Nokitähti

Nimi: Nokitähti
Ikä: 3 vuotta
Sukupuoli: Kolli
Paikka hierarkiassa: Päällikkö
Klaani: Tuliklaani
Oppilaat: Kuilutassu ja Loistetassu

Ulkonäkö: Nokisydämen turkki on ohutta ja sileää, se on pisimmillään hännässä, mahassa ja niskassa. Väritykseltään kolli on tummanharmaa ja valkoinen. Korvat hänellä ovat tummanharmaat, mutta korvansisustat ovat valkoiset. Etujaloissa hänellä on tummanharmaat "sukat", jotka ovat melkein koko jalan kokoiset. Takajaloissa "sukat" ovat paljon lyhyemmät, tummanharmaa peittää vain tassut. Nokisydämellä on myös vasemmassa rinnassaan tummanharmaa sydän, josta hän nimensä on saanutkin. Muuten turkki on puhtaanvalkoinen. Nenä on musta, samoin polkuanturat. Viikset ovat mustat ja pitkät. Kynnet ovat mustat ja terävät. Silmät herralla ovat vihreät, kuin nurmikko.

Luonne: Nokisydän on hyvin ystävällinen kaikkia kohtaan, etenkin naaraat saavat häneltä erikoiskohtelua. Kolli ei välitä ollenkaan onko naaras toisesta klaanista vai ei, tai onko toinen luopio vai kotikisu. Jos Nokisydän sattuisi, joskus löytämään itselleen kumppani olisi hänelle aivan sama, jos toinen olisi eri klaanista. Hän ei kuitenkaan olisi valmis vaihtamaan klaaniaan rakkaansa vuoksi. Vaikka kolli kohtelee myös luopio ja kotikisu naaraita hyvin, ei hän olisi sellaisen kanssa valmis sitoutumaan. Kumppanin täytyisi siis olla klaanikissa, muita edellytyksiä ei naaraalla olisi. Kollin sydämen lähellä ovat myöskin pennut ja oppilaat, niiden kanssa hän viettääkin mielellään aikaansa. Rauhallisuuttakin Nokisydämeltä löytyy, joten tuo ei helposti menetä hermojaa. On hyvin harvinaista, että hän hermonsa menettäisi. Jos niin sattuu käymään tulee kollista hyvin hiljainen, eikä tuo hetkeen oikein mitään puhukkaan. Nokisydän kunnioittaa klaaniaan suuresti ja onkin valmis taistelemaan sen puolesta milloin vain. Taitava taistelija kolli on, eikä hän pelkää paljastaa kynsiään kenellekkään. Taisteluissa on aivan sama onko vastustaja naaras vai kolli, vaikka ei hän naaraita mielellään satutakkaan. Tai ketään muutakaan. Nokisydän yrittää parhaansa mukaan noudattaa soturilakia, vaikka se ei aina onnistukkaan.

Menneisyys: Nokisydämen ja hänen kaksi sisarustaan synnytti eräs Tuliklaanin kuningatar. Silloinen Nokipentu oli pennuista se, joka karkaili eniten. Aina sopivan tilaisuuden tullen se lähti kenenkään tietämättä klaaninvanhimpien luokse, pentua kiinosti hyvin paljon vanhimpien tarinat. Ja usein se saattoi viettää kauan aikaa vanhimpien luona kuunnellen näiden kertomuksia, mutta aina nälän tullessa palasi pentu takaisin pentutarhaan. Pian emo alkoi oppimaan mistä se pentunsa löytäisi, kun tämä oli karkuteillä. Emo ei halunnut kieltää Nokipentua menemästä klaaninvanhimpien luokse, joten se antoi pennulleen luvan mennä joka päivä tiettyyn aikaan kuuntelemaan tarinoita. Samalla kollin kaksi siskoakin kiinnostuivat tarinoista ja pian kaikki kolme olivatkin kuuntelemassa yhdessä tarinoita. Pian koittikin se aika, jota pennut olivat suuresti odottaneet, ne nimettiin oppilaiksi. Nokitassu sai mestarikseen hyvin viisaan Tuliklaanin soturin Sinikukan, joka opetti kollille paljon asioita. Oppilas meni edelleenkin välillä kuuntelemaan vanhimpien tarinoita, vaikka oppilaana olo veikin suurimman osan ajasta. Nokitassusta tuli hyvä taistelija, myöskin tuo oppi metsästämään hyvin. Kerran, kun Nokitassu oli mestarinsa kanssa harjoittelemassa taistelemista yllätti kettu heidät. Nokitassu taisteli Sinikukan rinnalla urheasti, mutta epäonnekseen oppilas joutui ketun hampaisiin. Repolainen piti oppilasta niskasta kiinni ja näytti jo hetken siltä, että Nokitassu oli päivänsä nähnyt. Mutta mestari pelasti oppilaan hyökkäämällä ketun kimppuun, kolli tipahti maahan ketun otteesta. Nokitassu katsoi mestarinsa taistelua kettua vastaan ja meinasi mennä apuun, mutta Sinikukka kielsi sen. Kun mestari oli kääntynyt oppilastaan kohden, hyökkäsi kettu kissaa kohden aiheuttaen tälle syvän haavan kylkeen. Nokitassu järkyttyi, kun Sinikukka kaatui sen edessä maahan vuodattaen paljon verta. Kettu häipyi tällä hetkellä. Oppilas juoksi mestarinsa vierelle yrittäen auttaa tätä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Sinikukka veti viimeisen kerran henkeä ja sitten se sulki silmänsä lopullisesti. Hyvin järkyttyneenä Nokitassu juoksi takaisin leiriin ja kertoi uutiset koko klaanille. Jokainen oli surullinen, sillä he olivat menettäneet taitavan soturin. Tuliklaanin päälikkö ei viitsinyt nimetä Nokitassulle uutta mestaria, joten tuosta nimettiin soturi vain muutamaa päivää aiemmin, kuin sen siskoista. Nykyään Nokisydän on unohtanut jo mestarinsa kuoleman, mutta mukanaan tuo kantaa edelleenkin Sinikukan opettamia asioita. Ja ne se aikoo välittää tulevaisuudessa omalle oppilaalleen.

Nokisydän on ollut ahkera klaanikissa ja nyt hänen työnsä klaaninsa eteen on palkittu, vanhan Tuliklaanin päällikön kadotessa Nokisydän nimitettiin uudeksi päälliköksi klaanille. Tästä lähtien herra kantaa siis nimeä Nokitähti, hän on saanut Tähtiklaanilta yhdeksän henkeään ja aloittanut taivaleensa Tuliklaanin päällikkönä.

Emo: Kirkasliekki
Isä: Myrskytuuli
Mestari: Sinikukka (kuollut)
Sisarukset: Nimettömiä
Puoliso:-
Pennut:-

Tämä tulee kirjoitettua varmaan väärään paikkaan, mutta olisiko Nokisydän innokas mestariksi? Olen juuri saamassa valmiiksi Tuliklaanilaisen oppilaan, jolta puuttuu mestari.

Nokisydän ottaisi mielellään itselleen oppilaan, joten se käy todella hyvin. :)

Selvä. Alankin kirjoittamaan menneisyyttä :3