Korppisulka

Suurkiitokset kuvasta Tattikselle.

Nimi: Korppisulka
Ikä: n. 34 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Paikka hierarkiassa: Soturi
Klaani: Valoklaani
Kumppani: Yönrusko (nykyinen Tähtiklaanin jäsen)
Jälkeläinen: Varpustassu
Oppilas: Varpustassu

Ulkonäkö: Korppisulan turkki on kokonaan musta, turkki on keskipitkää ja se tuntuu karhealta. Turkin väri on kummallinen Valoklaanilaiseksi, mutta siihenkin löytyy selitys menneisyydessä. Vatsassa ja hännässä turkki on pisimmillään, sen huomaa selkeästi. Kollin viikset ovat pitkät ja valkoiset, jonka takia ne erottuvat todella hyvin. Silmät ovat sammaleenvihreät ja niistä heijastuu usein epäystävällisyys. Nenä ja polkuanturat ovat mustat, joten niitä ei aina erota kovin hyvin. Korvat tällä kollilla ovat todella pienet ja teräväkulmaiset, korvien sisustatkin ovat mustat väriltään. Korppisulka on rakenteeltaan samankokoinen, kuin usea ikäisensä kolli. Kynnet, eivät ole kovin terävät, mutta kyllä niillä saa vahinkoa aikaiseksi.

Luonne: Korppisulka omistaa omituisen luonteen, se on samaan aikaan epäystävällinen, suojelevainen ja lojaali. Epäystävällisyys korostuu etenkin, kun Korppisulka eksyy muiden, kuin Valoklaanilaisten seuraan. Ei kolli muiden klaanien kissoja vihaa, mutta ei luotakkaan niihin. Jos toinen haluaa saada Korppisulasta ystävän pitää, sen osoittaa olevansa kollin luottamuksen arvoinen, mikä ei ole helppoa. Oman klaaninsa kissoja kohtaan Korppisulka on suojelevainen ja lojaali, se ei koskaan hylkää oman klaaninsa kissaa taistelun keskellä. Kolli ei myöskään koskaan voisi kuvitella lähtevänsä klaanistaan, se arvostaa klaaninsa päällikköä ja kyseisen kissan päätöksiä. Väillä Korppisulka käyttäytyy myös Valoklaanilaisia kohtaan epäystävällisesti, mutta se on usein ohi menevää. Yleensä kolli testaa tällä, miten Valoklaanilaiset suhtautuvat häneen. Joten ensikäsitys kollista voi olla todella kylmä, mutta, kun Korppisulan oppii tuntemaan paremmin myös kyseisen kollin käytös muuttuu paremmaksi. Korppisulka vihaa koiria sydämmensä kyllyydestä, eikä pelkää hyökätä niiden kimppuun.

Korppisulan kumppanin Yönruskon kuoltua luopion hyökkäykseen, suuri viha noita klaanittomia kohtaan kasvoi kollin sisällä. Hän vannoi kostavansa vielä, joku päivä sille kuka riisti maailman kauneimman kissan hengen. Tämän kauhean tapahtuman jälkeen Korppisulka on muuttunut hiljaisemmaksi, mutta samalla myös äreämmäksi. Kolli on aivan varma siitä, että ei koskaan löydä vierelleen yhtä täydellistä kissaa, kuin Yönrusko oli. Mutta toisaalta ei kolli edes uutta kumppania halua, hän on päättänyt jatkaa elämäänsä yksinään. Vielä joku päivä hän kohtaa rakkaan kumppaninsa Tähtiklaanissa, sitten he voivat olla aina yhdessä. Ainoa kehen Korppisulka enään pystyy kunnolla suhtautumaan ystävällisesti on Varpustassu, tätä kolli on jopa vannonut suojelevansa oman henkensä uhalla.

