Lahnatassu

Ulkoinen: Minne tahansa Lahnatassu meneekin, hänellä on lähes aina typerän itsevarma virne naamallaan. Hän on muita ikäisiään pienempi, mutta vankkarakenteinen ja vanhetessaan hänestä tulee mitä luultavimmin varsin jykevä ruumiinrakenteeltaan. Turkki on lyhyttä, jämptiä ja väriltänsä harmahtavan tummanruskeaa, vaikkakin kuono, silmänympärykset, kaula, vatsa ja etukäpälät ovat vaaleat. Lahnatassu on yltäpäältä tummien raitojen kuorruttama, ja pennunpyllerön takakäpälät ovat myös tummat. Silmät ovat vihreät ja hieman erikokoiset keskenään, sekä usein Lahnapentu näyttää siltä kuin katsoisi kieroon tai vaihtoehtoisesti karsastaisi. Lahnatassu on jokseenkin pullamössöinen ilmestys, sillä hänen poskensa ovat pulleat, samoiten käpälät.

Sisäinen: Jos joku saa muut kissat itkemään, se on Lahnatassu. Hän on itsetietoinen, röyhkeä ja laiskanpulskea räkäpää, eikä hänen viiksiään väpätytä lainkaan muiden mielipiteet saatika tekemiset. Kollinalku pitää itseään parempana kuin muut, ja hänen itsevarmuutensa onkin vähän turhan hyvä ja se näkyy hänestä päälle päin. Itsekeskeisen asenteensa vuoksi pentu vaatiikiin isommiltaan jatkuvasti huomiota ja tunnustusta paremmuudestaan, mikä koettelee raavaimmankin hermoja toisinaan. Vaikka hänen itsevarmuutensa ei kumpuakaan aivan tyhjästä, onhan Lahnatassu oikeastaan ihan taitava ikäisekseen, on hän kuitenkin melkoisen laiska, eikä tee koskaan mitään, jos ei ole aivan pakko. Toisaalta hänen laiskuutensa on suhteellista: mikäli hän saa tilaisuuden mahtailla kyvyillään, tekee hän mitä tahansa, mutta muiden eteen hän ei jaksa nostaa käpäläänsä sammalpediltä edes kynnen mittaa.

Oppilaan kutina päästä soturiksi on kova - Lahnatassu tahtoisi jo olla klaaninsa kunniallisin soturi, ja hän janoaa saada näyttää kykynsä klaanillensa. Hänen kunnianhimonsa on sammumaton, ja raidallisen ystävämme suurin haave onkin päästä johtamaan klaania. Tai oikeastaan se ei ole vain haave, sillä Lahnatassu on jo vakaasti päättänyt, että hänestä on tuleva suuri johtaja. Nykyisellä käytöksellään tähän pestiin hänellä on kuitenkin matkaa, vaikkakaan Lahnatassu ei itse sitä tiedosta, sillä hän tietenkin pitää itseään suurena nerona ja superlahjakkaana klaanikissana, mitä hän ei kylläkään ole. Nero kaikista vähiten, sillä oikeastaan kollinalku ei ole älynlahjoiltaan kuin ehkä keskiverron alapuolella.

Vaikka Lahnatassu usein sanoo ilkeästi muille kissoille, eikä varo sanojaan, hän on itse varsin kiivasluontoinen, mitä tulee häneen kohdistuviin kommentteihin, eikä kollinalku täten siedä röyhkeyksiä ladeltavan itselleen. Hän usein joutuukin sanaharkkoihin ja on turha toivo saada Lahnatassu pyytelemään nöyristellen anteeksi. Vanhempien soturien edessä hän kuitenkin osaa käyttäytyä, sillä Lahnatassu on niin kunniannälkäinen nuori vekkuli, että mielistelee helposti sotureita, toivoen tietenkin saavansa sillä lisää huomiota ja kuka tietää vaikka korotuksen suoraan oppilaaksi ennen muita pentuja.

