Airlia

Kasvaesssan Airlian pentumainen innostus kaikesta on kadonnut ja naaras on rauhoittunut huomattavasti, vaikka energiaa touhuamiseen ja liikkumiseen löytyy aina välillä hyvinkin runsaasti. Täpläturkki on ystävällinen ja helposti lähestyttävä, jonka vuoksi siihen on helppo tutustua ja näin olleen vahva side naaraan kanssa muodostuu helposti. Kotikisuna elänyt pentu ei ole oppinut varomaan kaikkea, joten joskus seikkailunhaluisuus ottaa vallan ja kissa päätyy pois kaksijalkalasta klaanien reviireille. Kissa on tietoinen klaanien olemassaolosta, muttei juurikaan tiedä näistä sen enempää, joten täpläturkkisen naaraan kiinnostus metsäkissoja kohtaan on suuri. Kuten pentuaikoinaan, Airlia ei ole nykyäänkään kovin riippuvainen kaksijaloistaan ja käyttää kotiansa lähinnä syömiseen ja nukkumiseen, joskus naaras tykkää jopa nukkua ulkona.

Naaras ei kaksivuotisen elämänsä aikana ole paljoa törmäillyt valehteleviin kissoihin, joten se on tottunt luottamaan aikalailla kaikkiin. Airlia on helppo suostutella mukaansa ja joku joka vähänkin omaa puhumisen lahjat ja vakuuttavat ilmeet, saa naaraan varmasti puolelleen ja uskomaan lähes mitä tahansa. Naaras pitää ystävällistä kissoista ja nauttii seurasta. Se on järkevä, harkitsee tekojaan ja sanojaan ennen niiden sanomista, ja naaras yrittää aina nähdä kaikissa jotain hyvää - se ei ole kissa, joka tuomitsee ensinäkemältä. Täpläturkkinen on lempeä ja nauttii muiden läheisyydestä paljon, ja haaveileekin ehkä joskus saavansa rinnalleen kumppanin ja pentuja.

Airlia on leikkisä ja iloinen kissanalku, joka haalii ystäviä luokseen niin monta kuin vain kykenee. Naaraan mieltä on vaikea pahoittaa, sillä tuntuu että se katsoo kaikkea optimistisesti ja ottaa kaiken leikkinä. Naaras ei siis aivan ymmärrä maailman menoja, joten jos sille vaikkapa selittää ettei voi syödä yksin kaikkea ruokaa jotta kaikille riittää, Airlia hämmästyy eikä ymmärrä sitä, että liian pieni ruokamäärä johtaa kuolemiseen. Naaras ei siis oikein tajua mitään kuolemasta ja saattaa käyttäytyäkkin sen mukaan. Jos joku toruu sitä, naaras kuuntelee hetken suu hämmästyksestä auki ja jatkaa sen jälkeen matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nuorelle kissalle leikki onkin tärkein asia maailmassa, ja koska Airlia on vielä pieni pentu, se leikkii miltei päivät pitkät ja välillä toisista kissoita tuntuu, että naaraalle riittäisi energiaa vaikka koko päiväksi. Naaras kokee kaikenlaista kohtaan kiinnostusta ja saattaa ajautua vaikeuksiin ja täpäriin tilanteisiin seuratessaan mielenkiintoista kohdetta. Klaanit ovat naaraalle kuin satua, eikä tuo usko kuulemiinsa asioihin metsäkissoista, vaikka joskus suunnittelee menevänsä metsään todistamaan kotikisukavereilleen ettei klaaneja ole olemassakaan. Pahoja päiviä tälle ilopillerille harvoin osuu, jos sellaisia on niin Airlia yrittää peittää surunsa. Vihaa naaras ei kätke ja tekee mielellään kepposen sellaiselle, joka häntä on härnännyt. Joskus täpläturkkinen saattaa olla hyvinkin töykeä ja koppava, koska naaras ei tykkää jos hänelle asetetaan rajotteita tai jos joku häntä määräilee. Airliaa ei voi siis täysin kuvailla ystävällisyyden perikuvaksi, vaikka naaras useimmiten kiltti onkin. Kaksijalat ovat Airlialle tärkeitä siihen suhteen, että hän saa yöpetinsä ja ruokansa niiltä. Silityksiäkin naaras välillä sallii, mutta joskus se tykkää raapia ja purra kaksijalkoja, aivan kuin ne olisivat saaliita. Muuten kotikisu ei pahemmin välitä, kaipaavatko hänen kaksijalkansa häntä kotiin tai ikävöivätkö he häntä jos hän katoaa.

