Ruskoturkki

(c) Kkurakur

Nimi: Ruskoturkki
Ikä: 48 kuuta
Klaani: Tuliklaani
Sukupuoli: Kolli
Paikka hierarkiassa: Soturi

Ulkonäkö:
Ruskoturkki on lihaksikas kolli. Turkki on melko lyhyt, mutta silti melko paksua. Pohjaväri on tummanruskea. Kyljissä, jaloissa sekä selässä on paksuja mustia raitoja. Maha on valkoinen. Silmät ovat väriltään keltaiset. Polkuanturat ovat mustat. Korvien sisäpuoli on harmaa. Kynnet ovat hieman tavallista pidemmät. Selässä on luopion tekemiä viiltoja.

Luonne:
Ruskoturkki on kokenut ja järkevä soturi. Kolli on mielellään mukana kaikessa klaanin toiminnassa ja siihen liittyvissä asioissa. Hän on rauhallinen, ja tahtoo hoitaa asiat puhumalla. Mutta jos joku hyökkää hänen tai hänen klaaninsa kimppuun, Ruskoturkki ei epäröi käydä vastahyökkäykseen. Hänellä on kokemusta monista taisteluista, ja siksi hän on taitava taistelija. Ruskoturkki on uskollinen klaanilleen. Hän kunnioittaa klaaninvanhimpia. Hän ei tahdo olla tekemisissä luopioiden tai kotikisujen kanssa. Tämä kissa suhtautuu heihin epäillen. Kaikkein viimeinen asia, mitä hän tahtoisi ikinä tehdä, olisi pettää klaaninsa ja ryhtyä kotikisuksi.

Menneisyys:
Ruskoturkilla oli hänen syntyessään kaksi sisarusta. He olivat kuitenkin heikkoja eivätkä kestäneet kuin muutaman päivän, ennen kuin menehtyivät. Ruskoturkki sai siis omakseen kaiken emon maidon. Hän oli vahva pentu. Kun hän leikki muiden pentujen kanssa, hän vahvistui päivä päivältä. Kuuden kuun ikäisenä hänestä tuli oppilas. Silloinen Ruskotassu kävi mielellään metsästämässä ja taisteluharjoituksissa. Ruskotassu oli innokas, utelias ja seikkailunhaluinen. Ehkä hänessä oli vähän liikaakin noita piirteitä. No, kuitenkin hän tiesi hyvin, mitä sai, ja mitä ei saanut tehdä.
Eräänä päivänä Ruskotassu kohtasi luopion, joka oli Tuliklaanin reviirillä. "Kuka sinä olet?" kysyi Ruskotassu. Samassa luopio hyökkäsi hänen kimppuunsa, mutta Ruskotassu onnistui karkottamaan hänet pois, vaikka oppilas saikin haavoja selkäänsä. Jonkin ajan päästä hän kohtasi saman luopion uudestaan, kun Ruskotassu oli metsästämässä. Ruskotassu näki hänet, ja luopio hyökkäsi uudelleen hänen kimppuunsa. Ruskotassu puolustautui, ja tönäisi hyökkääjän vahingossa kalliolta alas. Luopio mätkähti monien metrien pudotuksen jälkeen terävään kallioon, ja kuoli saman tien. Ruskotassu tuijotti mykkänä alas, eikä meinannut saada sanaa suustaantästä kenellekään, vain hän yksin tietää tämän, ja tapahtumat kummittelevat hänelle öisin. Ruskotassu ei tiennyt, miksi ihmeessä luopio hyökkäsi hänen kimppuunsa. Ehkä jotkin vain ovat luonteeltaan sellaisia, hän ajatteli.
Kun Ruskotassu sai soturinimensä, Ruskoturkki, hän oli pakahtua onnesta. Hän ei olisi enää pahainen oppilas, vaan soturi. Ruskoturkki joutui moniin taisteluihin, joista hän ammensi lisää kokemusta. Tämä kissa oli tyytyväinen elämäänsä, mutta hänelle kummittelee ikuisesti yksi asia. Se, että hän oli tappanut luopion. Hän elää joinakin öinä nuo tapahtumat uudelleen ja uudelleen.