Menneisyys: Kollinalun nuoresta iästä huolimatta hänelle on ehtinyt jo sattua yhtä sun toista. Hän on puhdasverinen tuliklaanilainen syntyjään, mistä pentu onkin aika sairaan ylpeä, sillä hän totta puhuen halveksii muista taustoista tulleita tuliklaanilaisia. Lahnapentu oli jo pian synnyttyään seikkailuissa suurissa, sillä vielä silmät ummistettuinakin hän ryömiskeli pitkin ja poikin, vinkuen ihan sairaasti, mutta ryömien silti lailla hirmuliskon. Usein hän ryömi pitkiäkin matkoja, ja yksi jos toinenkin klaanilainen joutui jatkuvasti palauttamaan karkuryöminnälle lähteneen Lahnapennun emolleen, Laikkuhännälle. Tosin nämä pakomatkat usein päättyivät siihen, että raidallinen pentu jäi lahnaamaan milloin minnekin, eikä jatkanut matkaansa atleettisen karkulaisen tavoin. Tästä hänen nimensäkin juontaa: lahnaamisesta.

Silmät auki saatuaan Lahnapennun levottomuus vain kasvoi. Hän oli alituiseen pomppimassa soturien tiellä, kaatamassa toisten pentujen niskaan kylmää mehua, härnäämässä oppilaita ruokailemassa, järjestämässä naurettavia jäyniä vanhuksille ja tunkeutumassa luvatta johtajan pesään. Kollinalku onkin aina ollut ältsyrän ärsyttävä pentu: hän oli aina siellä missä häntä ei kaivattu ja nurisi jatkuvasti kaikkea luokatonta. Mutta ennen pitkää pelkkä klaanin leirissä kekkulointi kävi Lahnapennulle kovin pitkästyttäväksi ja hän pakkasi retkieväät, eli muutaman koppakuoriaisen, mukaansa ja lähti eräs päivä kohti seikkailuja suuria.

Seikkaillessaan hän oli aivan yhtä tyhmä kuin nyt yleensäkin: hän haastoi riitaa kastematojen kanssa, uhitteli voikukille raatelevansa heidät, heitteli perhosia kävyillä, istui muurahaispesään ja maisteli kaikkia vastaan tulleita luonnon antimia, mistä hän tietenkin sai aika sairaat vatsakivut. Hänen seikkailunsa päättyi tosin vielä kehnommin kuin vain vatsakipuihin: Lahnapentu sai nerokkaan idean tunkea käpälänsä ampiaispesään hunajan toivossa. Kuten tiedetty, ampiaiset mitään hunajaa valmista ja Lahnapentu sai vain köniin ältsyrän vihaisilta ampiaisilta. Siinä ei kollinalun auttanut muuta kuin rynnätä vinkuen takaisin leiriin ja huutaa niin kovaa, että jokainen leirissä ollut taatusti tiesi, että nyt on Lahnapentu saanut köniinsä. Pentu muistetaankin ampiaisepisodista klaanin keskuudessa varsin hyvin, ja hän saa tänä päivänäkin kuittailuja pienestä seikkailustaan. Meidän kaikkien ystävä Lahnapentu ei kuitenkaan anna pisteliään muiston painaa mieltään, sai kikatusta osakseen tai ei, vaan kulkee kuono koppavasti pystyssä kohti uusia seikkailuja. Niin sitä pitää, Lahnis!

Muuta: Lahnatassun emo on Laikkuhäntä ja isä on Tuhkamyrsky, Tuliklaanin parantaja, mitä toveri Lahnis ei tosin itse tiedä. Piru tietää, mitä tapahtuisi, mikäli hän saisi moisen karmaisevan salaisuuden selville, joten varjellaan yhdessä tietoa Lahnatassun pieneltä päältä.

Tapahtunutta: Pentuna kollinalku ehti saada kaikkea tuhoisaa aikaan: hän kiusasi luopio Naakkapupillia ja huijasi härskisti Meriklaanin Sumusydäntä mm. kantamaan itseään ja taistelemaan puolestaan. Oppilaana hän on ehtinyt olla vasta vähän aikaa, mutta silti hän on jo joutunut mestarinsa kanssa napit vastakkain. Mitä siitäkin seurannee...

Pelatut pelit:
TALVI Vaviskaa vatsarastaisen valtiaan valtaa
TALVI Pysäyttämätön kolmen komppania ja Valoklaanin vakoilu
KEVÄT Törkyturpa, pennunhakkaajat ja sumuiset sydämet
KEVÄT Täällä taas iloitsemassa.
KEVÄT Kristalleja!
SYKSY Seikkailun pilke silmissä
SYKSY Yhtä sun toista kommellusta (jäänyt kesken)