Airlian täpläturkki on säilynyt samanlaisena, ainoastaan pentumainen pyöreys on kadonnut ja naaras on kauniin siro. Se on kasvanut pentukoostaan ja entisen hilpeän hymyn tilalle on tullut rauhallinen ja ystävällinen ilme. Pentuaikoina ollut huivi on yhä usein naaraan kaulassa.

Airlialla on oravanpunainen turkki, jota täplittää erilaiset kuviot ja merkinnät. Vasemmissa jaloissaan naaraalla on harmaat "sukat" ja oikeissa jaloissa hiekanväriset. Kummatkin etujalat ovat takajalkoja tummempia. Vasen takajalan tassu on normaalin oravanpunaisen turkin värinen. Mahan- ja kaulanalusta ovat harmahtavan valkoisia. Hännässä on viisi paksua mustaa raitaa ja selkää pitkin kulkee viiru niskaan saakka. Sama hiekanväri, mitä Airlialla on oikeassa etujalassa, luo myös kotikisulle maskin naamaan. Vasenta silmää peittää suuri tummanruskea, miltei kokonaan musta täplä. Oikea korva on tumman kellertävä-rusehtava ja vasen korva musta. Kummankin korvan sisälmys on vaaleampi kuin korvan oma väri. Kehossaan naaraalla on suuria täpliä, joiden keskiosa on normaalin turkin värinen. Mustia pilkkuja löytyy mm. jaloista, naamasta ja otsalta. Kaulassaan naaraalla on kirkas pinkki huivi, joka on solmittu siististi eteen. Nenä on vaaleanpunainen, silmät harmaat, joissa loistaa naaraan vilkas ja hilpeä luonne. Turkki on hyvin hoidettua ja lyhyttä, poskilta, hännästä ja kaulasta paksumpaa ja tuuheampaa. Airlian turkki ei kestä sateita ja naaras saakin kärsiä kylmästä olosta pitkään, ennenkuin turkki kuivuu. Askeleet naaraalla ovat notkeat, vikkelät ja pentumaiset. Kotikisu on siro, mutta voi hyvin ja on terve saadessaan kaksijaloiltaansa paljon ravintoa. Kasvoiltaan Airlialle näkee aina hilpeän, leikillisen hymyn.

Vaikka Airlia sitä itse ei tiedä, tuon suvussa kulkee myös klaanikissojen juuria. Naaraan isä oli muinoinaan Valoklaanin soturi, Ruskoaate. Tämä kolli kuitenkin päätti tiukan tilanteen tullen vaihtaa helpompaan elämäänja muutti Kaksijalkalaan. Soturi ei kuitenkaan unohtanut Tähtiklaania ja yritti olla sille uskollinen aina kuin vain pystyi. Kaksijalkalassa Ruskoaate tapasi naaraan nimeltä Leinikki kaksijalkaisten ottaessa Ruskoaatteen asumaan samaan taloon, missä Leinikki asui. Aluksi kahden kissan yhteiselämä ei sujunut hyvin, mutta lopulta niiden välit lämpenivät. Kun tuli hiirenkorva, Ruskoaate ehdotti naaraalle että nämä menisivät metsään. Leinikki oli kauhuissaan, mutta Ruskoaate johdatti tämän upealle paikalle katsomaan niittyä, jolloin Leinikki suli upealle näkymälle. Sinä iltana Ruskoaate ja Leinikki rakastuivat toisiinsa. Viikkoja myöhemmin Leinikki tajusi kantavansa pentuja - naaras ei voinut olla onnellisempi. Kuukausia myöhemmin maailmaan putkahti kuusi upeaa pentua, joista yksi oli Airlia. Siitä eteenpäin sen elämä on ollut normaalia kotikisun elämää: naaraan täyttäessä viisi kuukautta, se myytiin toiselle kaksijalalle ja siellä se on elämäänsä elännyt.

Airlian pentuajat kuluivat ohitse leikkien ja tuttavuuksia tehden, ja nyt aikuinen naaras on valmis uusia seikkailuja kohti.