Kaarnasydän ja Iltapentu blablabla~

Kaarnasydän käveli leirissä. Aamu oli rauhallien, ja naaras oli melko hyvällä päällä. Hän haki itselleen tuoresaaliskasasta hiiren. Kaarnasydämellä oli kiljuva nälkä, ja hiiri maistui taivaalliselta. Ympärillä ei ollut ketään. Naaras voisi nauttia aamiaisensa rauhassa.

Kaarnasydämestä tuntui kummalliselta. Hän oli tottunut syömään klaanin tavanomaisessa hälinässä.  Mutta nyt oli hljaista. Onkohan kukaan vielä hereillä? hän mietti. Naaras kuuli vain jokusen pikkulinnun visertävän. Tänään soturi olikin herännyt tavallista aikaisemmin.

// Foxxyn vuoro ahtaa Iltapentu peliin ;3

Nuori pentu heräili pentutarhassa. Kaikki muut olvat vielä aivan unessa, mutta ulkoa kuului askelia. Kukahan siellä on? mietti kissanpentu ja ponnahti ylös. Naaras hiipi hiljaa pois penturarhasta katsoi leiriin.

Kaarnasydänhän se siellä popsi hiirtä! Iltapentu juoksi leirin soturin luo ja istahti hännänmitan päähän toisesta kissasta. Naaras kastoi ihaillen soturia! Koska tottahan tuo piskuinen pentu tahtoisi jo itsekin olla soturi!
"Hyvää huomenta, Kaarnasydän!" hihkaisi valkoharmaa, raidallinen naaras iloisesti. Kissan silmät säihkyivät, kun hän oli ensimmäisten joukossa hereillä!

"Heipä hei, Äänetöntassu", naaras sanoi ja hymyili. "Kuinka sinä jo nyt heräsit?" Kaarnasydän katseli pientä pentua. Selvästikin tämä oli iloisella päällä. No, pirteähän hän muutenkin luonteeltaan oli. "Haluaisitko sinäkin olla jo soturi?" naaras kysyi. Pennut elivät vielä huoletonta elämää, ja soturius toisi mukana myös paljon tehtäviä ja vastuuta.

Kaarnasydän katsoi pentua lempeästi, ja jäi odottamaan tämän vastausta.

//Äänetöntassu? Taisi mennä hahmot sekaisin :'D//

Naaraspentu lipaisi huuliaan ja istui sievästi häntä tassujen päällä soturin lähettyvillä. Naaraan katse oli utelias, mutta silti niin täynnä intoa! "No tottahan toki! Minusta tulee vielä klaanin paras soturi," naukaisi raidallinen kissa.

Hetken hiljaisuus. Pieni lämmintuulennvire puhalsi leiriin. "Millaista on olla soturi?" kysyi pentu uteliaana. Olisi aivan mahtavaa olla jo soturi! Saiai metsästää yhdessä partion kanssa - ja yksin, taistella oman klaaninsa vuoksi! "Onko se hauskaa? Kuinka monta taistelua olet päässyt taistelemaan?"

// Hups, minulla on katsos meneillään peli Nomin ja Äänetöntassun kanssa. :'D

"Varmasti tulee", Kaarnasydän naukaisi. "No, että pääset soturiksi, sinun on oltava ahkera ja uskollinen klaanillesi. Eihän tämä hullumpaa ole, mutta tehtäviä tuntuu olevan aika paljon", hän sanoi. "Sinustakin tulee oppilas, ja lopulta soturi. Taistelu ei ole mitään nannaa, ja onhan niitäkin tullut käytyä. Mitäs sinulle kuuluu? Minulla on edelleen vähän kiirettä pitänyt. Mutta ikimaailmassa en tahdo jättää klaaniani. Kohtaan sen rinnalla ilot ja surut." Soturi katseli pentua hetken.

//Heh, eipä tuo mitään x3//

Piskuinen raidallinen kissa kuunteli soturia silmät suurina. Hän oli aina halunnut olla soturi - kuten kaikki pennut. Ja jonain päivänä naaraasta tulisikin soturi. "Minä aion olla todella ahkera!" hihkaisi Iltapentu ja nosti häntäänsä ylpeänä. Naaraan silmät kiiluivat innosta ja jännityksestä. Vielä hetkeen ei tästä pikkuisesta oppilastakaan tulisi.

