Nimi: Jääsydän
kutsumanimi: Ivan *kaksijalkojen antama nimitys*
Ikä: 2 vuotta
sukupuoli: kolli
Paikka hierarkiassa: -johtaja-
Klaani: - purppuraklaani
Ulkonäkö:
Kuva Jääsydän on täysin musta, mutta valossa, turkin kiiltäessä kolli saattaa vaikuttaa jopa siniseltä. Kissan silmät ovat kylmän, tumman siniset, jokseenkin lilahtavat. Jääsydämmen vasemman silmän alla on koiran aiheuttama arpi.
Kollin turkki on melko lyhyt, mutta niskassa, rinnassa, selässä, ja hännässä kasvaa paksumpaa ja pitempää karvaa. Turkin eripituisuudesta huolimatta ulkonäkö on komea. Turkin väri ja kiiltävä laatu piilottavat koko kissan pimeän aikaan, kuun valossa kissan siluetin ja siniset silmät saattaa erottaa, mutta pilvisenä yönä eläintä on mahdoton havaita.
Kotikisuna Jääsydän sai muutakin kun toisen nimen, kaksijalat valoivat kissan kynsiin, ja hampaisiin metalliset vahvistukset.
Omillaan eläessään Jääsydän on ehtinyt treenata iskujaan, ja hankkia valtavasti voimaa, joka näkyy kissan varsin suuresta ja lihaksikkaasta kehosta.
Luonne: Jääsydän/Ivan on pääasiallisesti luonteeltaan yhtä kylmä kuin ulkonäöltäänkin, monet vastoinkäymiset ovat tehneet kissasta sulkeutuneen ja vihamielisen.
Kolli rakastaa maailmassa vain yhtä asiaa, valtaa. Muulla ei sille ole merkitystä.
Kissa on hyvä kiristämään, pelottelemaan, ja etenkin päihittämään vastustajansa, fyysisesti ja psyykkisesti.
Luovuttaminen on viimeinen asia minkä Jääsydän tekisi. Kolli ei myöskään itse hyväksy, tai siedä luovuttajia, tai pelkureita. Voitto, kunnia, valta, hinnalla millä hyvänsä muodostavat mustaturkin koko moraalin.
"Se mikä ei tapa, tuo tuskan joka johtaa kuolemaan ennemmin tai myöhemmin."
Jääsydän on hyvä tuntemaan muitten pelon ja heikkoudet, ja käyttää sitä aina tilaisuuden tullen hyväkseen.
"Pelko on jokaisella oma, aate kuitenkin harvinaisen sama. Psyykkisenä saattaisin luulla, mutta fyysiseksi se on tuleva. Pelko heikkoutemme on vähitellen tappava."
Itse kolli ei pelkää, kissa on ehtinyt tukahduttaa jokaisen tunteen sydämmestään, ollakseen kaikkia vahvempi.
"Tunteet olkoon toiselle vahvuus, ne lopulta kun ovat kuitenkin vain heikkous.."
Toisekseen kissa näyttää ystävällisen ja ymmärtäväisemmän puolensa, joka klaaniajoilta on jäänyt, ja näyttäytyy ajoittain takauman omaisesti.
Menneisyys: Jääsydän [silloinen Jääpentu] syntyi harvinaisesti ainoana pentuna äitinsä Keväthännän ja Ukkostähden [aikaisempi yöklaanin päällikkö ja tuliklaanin nykyisen päällikön veli] Ukkostähti oli silloin suunnittellut sotaa tuliklaanille, eikä tahtonut tuoda pentuaan esille, ennen paluutaan. Jääpennun isä oli suunnitellut esittelevänsä pennun, kunhan olisi voittanut tuliklaanin, ja saadessaan kostettua sisarelleen Liekkiturkille[nykyisen Liekkitähden] Ukkostähti oli nimennyt pentunsa Liekkiturkin oppilaan mukaan, lisätäkseen voittoaan, suunnitelmassaan tappaa kaikki tärkeät henkilöt tuliklaanille, ja siskolleen. Kun tuliklaani olisi hänvinnyt ja siskonsa oppilas kuollut, olisi Ukkostähti esitellyt pentunsa, suututtaen vielä suunnitelmissaan elossa olevan siskonsa.
Ukkostähden suunnitelmat kuitenkin menivät vikaan, Yöklaani oli hävinnyt, ja Jääpennun isä kuollut. Uuden ajan alkaessa yöklaanissa, sureva Keväthäntä joutui yksin esittelemään ainoan pentunsa.
