Varpustassu

Nimi:Varpustassu
Ikä: 6kk
Rotu: Sekarotuinen
Sukupuoli: Naaras
Paikka hierarkiassa: Oppilas
Mestari: Korppisulka
Ihastus: Koivutassu

Ulkonäkö:Varpustassu on Isänsä ja äitinsä tapaan, yllätys yllätys, tumma. turkin pohjaväri on tumman ruskea, mutta korvien sisäpuoli on valkoinen. erikoista eikö? oikeassa taka- sekä etujalassa on musta sukka.viikset ovat valkoiset ja erottuvat todella hyvin. silmät ovat eriväriset. oikea silmä on sininen ja vasen on vihreä. naamassa on mustia laikkuja ja kehossa muutenkin. vain jalat ovat tuolta musta täplä rokolta säästyneet.

Luonne: Varpustassu on varsin kiivas veikkonen. Neiti ei tosiaankaan kaveeraa ihan joka kollin kanssa. Varsinkaan nais puoliset kissat eivät ole hänelle mitenkään läheisiä. Kollit ovat enemmänkin Varpustassun alaa. Tyttösellä riittää puhtia joka tilanteeseen. Ja oveluutta. Juksaaminen onkin Varpustassun toinen nimi. Yleensä juksaamisen kohteeksi joutuvat pikkulikat, ja vauvakollit. Pennuille Neitisemme kertoo usein pelottavia tarinoita(tietysti itse keksittyjä) Yöklaanilaisista ja Luopioista. Mutta yleiseltä luonteeltaan hän ei ole mikään päivänpaiste, vaan se synkkä pilvi joka peittää auringon. Emonsa kuoleman johdosta kyseinen pilvi on vielä synkempi.

Neidillä on kuitenkin yksi salaisuus mitä hän ei kerro kellekkään. Hihii! Hän on nimittäin tulisesti rakastunut Meriklaanilaiseen oppilas-kolliin. Mikäpä siinä tuota tapaillessa. Kunhan ei kukaan klaanilainen saa tietää, niin mikään ei voi mennä pieleen.


Menneisyys: varpuspentu syntyi tavalliseen perheeseen Valoklaanissa. Yönrusko oli hyvä emo ainoalle pennulleen, joka oli tietysti varpuspentu. pentutarhassa ei ollut silloin ketään muuta, joten oli todella tylsää. varpuspennun isä korppisulka oli ahkera isä ja hyvä soturi. hän kävi katsomassa Yönruskoa ja varpuspentua usein pentutarhassa. silloin kun korppisulka kävi vierailulla, oli luvassa tarina. korppisulka ertoi tarinoita taisteluista ja sodista klaanien välillä. silloin varpuspentu alkoi ihailemaan ja kunnioittamaan isäänsä enemmän ja enemmän. hän päätti että isänsä saisi vielä olla ylpeä hänestä. hän harjoitteli aina joka päivä omia "taistelu" liikkeitään. Yönruskoa nauratti moinen huitominen ja se huvitti muitakin. varpuspentu kyllästyi odottelemaan pelkästään harjoittelemalla ja alkoi käymään yhä useammin ja useammin klaaninvanhimpien luona sillä hekin kertoivat usein tarinoita. kun varpuspentu valmistui oppilaaksi, hän sai nimen varpustassu. hän alkoi kuitenkin sen jälkeen muuttua ärtyisämmäksi, ja tiuskivammaksi.