"Minulla kuuluu hyvää!" naukaisi toinen ja katsahti pentutarhaan. "Muut nukkuvat vielä. Mtta arvaa mitä! Klaaninvanhimmat kertoivat taas tarinoita Tulitähdestä! Ne oli tosi jänniä!" Naaras rakasti klaaninvanhimpien kertomia tarinoita - etenkin niitä, joissa seikkaili Tulitähti: suuri päällikkö, joka oli johtanut Myrskyklaania.

"No sehän on hienoa", naaras sanoi. Kaarnasydän kuunteli pentua. "Minullekin kerrottiin tarinoita Tulitähdestä, kun olin pentu. Kaikesta siitä, kuinka hän pelasti Myrskyklaanin lukuisia kertoja. Meissäkin on Myrskyklaanin verta."

Raidallinen naaraspentu kehräsi toiselle. "Niin on! Olisi mahtavaa olla yhtä upea kuin Tulitähti!" Voisi sanoa, että tämä pikkuinen pentu oli suurikin Tulitähti-fani. Hän rakasti kuunnella tarinoita klaaninvanhimmilta, kun he kertoilivat suuresta klaanipäälliköstä.
"Vaikka Tulitähti olikin aluksi kotikisu, hänestä tuli mahtava pällikkö," naukui toinen. Ja sen kyllä Kaarnasydän varmasti tiesi. Olihan miltei kaikille pennuille kerrottu suuresta kissasta.

Mrrauu, kehräsi Iltapentu. "Oletko lähdösä tänään aamupartioon? Vai saalistamaan?"

"Niinpä", Kaarnasydän sanoi. "Saalistamaan olisin lähdössä." Kaarnasydän näki, että Iltapentu fanitti Tulitähteä paljon. "Vaikka olisikin kotikisu, voi olla myös urhea päällikkö", hän sanoi.

Naaras nyökkäsi. "Niin! Minusta ainakin tulee vähintään yhtä urhea kuin Tulitähdestä!" Naaras hyppi iloisena paikallaan. Sitten kissanpentu pysähtyi ja katsoi uteliaasti Kaarnasydäntä silmiin. "Ai, minne päin olet menossa saalistamaan?"

"Ai että minne? No, rannikolle olisin suuntaamassa", Kaarnasydän vastasi. "Jospa sieltä jokunen riistaeläin löytyisi. Mutta mistäs sen tietää." Hyvä, että klaaniin on tulossa innokkaita oppilaita, naaras ajatteli. Meriklaani ei heti kyllä ole kuihtumassa pois.

Naaraan silmät säihkyivät. Rannikko oli kuulostanut pikkuisesta raidallisesta pennusta aina yhtä mahtavalta!
"Rannikolle? Voi jukra, kunpa minä pääsisin mukaan," naukaisi Iltapentu iloisena. Vaikka pentu kyllä tiesi, ettei hän pääsisi rannikolle, ennen kuin olisi vähintäänkin oppilas. Mutta aina voi haaveila.

"Mille hiiri maistuu?" kysyi pikkuinen. Hän ei ollut vielä koskaan maistanutkaan hiirtä, sillä naaras joi vielä maitoa.

"No, odotahan muutama vielä muutama kuu niin pääset sinäkin rannikolle", Kaarnasydän sanoi hymyillen. "Ai että miltä hiiri maistuu? Hiirihän on herkullista! Sitäkin sinä pääset kyllä aikanaan maistamaan. Mutta, nyt minä lähden rannikolle metsästelemään. Hei hei!"

Valko-harmaa naaraspentu nyökkäsi ja oli aivan innoissaan. "Kerro minulle sitten, millaista oli metsästämässä!" huikkasi Iltapentu vielä nuoren soturin perään. Kissa käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan kohti pentutarhaa!

//Ilmeisesti tämä oli tässä, Kiitos seurasta!//

// Kiitokset seurasta ◙_◙