Verikynsi

Ulkonäkö ♦ Verikynsi on kookas, selvästi hyvin lihaksikas ja soturimainen kolli. Hänen lapansa ovat leveät ja tassut suuret, häntä pitkä, sekä naama leveä ja veistosmainen. Ryhti kollilla on moitteeton, onhan taustalla monen kuun taisteluharjoitukset ja soturielämän jäljet, ja hänen askeleensa huokuvat voimaa siinä missä tasapainoa ja liikkeenhallintaakin. Verikynsi on raamikas ja yleisellä mittapuulla ihan komeakin kollinretale. Hänellä on kehossaan neliömäisiä, kulmikkaita muotoja, ei niinkään pehmeitä tai pyöreitä. Korvat ovat keskikokoiset, kuono suurehko ja häntä paksu.
Voima ja tekniikka ovat Verikynnen fyysisistä ominaisuuksista vahvimpia, kun taas ketteryys ja nopeus jäävät hieman toissijalle.

Turkista ensimmäiseksi käy ilmi Verikynnen nimen lähtökohta – karva on väriltään voimakkaan punaista. Kylkien, lapojen ja takajalkojen kohdalla huomaa kuunsirppimäistä kuviota, kun tumma, palaneen verenpunainen vaihtuu enemmän oranssinpunaisempaan. Hännänpäässä on raitamaista kuviota ja kasvoissa omanlaisensa väritys.
Turkki on paksua ja keskipitkää, mutta paljastaa hyvin alta Verikynnen koviksi treenattuja lihaksia. Laadultaan se on melko karkeaa ja kiiltävää. Verikynnen ominaistuoksu on hyvin villi, luonnon ja sisäisen tulen energia huokuu siitä voimakkaana ja hyvin tunnistettavana. Hajussa on myös rautainen, terävä säväys.

Verikynnellä on kuononsa päällä kaksi näkyvää arpea. Muut pienemmät ovat peittyneet turkin alle, eikä kollilla ole sen suurempia muitakaan ruhjeita.

Luonne ♦ Vaikutelmaltaan Verikynsi on hyvin vakava, kivikasvoinen ja äkäiseltä vaikuttava kokenut soturi, joka ei anna kenenkään hyppiä silmilleen. Pelkästä soturinarvostaan huolimatta kollilla on auktoriteettinen aura ja jokseenkin majesteettinen, ylevä olemus. Nirppanokkainen hän ei ole, eikä varsinkaan hienohelmainen, sillä elämä vaikeuksien keskellä ei niin vain unohdu, mutta arvokkuus ja tyylikkyys ovat mihin hän pyrkii. Hän ei menetä holtittomasti malttiaan, mutta vihansa saa helposti roihahtamaan liekkeihin.

Hän on uskollinen klaanilleen, kunnioittaa päällikköänsä, mutta toisaalta ei kaihda keinoja saadakseen haluamansa. Mitään suuruudenhulluja suunnitelmia ei Verikynnellä toistaiseksi ole ollut, mutta vallanhimo ei ole ollenkaan mahdoton kytevä halu hänen sisimmässään. Verikynsi tottelee soturilakia ja päällepäin saattaa vaikuttaa oikeudenmukaiselta ja käskyjen alaiselta, mutta kolli kykenee hirmuisiinkin tekoihin, ja älykkyytensä sekä strategisuutensa ansiosta voi olla hyvinkin vaarallinen vihollinen. Lähtökohtaisesti hän ajaa klaanin etua, mutta pohjimmiltaan välittää eniten itsestään. Hänen luottamustaan on vaikea ansaita, koska hän ei muutenkaan usko, että täydellistä luottamusta on oikeasti olemassa. Salaisuuksia Verikynsi pitää taidokkaasti sisällään, ja voi olla että tulevaisuudessa ne luurangotkin kaapissa pysyttelevät hyvin pois väärien kissojen näkökentästä.

Lempeää puoltaan Verikynsi ei juuri näytä, mutta välillä hänkin haaveilee jonkinlaisesta kumppanista. Yleisestä kivikasvoisuudestaan huolimatta kollista irtoaa kyllä hymyä ja nauruakin, mutta enemmänkin lähimmille ystävilleen.
Verikynnestä harvoin osaa sanoa, mitä hän ajattelee vakavien ja ankarien kasvojensa takaa, mikä luo hänestä tietynlaisen salaperäisenkin kuvan.

Menneisyys ♦ Verikynsi syntyi Tuliklaaniin kunniakkaalle soturille ja hänen yhtä voimakkaalle kuningattarelleen. Verenvärisen turkkinsa ansiosta pentu ristittiin Veripennuksi, turhaan varomatta mahdollisesti rankkaa nimeä, sillä vanhemmatkin olivat kovin soturimaisia ja menestyneitä tappelijoita. Syntymästään lähtien Veripentu oli hiljainen ja laskelmoiva tapaus, joka ei suoraan rynninyt uusiin paikkoihin ihmettelemään uusia asioita, vaan pysytteli varovasti etäällä tarkastellen ennen tekojaan. Hän ei kuitenkaan ollut arka tai ujo. Hän oppi katselemalla ja seuraamalla sivusta, eikä näin ollen joutunut pahoihin onnettomuuksiin vaan säästyi turhilta haavereilta.

Oppilaaksi päästyään Veripentu sai nimen Veritassu. Hänestä paljastui heti alkajaisiksi motivoitunut ja taidokas taistelija, josta kasvaisi loistava soturi. Hyvällä mestarilla siunattu Veritassu oppi paljon ja nopeasti, kehitti lihaskuntoaan ja suoritti kurinalaisesti melkeinpä jokaisen tehtävän joka eteen laitettiin. Veritassusta tuli klaanilaistensa silmissä melko hiljainen ja etäinen kissa, jolla ei näyttänyt olevan sen kummempaa kiinnostusta luoda ystävyyssuhteita. Leikit jäivät harvaksi ja Veritassu tuntui olleen aikuismainen jo hyvin varhain.
Vihdoin soturin arvoon päästyään sai Veritassu nimekseen Verikynnen. Hän sai tämän jälkeen myös kaksi arpea kuononsa päälle erään kahnauksen meriklaanilaisen kanssa. Siitä ei jäänyt kovin hyvä maku Verikynnelle suuhun, ja nykyäänkin hän suhtautuu melko kuivasti Meriklaanilaisiin (muiden klaanien ohella).
Varapäällikön asema alkoi kiinnostaa kunnianhimoista Verikynttä, mutta hän piti mietteensä omana tietonaan ja antoi tuntemustensa kyteä rauhassa. Soturi-iässään Verikynsi alkoi saada kavereita, nyt kun ”lapselliset” pennut olivat kasvaneet kunnollisiksi klaanilaisiksi. Kovinkaan läheistä suhdetta ei Verikynnellä vielä toistaiseksi ole.

Muuta ♦
- Yöklaani on klaaneista ainut, johon Verikynsi suhtautuu kiinnostuksella ja pienimuotoisella arvostuksella. Muihin hän suhtautuu normien mukaisesti ja pitää hyvinkin kissoja, jotka eivät hänen klaaniinsa kuulu, ensisijaisesti vihollisina.
- Vesi kuuluu Verikynnen inhokkeihin, eikä hän ole todellakaan hyvä uimari.
- Verikynnelle on mahdollista sopia jotain läheistä soturikaveria Tuliklaanista, mikäli joku haluaa!

Pelaaja ♦ Kipine