Menneisyys: Korppisulan vanhemmat ovat kumpikin entisiä kotikisuja, joten kollissa virtaa kotikisujen verta. Korppisulan isä oli, kuitenkin päättänyt hylätä kotikisun elämän, se kysyi rakastamaan naarasta mukaansa. Kyseinen naaras jätti vastahakoisesti kaksijalkansa, mutta halusi mielummin elää rakkaansa kanssa, kuin erossa tuosta. Naaras odotti Korppisulkaa ja tämän siskoa, joten tuo päätti, että olisi parempi, jos tulevilla pennuilla olisi kumpikin vanhempi lähellä. Kaksi rakastunutta kissaa löysivät uuden kotinsa läheltä klaanikissojen reviirejä, mutta päättivät jäädä sen verran kauemmas noista, että saisivat elää rauhassa. Oli kaunis viherlehden aamu, kun naaras synnytti kaksi ihastuttavaa pentua. Koska kummatkin pentujen vanhemmista olivat väriltään mustat, olivat pennut perineet värityksen itselleen. Pennut nimettiin Korppipennuksi ja Vattupennuksi, vanhemmat keksivät nimet klaanien tapaaan. Perhe sai elää rauhassa pitkän aikaa ja pennut varttuivat pian nuoriksi kissoiksi, jotka vaeltelivat mielellään läheisessä metsässä. Korppisulaksi nimensä juuri saanut kolli lähti kävelylle yksinään metsään, muu perhe jäi niiden pesän luokse. Korppisulka käveli itsekseen metsässä ja sai metsästettyä muutaman hiiren, jotka se päätti viedä pesään jääneille. Kolli saapui normaalisti pesän luokse ja huomasi, että se oli tyhjä. Lähistöltä kuului taistelun ääniä ja Korppisulka ryntäsi sinne, saavuttuaan paikalle kollia odotti hirvittävä näky. Se näki emonsa, isänsä ja siskonsa makaavan maassa kuolleina, kaikkialla oli verta ja ilmassa tuoksui vahva koiranhaju. Kolli järkyttyi pahasti ja lähti juoksemaan pois paikalta, se ei halunnut katsoa taakseen vaan jätti perheensäjäsenet makaamaan kuolleina maahan. Korppisulka juoksi ja vuodatti samalla kyyneliä, se oli jäänyt aivan yksin. Kolli muisti emonsa kertomat klaanikissat ja päätti etsiä ne käpäliinsä, ehkä kolli saisi jäädä niiden luokse. Korppisulka saapui Valoklaanin reviirille ja kohtasi metsästyspartion, kolli kertoi tarinansa kissoille, jotka käskivät hänen seurata. Korppisulka viettin leiriin, jossa tuo sai kertoa tarinansa uudestaan. Päällikkö mietti kauan saisiko kolli liittyä Valoklaaniin, Korppisulka sai hyväksyvän vastauksen, hän saisi liittyä klaaniin. Korppisulka tunsi suurta kiitollisuutta päällikköä kohtaan ja lupasi tekevänsä parhaansa, kolli sai pitää vanhan nimensä, koska se oli sopiva klaanikissalle. Jotkut kissat, eivät voineet sietää Korppisulkaa silmissään tuon kotikisu juurien takia, mutta kolli yritti olla välittämättä siitä. Se oli nyt Valoklaanilainen ja ylpeä siitä, että oli löytänyt juuri tämän klaanin.

Eräänä päivänä Ukkoskalliolla ollessaan, Korppisulka tapasi siellä Yöklaanin kuuluvan Yönruskon ja rakastui tuohon palavasti ensisilmäyksellä. Monien salaisten tapaamisten ja tapahtumien jälkeen Yönrusko liittyi Valoklaaniin, se oli maailman onnellisin päivä Korppisulalle. Hän oli aivan varma siitä, että he tulisivat aina olemaan ikuisesti yhdessä. Nämä kaksi jopa saivat yhdessä maailman suloisimman pennun itselleen, tai ainakin kollista itsestään Varpustassu oli maailman täydellisin pikku pentu. Monia onnellisia kuita oli takana, mutta lehtikadon ajan koittaessa tapahtui jotakin mikä tuli muuttamaan Korppisulan elämän toden teolla. Yönrusko koki kauhean lopun luopion kynsissä, tämä sai valoklaanilaisen aivan masentuneeksi. Monet päivät kolli vietti ainoastaa surren rakasta kumppaniaan, tuntui siltä, kuin mikään ei olisi enään koskaan ennallaan. Monien päivien jälkeen Korppisulka viimein tajusi, että ei voisi aina vain surra Yönruskoa, hänen täytyisi jatkaa elämäänsä. Varpustassu oli se minkä takia hänen täytyisi jatkaa elämäänsä, hänen täytyi pitää huolta ainoasta tyttärestään. Ja niin Korppisulka tekeekin, hän jatkaa elämäänsä vain ja ainostaan jälkeläisensä tähden.

Niin sanottu tunnari: My Heart Will Go On

Muuta: Korppisulka on saanut nimensä osittain lempihahmoni Korppitassun mukaan.
Parempi metsästäjä, kuin taistelija.
Inhoaa vettä, eikä osaa uida ollenkaan.