Hulluturkki

Ulkonäkö: Hulluturkki on rähjäinen, selvästi kärsineen näköinen nuorehko naaraskissa, jolta puuttuu kuitenkin nuorekkaan kissan kauneus ja varsinkin nuorehkon kissan itsevarmuus. Jopa entiseksi klaanikissaksi Hulluturkki on hyvin säikky, arka ja epävarma olemukseltaan. Hänen silmänsä ovat laajat ja vauhkot, korvat kääntyilevät alati ympäristön varalla ja turkki on lähes poikkeuksetta jännittyneisyydestä pörhöllään.
Turkki on pohjaväriltään hiekanvärinen ja siinä on punaruskeita raitamaista pilkkukuviota. Varjon sävyistä mustaa kulkee juovana hänen selkäänsä pitkin ja muuten täplityksenä ja pilkutuksena ympäri kehoa. Valkoista väriä on mahassa, naamassa, jaloissa ja hännänpäässä. Silmissä on kahta väriä; jäänsinistä ja pähkinänruskeaa. Polkuanturat ja huulet ovat punaruskeat.
Korvat ovat repaleiset ja pitkähköt, naama hyvin pitkänmallinen ja kapea, sekä silmät suuret ja pyöreät. Silmien ympärillä on lisäksi hyvin tummat kohdat, jotka voisi mieltää silmäpusseiksi. Viikset ovat takkuiset ja valkoiset.

Karva on laadultaan karheaa ja sotkuista, takkuja löytyy sieltä täältä ja turkki on hyvin haituvainen. Häntä on pitkä ja kapea, mutta keskeltä katkenneen näköinen. Liekö oikeasti katkennut, mutta ainakin se on vääntynyt. Muutenkin Hulluturkilla on paljon arpia kehossaan. Näkyvimmät ovat hänen kasvoissaan.

Soturikoulutus kuitenkin näkyy lihaksissa, eikä Hulluturkki ruipelomaisesta ja säälittävästä ulkomuodostaan huolimatta ole mikään heikko rääpäle. Voimaa ei ole merkityksellisesti naaraalla, mutta on hän ainakin kotikisua huomattavasti vahvempi lihasvoiman kannalta. Erityisesti naaraan vahvuudeksi nousee hänen ketteryytensä, nopeutensa ja silkka tappelutekniikka, joka on kaikkensa antava, väistelevä ja hämmästyttävän nopea. Kokematon vastus tuskin huomaa ennen kuin Hulluturkki on jo kynsimässä vastustajansa silmiä pois päästä, mistä tuleekin sitten naaraan toinen vahvuus. Kynnet nimittäin ovat hänellä hyvin pitkät ja terävät, ja hyödyllisyytensä ansiosta luopio on opetellut käyttämään niitä taisteluissa. Lisäksi hän on todella sitkeä, notkea ja sellainen hämmästyttävä surkea katti, joka tuntuu selviävän mistä vain onnettomuudesta.


Luonne: Hulluturkki ei ole saanut nimeään turhaan, ja sen huomaa hyvin hänen käytöksestään. Naaras on hyvin vainoharhainen, säikky ja arka nuori kissa, jonka villiintynyt, saaliseläinmäinen ilme ei juuri muutu, vaikka kuinka turvassa hän olisi. Luopio on alati varuillaan ja pelkää montaa asiaa – niin todellista kuin keksittyäkin. Hulluturkin todellisuudentaju on vääristynyt, hän kuulee puhetta päässään, joka on oikeasti vain hänen mielenvikaisuuttaan, mutta jonka hän luulee kuuluvan Tähtiklaanille. Hulluturkki uskoo siis Tähtiklaanin puhuttelevan häntä, ja muutenkin epätasapainoisena kissana hän tottelee melkeinpä jokaista käskyä – oli se sitten uhrata saalis menneille sotureille tai murhata klaanilainen syystä tai toisesta. Joskus Hulluturkki haluaa taistella ääntä vastaan, sillä hän toisinaan osaa tiedostaa käskyjen hirveydet ja outoudet, mutta useimmiten hän vain uskoo niitä.
Hulluturkin mielialat vaihtelevat usein ja äkäisesti. Hän voi aluksi olla säälittävä, onneton naaras, joka ei tiedä mihin mennä, mutta napsahtaa sitten äkillisesti raivohulluksi murhaajaksi. Mutta myös vain pelon alla Hulluturkin järki sumenee ja hyvin alkukantaiset vaistot heräävät henkiin. Luopio on siis vaarallinen, eikä vain muille vaan erityisesti myös itselleen.