Myöhemmin suru oli Keväthännälle kuitenkin liikaa ja kissa kuoli sairauksien alkaessa vaivata masentunutta naarasta.
Äitinsä kuollessa Jääpentu [uuden nimen saaneena jäätassu] oli jo kasvanut, ja päässyt oppilaaksi. Surustaan huolimatta Jäätassu tahtoi olla oman klaaninsa paras, ja kostaa isänsä ja äitinsä kuolema tuliklaanille.
Nuori kolli oli kovin taitava, ja nopea oppimaan. Monet kissat yöklaanissa alkoivat pitää entisen johtajan pennusta.
Päästyään sotilaaksi Jäätassu [eli soturinimen saatuaan Jääsydän] sai ensimmäisen oppilaansa Perhostassun, Jääsydän osoittautui myös taitavaksi opettajaksi. Kolli ei kuitenkaan päässyt irti menneisyydestään, kissa alkoi luoda suunnitelmaa klaaninsa tulevaisuudesta. Ystävälliseltä ja lojaalilta vaikuttava Jääsydän tulisi varmasti pääsemään seuraavaksi varajohtajaksi.
Ennen suunnitelmansa toteuttamiseen pääsemistä tapahtui kuitenkin onnettomuus, Jääsydämmen ja oppilaansa Perhostassu ollessat metsäställä. Tuulen yläpuolelta tullut, yöklaanin alueelle eksynyt koira pääsi yllättämään kissat täysin. Koira ehti tappaa Perhostassun ennen kuin Jääsydän ehti tehdä elettäkään sen estämiseksi, Koira Raateli pahoin myös Jääsydämmen. Joka ehti viimeisillä voimillaan kiivetä puuhun pakoon.
Koiran lähdettyä, verinen Jääsydän raahasi kuolleen oppilaansa takaisin leiriin, Klaani oli jälleen kokenut menetyksen, kuten itse Jääsydänkin.
Tälläkerta suru todella sekoitti kollin pään, kissa alkoi muuttua katkeraksi, ja syrjäytyneeksi. Unelmat klaanin päälliköksi pääsystä alkoivat hajota,mutta soturin työn kissa silti hoiti kunnolla.
Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Muutama metsään eksynyt kaksijalka vangitsi Jääsydämmen, vieden sen mukanaan kaksijalkojen pesään.
Omituiset kaksijalat pitivät Jääsydäntä metallihökötyksessä, josta ei päässty ulos, vaikka sitä kuinka olisi repinyt. Kolli sai ruuakseen omituista mössöä, joka haisi todella kuvottavalle.
Päiviä kului, kaksijalat kuljettivat ruokaa, katselivat ja kutsuivat oudolla nimityksellä. Jääsydän jatkoi hökötyksen raastamista, muttei onnistunut rikkomaan sitä. Juuri kun kissa oli luovuttamaisillaan, kaksijalat hakivat sen, Kolli raapi ja puri olentoja, mutta heillä vaikutti olevan raajoissaan jonkin-näköiset suojat.
Joku kaksijaloista heitti jotai terävää Jääsydäntä päin, ja äkkiä kissan olo muuttui huonoksi, ja tuo tuupetui.
Herättyään Jääsydän tunsi jonkin muuttuneen. Hetken mietittyään kolli tajusi kaksijalkojen liittäneen metallia sen hampaisiin ja kynsiin. Hämmentynyt ja vihainen kissa tutki uusia lisäkeitään. Samalla karmea aavistus kuitenkin hiipi Jääsydämmen mieleen, mitä jos kaksijalat aikoivat lisäillä muitakin osia?, mitä kummaa oliot aikoivat?.
Muutama päivää myöhemmin kaksijalka ilmestyi metallihäkkyrän ulkopuolelle katselemaan kissaa. "Ivan,........" Kolli ei ymmärtänyt kaksijalkaa mutta ymmärsi tuon antaneen sille uuden nimen, uusi nimi oli aina kohtalo. Kohtalo oli tähtiklaanin halu, ehkä kissan oli tarkoitus jäädä kiinni.
Yhtenä valoisana päivänä, kaksijalat hakivat Jääsydämmen häkkyrässään, laittoivat hirviön kitaan, mutta, hirviön murinasta huolimatta kollille ei käynyt kuinkaan, jonkin ajan kuluttua murina vaikeni, ja kaksijalat ottivat mustaturkkisen eläimen hirviön sisältä, Jääsydän oli sulkenut silmänsä, sillä koko maailma alkoi kieppua, paha olo valtasi kissan sisimmän, mitä nuo oudot otukset sille teksisivät.
