loistepentu lopetti leikkimisen samantien, koska hän oli huomannut, että tuo kolli ei ollut heidän klaanistaan. Hän hiipi hiljaa kollin viereen ja hyppäsi tämän selkään. Kolli säikähti, mutta ei siksi että näki pennun vaan siksi että pennun perässä tuli yksi tuliklaanin sotureista. Kolli livahti äkkiä pensaan läpi Loistepentu vieläkin tiiviisti kiinni selässään. Loistepennun korvat raapivat pensaan oksistoja ja hänen turkistaan jäi tuppoja pensaan rosopintaisille oksille. Kun he olivat kaukana tuliklaanin leiristä kolli pudisti pennun selästään. "Sinä pilasit suunnitelmani joten minä teenkin näin",kolli sanoi ja otti samalla hurjan otteen Loistepennun oikeastatakajalasta. Pentu vinkaisi kivusta kollin hampaiden työntyessä hänen pehmeän nahkansa läpi. Loistepentu yritti rimpuilla pyörivin liikkein, mutta se ei auttanut; pahensi vain kipua. Kun Loistepentu oli käyttänyt kaiken energiansa rimpuiluun hän tunsi kuinka kolli hiljensi hieman otettaan. Loistepentu huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän riuhtaisi jalkansa irti kollin höllennestä otteesta vinkaisten entistä kovemmin. Jalan haavasta alkoi tursuta jotain punaista ja tahmeaa; verta. Pentu katsoi kauhuissaan kollia ja takajalkansa syvää haavaa. Loistepentu ja kolli katsoivat hetken toisiaan suoraan silmiin. Lopulta kolli nosti ylähuulensa virnistykseen. "Nytpä opit olemaan sekaantumatta toisten asioihin, senkin urkkiva pennun rääpäle. Mene takaisin leiriin ja katsokin ettet tule ensikerralla tielleni", kolli naukaisi ivallisella äänellä. Musta kissa käänsi hänelle selhänsä ja katosi hetken päästä varjoihin. Loistepentu ei uskaltanut kääntää selkäänsä siihen suuntaan minne tumma kolli oli kadonnut. Loistepentua alkoi kumminkin pelottaa ja hän konkkasi kolmella tassulla takaisin leiriin johtavasta tunnelista sisään. Matka kesti kumminkin hyvin kauan koska kolmella tassulla kulkeminen ei ollut kauhean nopeaa. Kun hänet huomattiin leirissä häntä toruttiin siitä, että pennut eivät saaneet poistua leiristä ilman soturia. Torunnan keskeltä kantautui hänen emonsa huolestunut ääni ja hän konkkasi emonsa luo. Hänen emonsa käsyi: " Missä olet ollut?" Pentu kertoi emolleen tummasta kollista joka oli purrut tätä jalkaan. Emo ei ollut uskonut kuin sen osan tarinasta kun hän oli konkannut kolmella käpälällä takaisin. Juuri kun Loistetassu aikoi väittää vastaan hänen emonsa passitti hänet parantajan luo. Hän joutui olemaan parantajan luona melkein hänen oppilaaksi nimittämiseensä asti. Tuon välikohtauksen jälkeen hän on ollut pelokkaampi muita kissoja kohtaan, epäileväisempi ja hänen iloinen persoonansa oli jäänyt kovan pelkokuoren alle piiloon. Hän yrittää silti murtaa kuoren ja palata entiselleen. Parantaa sisäisiä vammojaan ja tuottaa taas itsestään taas loistavan persoonan.

Loistesilmä on kokenut oppilaanakin paljon. Hän on taistellut kolmen koiran kanssa saaden joka kerralla vammoja. Ensimmäisellä kerralla hänen kanssaan oli Nokitähti, toisen kerran hänen kanssaan taisteli hänen ystävänsä Kaikutassu ja viimeisenä hän taisteli Silkkipennunkin puolesta. Loistesilmä on pelastanut muutaman kerran kissan hengen. Loistesilmä on kuitenkin joutunut elämään useasti menneisyytensä mielessään ja selvittänyt siitä monia mielenkiintoisia asioita.

Soturina Loistesilmä sai ensitöikseen oppilaan Lahnatassun. He eivät kuitenkaan tunnu sopivan hyvin yhteen. Syy voi olla siinä, että he ovat niin samanlaisia ja sisältävät toistensa inhoamat ominaisuudet. Loistesilmä tajusi soturina myös osaavansa laulaa, vaikka se ei perus soturitaidoksi ole mikään tärkeä, mutta se rauhoittaa hänen ja usein muidenkin kuulijoiden hermoja kuulla laulua. Loistesilmä on vakaasti päättänyt pitää oppilaalleen konsertin, jos se vaikka lisäisi tuon rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Loistesilmä aikoo myös laulaa tädilleen tavatessaan tuon seuraavan kerran.

Loistesilmän kaikki muistot ovat muuttuneet hänelle epämieluisiksi Juèn hyökätessä hänen kimppuunsa ja syventäessä hänen jalassaan olevaa haavaa, mutta niiden epämieluisat tunnetilat ovta hiljalleen haalistuneet, valuneet pois, mutta nuo muistot eivät siltikään ole mieluisia.