Pelkkää sekopäisyyttä ei Hulluturkki sentään ole, eikä hän mielenvikaisuudestaan huolimatta ole vain hullu katti, joka harhailee metsissä tappamassa toisia. Häneltä löytyy järkevimpiäkin hetkiä ja ihan oma persoonansa pelkojen vääristämän hulluuden alla. Hulluturkki haluaisi vain miellyttää Tähtiklaania ja omaa klaaniaan, tavata jonkun joka välittää. Eniten hän kaipaa hyväksyntää, mutta sitä on hänen kaltaisensa kissan hankala saada.

Menneisyys: Hulluturkki syntyi Valoklaaniin, jolloin hänen nimensä vielä oli Pilkkupentu. Mielenvikaisuus oli hänellä synnynnäistä, ja klaani huomasi kyllä sen. Hän oli kuitenkin niin harmiton, ettei asiasta tehty suurta numeroa ja hän sai soturikoulutusta aivan muiden tavoin. Pilkkupentu oli selkeästi outo, mutta ainakin päällepäin hyväntahtoinen, minkä takia hänellä olikin muutamia ikäisiään ystäviä. Yksi hänen kavereistaan oli nimeltään Ruskopentu, joka sai myöhemmin nimen Ruskotassu. Pilkkupennun nimeksi tuli Pilkkutassu hänen aloittaessaan soturikoulutuksen.
Pilkkutassun elämä sujui melko tavallisissa merkeissä, mutta eräänä päivänä hänen päänsä sisällä kuului ääniä. Ääniä, jotka Pilkkutassu ajatteli kuuluvan Tähtiklaanin kissoille. Tähtiklaani puhutteli häntä, mikä tuntui olevan pennulle suuri kunnia. Hän ei halunnut pettää arvostetun Tähtiklaanin luottamusta, vaan vannoi tottelevansa heidän neuvojaan.
Ohjeet olivat aluksi melko harmittomia, mutta niiden sävy alkoi kärjistyä ja muuttua inhemmiksi. Kenties Pilkkutassu oli alkanut epäillä hänen ja Ruskotassun välistä ystävyyttä, tai sitten jostain oli vain tullut ajatus, että toinen voisi olla jollain tapaa uhka. Vainoharhainen ajatus joka tapauksessa muuntui ”Tähtiklaanin” äänien muotoon, ja seuraava käsky Pilkkutassulle oli estää Ruskotassu, koska tuo oli Valoklaanille suuri uhka. Sanojen mukaan Ruskotassu halusi tappaa päällikön ja kaikki jotka Pilkkutassu tunsi. Pilkkutassu päätti siis pysäyttää Ruskotassun.
Äänet varoittivat myös kertomasta muille klaanilaisille, joten Pilkkutassu ei kertonut. Hän houkutteli Ruskotassun metsään ja alkoi rähjätä tuolle, että tiesi toisen suunnitelmat. Ruskotassu oli luonnollisesti hämmentynyt ja myös peloissaan, mutta hän vain huusi vihaisesti takaisin, mikä sai Pilkkutassun puolestaan pelkäämään, ja näin ollen äänien toistamaan, että Ruskotassu pitäisi pysäyttää nyt, lopullisesti. Yllätyksen avulla Pilkkutassu sai painettua Ruskotassun maata vasten, ja sumein mielin kuristi toista hampaillaan, kunnes ystävänsä sätkintä loppui, ja tämä oli kuollut. Voitonriemu kääntyi nopeasti katumukseksi, kun asia levisi klaanin tietoon.
Päällikkö oli raivoissaan ja peloissaan ja päätti erottaa mokoman mielipuolen klaanistaan. Pilkkutassu oli juuri soturisuuden kynnyksellä, kun hänen tekonsa oli tullut julki. Osana rangaistustaan päällikkö nimitti Pilkkutassun Hulluturkiksi, merkkinä hänen teoistaan. Tähtiklaania kunnioittaen Hulluturkki hyväksyi nimensä surullisena ja häipyi lopullisesti Valoklaanista. Hän ei vieläkään ole oikein ymmärtänyt, mitä teki väärin, ja tuntee vain suurta vääryyttä, kun hänet hylättiin ilman syytä.
Nyt yksinäinen naaras kuljeksii luopiona klaanien alueilla ja yrittää jotenkin saada elämäänsä järjestykseen, siinä onnistumatta.

Muuta:
- Tieto vaeltelevasta hullusta luopiosta on voinut kiiriä muidenkin klaanilaisten tietoisuuteen. Ainakin valoklaanilaisista moni muistaa Hulluturkin.
- Kyseessä melkoisen vanha hahmo, kuten Verikynsikin.

Pelaaja: Kipine