Jostain kuului kumminkin tutumpia ääniä, kissoja. Kolli ei ikinä ollut kokenut samaa iloa toisten kissojen takia.
Äkkiä Jääsydän tajusi kuitenkin mihin oli joutunut, muut kissat olivat vihaisia, monella oli luisia, tai metallisia kynsilisäkkeitä, tai muita teräviä osia.
Kolli heitettiin metallihäkkyrästä jonkinlaiselle aukealle, aukealla oli myös muita kissoja, jotka näyttivät vihaisilta, ja vaarallisilta. Sellaisia Jääsydän ei koskaan ollut nähnyt.
Kaksijalkojen aiheuttaessa kovaa melua, muut aukion kissat alkoivat riehua, tappaa toisiaan ilman syytä. Jääsydän katseli ihmeissään, kunnes yksi kissoista hyökkäsi takaa. Tumma kolli päihitti hyökkääjän helposti, toiset eivät selvästikkään tulleet metsistä. Aikaa kului, kissat teurastivat toinen toisensa, joskus joku yksittäinen hyökkäsi Jääsydämmen kimppuun, mutta kestään ei ollut vatsusta.
Lopulta jääsydän ja toinen, tosin pahoin haavoittunut naaras olivat jäljellä. Kaksijalat mumisivat jotakin, ja ottivat kissat pois aukealta.
Kolli vietiin lopulta takaisin kaksijalkojen pesään, jossa saadut naarmut putsattiin.
Outoja kissan teurastuksia jatkui enemmän kun Jäätähti jaksoi muistaa, joskus vastassa oli taitaviakin kissoja, ja sellaisilla kerroilla haavoja tuli paljon enemmän. Koskaan muut eivät puhuneet mitään. Kukaan ei sanonut sanaakaan.
Ajan kuluessa Jääsydän alkoi köyttää nimitystä Ivan, muttei vieläkään luottanut kaksijalkoihin.
Siihen oli syytäkin, sillä eräänä päivänä kaksijalka saapui oudon metalliesineillä täytetyn laatikon kanssa, alkaen säätää uudelleen terävää metalliesinettä joka oli ensimmäisen kerran saanut kollin tajuttomaksi. Kaksijalan ottaessa Ivanin häkkyrästä, käytti kissa tilaisuutensa ja raapaisi kaksijalkaa, päästen vapaaksi. Aukinainen ikkuna oli ainoa pakotie, ja kaksijalan estelystä huolimatta kolli onnistui pakenemaan talosta, kujien suojiin.
Kujilla Ivan onnistui lyöttäytymään ainoaan jäljellä olevaan kulkukissojen järjestäytyneeseen ryhmittymään. Tämän ryhmittymän päätarkoitus oli syrjäyttää metsän klaanikissojen valta, hyötyäkseen metsän antimista, mutta yksikään kissoista ei ollut uskaltanut toimia, saati antanut minkäänlaista vastusta edes satunnaisille klaanilaisille. Tutustuessaan tähän uuteen maailmaan, suuri ja voimakas kolli sai puolelleen noiden arvostuksen. Taistelu koulutuksen saaneena hän osasi myös opastaa muita eteenpäin. Näin, kissa päätyikin ryhmän johtoon, ja nostettuaan kaduilla sen asemaa, moni satunnainen luopio, ja kulkukissa liittyi siihen, joko saadakseen arvostusta, tai pysyäkseen hengissä.
Vain muutamia kuukausia johtajan aseman savutettuaan, Ivan alkoi kehitellä suunnitelmaa valloittaa metsä, kostaakseen kaikille klaaneille, Liekkitähdelle, ja tuodakseen oman näkemyksensä hallinnosta myös metsän elämään.
Yksi klaani riittäisi, sen voima lisättynä Ivanin armejaan, olisi täysin kykenevä taistelemaan muita vastaan. Niin kolli toimi, Valoklaani tulisi olemaan hänen kohteenaan. Eikä aikaakaan kun tuon klaanin johtaja oli pudonnut maahan kuolleena, avaten tien uudelle johdolle..
Suhteet:
Vanhemmat; Ukkostähti, Keväthäntä
Oppilas; Perhostassu
liittolainen, Korpi, ?
Klaani: Korpi,
Muuta: jos tahtoo apua Ivanilta, on paras tarjota jotain vastineeksi.,
- Traumaattisen menneisyytensä takia Ivan saa takaumia, sekä kummallisia näkyjä joita ei itse osaa selittää.
-Ei usko enää ollenkaan Tähtiklaaniin
Pääsivu 
Latest images 
