Niin normaali aamu normaalissa leirissä

//Nomi ja Äänetöntassu astukaa lavalle :D//

Lepakkotassu heräsi vaikeasti sammalpediltään. Kollin selkä tuntui siltä, kuin se olisi poikki. Lepakkotassu nousi vaivalloisesti ylös ja venytti unisena selkäänsä. Miten voi olla näin huono olo, kun herää... kolli tuumi ja venytti vielä uudestaan.
Hän naukaisi närkästyneesti, nälkäänsä, mutta tiesi, että ei saanut syödä ennenkuin olisi saalistanut muille. Lepakkotassu lähti narskuvin askelin kohti ulkoilmaa. Hän nuuhkaisi ilmaa ja makea riistan tuoksu oli miltein mahdotonta välttää.
Kolli kuitenkin kiersin tuoresaaliskasan kaukaa ja pysähtyi varjoon leirin suuaukon kohdalle. Ja täällä on vielä kuumakin... kolli kietoi häntänsa ympärilleen ja katsoi leiriä.

// Täältähän me saavumme (:

Äänetöntassu nukkui kerällä yhdessä oppilaidenpesän nurkassa olevassa sammalpedissä, se oli loistava paikka ujolle ja hiljaiselle kissalle. Naaras kuitenkin hätkähti hereille, kun kuuli askelia. Hän huomasi kuitenkin vain Lepakkotassun, joka poistui ulos oppilaidenpesästä. Samalla hän myös huomasi pesän olevan muuten tyhjä, kilpikonnakuvioinen oppilas oli siis viimeinen täällä. Sehän sopi mainiosti, kuka nyt hänen seuraansa edes kaipaisi. Muutamat auringonsäteet kulkeutuivat pesän sisälle, estäen varmasti ajatukset unen jatkamisesta. Niinpä Äänetöntassu nousi ylös nuolaisten muutaman kerran etutassuaan ja pyyhkäisten sitten sillä kumpaakin korvaansa. Sen jälkeen hän askelsikin hiljaa ulos oppilaidenpesästä, nähden tutun leirin edessään. Tutussa leirissä olisi ainakin turvallista, ei mitään vaaroja missään. Äänetöntassu vilkaisi ympärilleen ja huomasi ihanan varjoisan paikan leirissä, mutta siellä näemmä olikin jo Lepakkotassu.
Uskaltaisinkohan mennä tuonne? Äänetöntassu mietti mielessään, hän oli niin hirvittävän ujo joten tälläisetkin asiat olivat hänelle kauheita.
Mene. kuului ääni hänen päänsä sisältä. Siispä varovin askelin lähti Äänetöntassu askeltamaan tuota varjoisaa kohtaa kohden. Hän ei tahtonut saada mitään suuria huomioita, joten katseli etutassujaan askeltaessaan eteenpäin. Kun varjoon oli päästy kävi naaras makuulle, katsoen sivusilmällä Lepakkotassua. Toivon mukaan toinen ei pitäisi häntä minään matkijana tämän takia.

Lepakkotassu oli juuri löytänyt mukavan asennon,kun hänen viereensä tassutteli, Äänetöntassu. Lepakkotassu tunsi itsensä jotenkin vaivautuneeksi. Kolli kietoi häntänsä ympärilleen ihan, kuin ei olisi huomaavanikaan naarasta. Lepakkotassu katsoi jälleen leiriä. Olisikohan kohta aika lähteä metsälle... kolli tuumi.
Sitten Lepakkotassu nousi seisomaan ja katsahti nopeasti Äänetöntassua. Naaras vaikutti aina jotenkin hiljaiselta, joten Lepakkotassu päätti piristää tämän päivää.
"Kiva ilma tänään, eikö?" Lepakkotassu naukui ja katsoi taivaalle.

Äänetöntassu katsoi edelleenkin sivusilmältä Lepakkotassua, suoraan hän ei uskaltanut tuijottaa. Ei sitten missään nimessä! Lopulta kilpikonnakuvioinen oppilas käänsi katseensa kokonaan toiseen suuntaan, turha hänen olisi odottaa minkäänlaista keskustelua. Kukaan ei välittänyt hänestä. Naaras jo ajatteli lähtevänsä takaisin oppilaidenpesään, mutta yllätyksekseen kuuli Lepakkotassun sanat. Hän käänsi hämmästyneen katseensa toiseen, Lepakkotassuhan puhui hänelle.
"Jo-joo on." Äänetöntassu vastasi häkeltyneenä, ei hän ihan ensimäiseksi voinut tälläistä odottaa. Ehkä tästä päivästä tulisikin parempi, kuin muista vähään aikaan.