Muuta: Loistesilmä on hyvä uimaan saamiensa uimis oppejen jälkeen. Hänen hyppy voimansa ovat suuret ja siksi hän käyttää tuota voimaa usein taistelussa. Loistesilmä juoksee todella nopeasti, sillä askeleiden pituus onkin milten puolitoista kertaa hänen oman pituutensa verran. Maidonvalkoinen naaras on todella loistava kiipeilemään. Kiipeilyä hän on joutunut harrastamaan reilusti elämänsä aikana ja siksi se on kehittynyt eriyisen hyväksi. Loistesilmä on myös siten harvinainen tuliklaanilainen, että hän osaa kalastaa. Muihidenkin klaanien kissoihin naaraalla on pieni ero hän nimittäin osaa kulkea puusta puuhun äänettömästi ja vaivattomasti kuin orava, vaikkakin nopeammin. Nuori naaras opettelee myös hurjasti taistelua ja metsästämistä ja kehittyykin niissä kokoajan paremmaksi. Loistesilmän ääni on kaunis, kirkas ja laulavan kuuloinen vaikkakin naaraan sähistessä kuuluu vain kovaäänistä käärmemäistä sähinää.

Loistesilmän taistelu taidot kehittyvät nopeasti ja hän on kehittänyt muutamia omia liikkeitä jotka saattavat olla joko loisttavia taistelu kortteja tai sitten täysin hyödyttömiä voimanharjoitukseen soveltuvia liikkeitä. Loistesilmä haluaa olla kaikissa osaamissaan asioissa vielä parempi. Loistesilmä on menettänyt perheensä. Häntä on myös verrattu tammenterhoon ja sen vertauksen tähden ymmärsi asian niin, että yrittää nykyään murtaa kuorensa jotta saisi itsestään vähemmän aggressiivisen ja äkkipikaisen. Loistesilmä on hyvin surullinen mestarinsa kuoltua pian sen jälkeen kun hänestä tuli soturi. Loistesilmä on unohtanut kaikki kokemansa kivat asiat ja muutenkin hauskaa pitämisen taidon.. Hän ei myöskään luota enää kunnolla muihin kuin omanklaaninsa jäsenistä pentuihin ja oppilaisiin, jos niihinkään ennen kunnon tuntemista. Ehkä yllättävin asia varapäälikössä on se, että erittäin moni tuliklaanilainen vihaa häntä, mutta muiden klaanien edustajat ovat usein hänelle kuin ystäviä.

Tunnari: -

Suhteet:

Mestari: Nokitähti (kuollut)
Ystävät: Kaikukukka (kuollut)
Täti: Sammalkorva
Oppilaat: Lahnatassu, Liekkitassu (kuollut), Metsotassu
Tavatut: Sammalkorva,Duriannautitus, Hiirensilmä, Savikoipi, Nokitähti, Kyyhkyssiipi, Taivassilmä, Lahnatassu, Lehvätassu, Kaikukukka, Huiskuhäntä, Silkkipentu, Jäätähti, Ruskoturkki, Naakkapupilli, Sumusydän, Tiikerivarjo, Pikku, Pikkukettu, Hallamarja, Liekkipentu, Helmipentu, Juè, Myrskyhäntä ja hyvin monta muuta


Roolipelit:
1. on se lumi sitten vaan niin ihmeellistä
2. ystävyyttä yrttejä etsiessä
3. sähäkkää sähinää lumessa
4. uusi tuttavuus
5. tapaaminen lumen keskellä
6. lunta ja hirviöitä
7. luntako liikaa?
8. Mitä tästäkin seuraa?
9. valkoista säihkettä
10. Tapaanko taas meriklaanilaisen?
11. Voiko elämä enää paremmaksi muuttua?
12. Kaunis jälleen näkeminen
13. Lilliputti ja jättiläinen.
14. Täällä taas iloitsemassa.
15. Uu. Valoa ja tulta.
16. Siten se käy, ei muita näy, miten pelottelu käy, jos muita ei näy.
17. Jos sun lysti on niin häntääs huiskuta!
18. Hymyä huuleen!
19. Default-asento paras asento... -ko, -kö
20. Säveliä ilmassa.
21. Älä sano väärin.*
22. Kohta räjähtää.
23. Ethän sinä ole tuliklaanilainen!*
24. Jo kolmas kohtaus käy.*
25. "Lyödään viisaat päät yhteen!"*
26. Mitäs tämä nyt on?*
27. We love kok
28. Pesällä jutustelemassa.
29. Kohtasinko kaltaiseni?
30. Karkuteillä?*
31. En tiennyt tätä sinusta!*
32. Mitä teet reviirilläni?
33. Hei pojat ja tytöt, olen Jiimmi Kaarle Musta, olen intiaani ryhmän
34. Jos näkisin tämän, nylkisin sinut elävältä
35. Tapaamme näin keskel päivänvaloo.*
36. "Olen pahoillani, mutta en salli sitä!"
37. Minun ei kai pitäisi häiritä...