Ory

Nimi: Ory
Sukupuoli: Kolli
Ikä: 3 vuotta
Klaani: Purppuraklaani (luopio)
Paikka hierarkiassa: Soturi

Ulkonäkö: Ory on suurikokoinen kolli. Hänen musta turkkinsa on lyhyttä, mutta aika paksua. Kollin jokaisessa jalassa komeilee puhtaanvalkoiset sukat. Hänen toisessa etutassussa sukka yltää yli polven, toinen polveen. Takatassuissa sukat peittävät vain varpaat. Kollin häntä on puolikas, se on katkennut menneisyyden lukuisissa tappeluissa. Haava on kuitenkin parantunut ja siinä kasvaa jo karvaakin. Oryn toinen silmä on vihreä, toinen keltainen. Hänen silmänsä ovat pyöreät. Kolli omaa pitkät, mustat viikset. Myös hänen nenänsä ja polkuanturat ovat mustat. Kollin tassut ovat pyöreät, takajaloissa on paljon voimaa ja kynnet ovat ylikasvaneet, eli niitä pilkottaa tassuista vaikka ne olisi vedetty sisään. Hänen kyntensä ovat kovaa materiaalia, elikkäs hän ei saa purtua niitä. Ne katkeilee itsestään, jolloin ne lyhentyy. 

Luonne: Ory on paha suustaan. Hän puhuu luonnostaan töykeästi ja ei tunne hyviä sanoja. Kissa ei tykkää läheistensä satuttamisesta: eikä tuntemattomien. Hän kiduttaa ja tappelee ainoastaan vihollisiaan vastaan. Niitäkin on kollille kertynyt vuosien varrella. Ory on saanut traumoja menneisyydestään, jonka takia hän ei halua pentuja ja on ennakkoluuloinen uusia kissoja kohtaan. Kissa pitää erityisen paljon vesimyyristä - niitä hän ei voi vastustaa. Ory on taitava taistelemaan, ja hän on hyvin järkevä. Kissa ei puhu paljoa, hän antaa toisten aloittaa keskustelut. 

Menneisyys: Ory syntyi luopiokissaperheeseen. Hänellä oli emo, isä ja yksi veli. Hänen veljensä Owen oli hyvin julma, ja yritti tappaa Oryn tuon ollessa kolme kuukautta vanha. Kissat olivat siis todella nuoria. Nuoruutensa takia Orylle oli kova pala erota emostaan ja isästään. Hän karkasi vähän matkan päähän. Mutta eräänä iltana hän ajatteli palata emonsa luo ja kertoa häipyvänsä lopullisesti. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä: pesälle tullessaan Oryn emo makasi kuolleena syrjäisessä pusikossa, sisäelimet raa'asti ulos vedettyinä. Ory katsoi vain hetken: sitten hän juoksi karkuun. Hän tiesi, että Owen oli kaiken takana ja saattaisi jäljittää Oryakin. 
Kolli vaelsi aikansa, oli nälkäkuoleman partaalla. Sitten eteen sattui kaksi pelastavaa enkeliä: kaksi muuan kissaa - kolli ja naaras - ottivat hänet hoiviinsa. He opettivat häntä metsästämään, taistelemaan ja antoivat yösijan. Tappelemista hänelle opetettiin kaikista eniten. Vanhuskaksikon pesällä kävi paljon ei-toivottuja vieraita. He käskivät aina Oryn tappelemaan noita vastaan - Orya käytettiin hyödyksi. Kissat eivät olleetkaan enkeleitä, vaan piruja. Myöhemmin Ory tajusi tämän, ja näin karkureissu tapahtui.

Oli yö. Kuu paistoi himmeästi valaisten pesään vähän valoa. Ory huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän nousi hiljaa, käveli pesän suuaukolle ja vilkaisi taakseen. Hän ponnahti juoksuun, kerkesi ottaa muutaman askeleen kunnes hänen häntäänsä tarttui kissan hampaat. Ory kaatui, ja hänen yläpuolelleen kohosi kollivanhuksen keho.
"Minne olet menossa?"
"Minä häivyn täältä. Käytätte minua hyväksenne."
"Tuo ei ole totta! Me autamme sinua selviytymään tulevaisuudessa." 
"Mutta nyt alkaa tulevaisuuteni. Hyvästi." Ja näin Ory nappasi vanhusta niskasta ja heitti tuon ilmaan. Hän lähti juoksuun, jolloin naaras heräsi.
"Oryyyy! Minne meneeet? Alberto, voihan taivaalliset hiirenkäpälät!" naaras sanoi kun huomasi kollin pökertyneenä maassa. Ja Ory oli jo kaukana.

Oryn tulevaisuus oli roskainen. Hän asui kaksijalkojen kaatopaikalla, lähellä neljää villikissaklaania. Hän varasti noiden reviireiltä ja joutui tappeluihin. Monen rytäkän jälkeen häntäkin oli poikki, verta menetetty ja ikuiset arvet muistuttivat häntä kurjasta menneisyydestä. Sitten hänelle saapui enkeli: oikea enkeli. Kolli löysi Purppuraklaanin, liittyi siihen ja on nyt uskollinem soturi. Eikä hän ole hoksannut, että Purppuraklaanin varapäällikkö on hänen veljensä..