Aarnivalkea

Virallinen nimi Aarnivalkea
Kutsumanimi Aarni
Ikä 31 kuuta (2 vuotta ja 5 kuukautta), syntynyt 3.10.2012
Sukupuoli kolli
Asema - Soturi
Klaani - Yöklaani

Suhteet
Tavannut Rakuunatassu
Neutraali Rakuunatassu

---

Positiivinen
Puolituttu
Tuttu
Hyvänpäivän kamu
Kamu
Ystävä
Paras ystävä
Liittolaiset

Ihastunut
Rakastunut
Kumppani

Mestari Tihkuhäntä NPC
Oppilas Tuiskutassu
Jälkeläiset 2 kuollutta kollia ja Tuiskutassu
Kumppani

---

Negatiivinen
Vastenmielinen
Ärsyttävä
Vihastuttava
Tapettava
Tappanut
Viholliset

Mielipiteet
Rakuunatassu - Aarnivalkea ei osaa sanoa, liittolainen, mutta myös ärsyttävä.




Ulkomuoto
Rakenteeltaan Aarnivalkea on keskiraskas, raskaaseen jo melkein kääntyvä. Sen jalat ovat lihaksikkaat ja niistä löytyy potkua, sen lisäksi ne ovat pitkät. Kasvot ovat kulmikkaat ja korvat hyvinkin teräväpäiset. Turkki on tuuheaa ja pitkää ja lähes aina sekaisin ja rasvaisen oloinen, koska kolli vihaa itsensä puhtaana pitämistä. Ei haise kuitenkaan, ellei turkki ole kastunut, silloin haisee kuin uitettu koira. Kolli kuitenkin sukii itsensä nopeasti puhtaaksi aina, jos menee edustamaan klaaniaan. Sen häntä on lähes epätavallisen pitkä ja huiskamainen. Väriltään Aarnivalkea on tummanharmaa ja sillä on tummanruskea kaula sekä vatsa. Lisäksi sen kuono, hännänalus sekä korvien päät ovat tummanruskeat ja hännänpää on harmaa. Takatassut mustat. Kirsu harmahtava ja silmät pyöreät ja väriltään vihreät, josta tämän nimikin on tullut. Kollilla on arpia kaulasta, muistona Valoklaaniin hyökkäyksestä ja samaisessa taistelussa sille tulikin vasempaan korvaan lovi. Oikea korva taas on menetty kumppaniaan vastaan taistellessa.

Sisäinen olento
Luonteeltaan Aarnivalkea on kovin kilpailuhenkinen ja vainoharhainen. Se on yleensä hurmurimainen vain niille, jotka sitä eivät pelkää ja niille, jotka sitä pelkäävät, se on hyvin ärhäkkä. Se yrittää pitää jokaisen poissa luotaan, koska pelkää omaa mieltään ja sitä, vahingoittaako hän jotakuta vahingossa. Aarnivalkea on psykopaattinen ja narsistinen, se ihailee itseään, mutta saa raivokohtauksia, jos jokin ei mene, kuten suunniteltiin tai sen keho tai mieli eivät miellytä häntä. Aarnivalkea on muiden psykopaattien tapaan sujuvasanainen ja se osaakin manipuloida taitavasti heikkomielisimpiä nukeikseen, joita hallita ja joilla tehdä kaikenlaista. Mutta sen nuket eivät ole mitä tahansa nukkeja, vaan niiden pitäisi edistää kollin suunnitelmia. Aarnivalkea on vainoharhainen. Se on hyvin tarkka ystävistään, se valitsee ne itse eikä päästä ketä tahansa sen kuplan sisälle. Jos se saa ystävän, kolli on siitä todella omistushaluinen ja kaitsee näitä, varmistaa näiden olevan luotettavia sekä pysyvän kunnossa. Ei siedä millaan lailla muiden virheitä ja sen vuoksi on itsekeskeinen ja tekee kaiken vain oman hyödyn ja kunnian vuoksi. Joskus se saattaa valehdella itselleen auttaessaan ystäväänsä tai klaanilaistaan, että se hyödyttää häntä itseään. Aarnivalkea on hyvin itsenäinen ja itsepäinen, se on mukana klaanissa vain kunnian ja hyödyn vuoksi. Hyvin kunnianhimoinen, johtajamainen ja tahtoo kaikki metsän kansat Yöklaanin alaisiksi.  Aarnivalkealla on saastakammo, joten se vihaa kaikkia, jotka vaikuttavat saastaisilta. Päällimmäisinä saastoina ovat valoklaanilaiset, koska klaani on aiheuttanut paljon ongelmia Yöklaanille aikojen saatossa. Se on saastaisille hyvin sadistinen ja haluaa pitää saastat omina kansoinaan, mahdollisesti kuolleina, ja puhtaat omana, sivistyneenä ja voimakkaana kansanaan. Kunnioittaa päällikköään vain, jotta saisi tätä manipuloitua omiin tarkoituksiinsa ja usein tekeytyykin usein päällikön luotettavimmaksi ystäväksi, auttaa tätä ja kun mahdollisesti on varapäällikkö, tekee myös kaikkensa saadakseen paikan päällikkönä. Kolli ei pelkää lainkaan käyttää tietojaan, taitojaan, kunniaansa tai valtaansa hyödykseen.

Mennyt elämä
Aarnivalkea syntyi ainoana pentuna Yöklaanissa emolleen. Emo nimesi hänet Aarnipennuksi. Elo oli aivan normaalia ja pentu kehittyi normaalisti. Arjen keskeytti kohtalokas, kaunis päivä, jolloin leiriin eksyi syystä tuntemattomasta muutaman nuoren ja nälkiintyneen suden lauma. Aarnipennun emo kuoli suojellessaan ainoaa pentuaan ja niin Aarnipentu kiikutettiin nopeasti toiselle emolle, jonka kolmesta pennusta kaksi olivat kuolleet synnytyksessä. Ainoaksi jäänyt sijaisveli alkoi heti kiusata uutta veljeään, joka katkeroitui veljelleen. Sijaisemoaan hän kuitenkin rakasti, sillä tämä helli ja piti huolta kollista. Emo vain ei saanut puututtua sijaisveljen käytökseen, kun ei tohtinut torua tätä. Ja niin he kaksi pentua elivät kuin siat pellossa, keppostellen toisilleen ja klaanilleen. Piakkoin Aarnipentu sai aivan vahingossa sijaisveljensä isän -  se oli valoklaanilainen soturi! Aarnipentu sai laskettua päässään 1 + 1 = 3 ja yhdisti sijaisveljen ongelmat Valoklaaniin. Niin veljen katkeruus siirtyikin Valoklaani-vihaksi. Mutta siltikään pentu ei pitänyt veljestään ja viihtyi aina yksin. Sen mieli alkoi muuttua, se muuttui sulkeutuneemmaksi eikä pitänyt, jos sen seuraan tunkeuduttiin luvatta. Lopulta se päätyi harhailemaan usein yksin metsässä ja kohtasi erään luopionaaraan. He onnistuivat tutustumaan, koska Aarnipentu viihtyi luopion ja luopio viihtyi Aarnipennun seurassa. Aarnipentu ystävystyi luopion kanssa ja heistä tuli lähes erottamattomat. Kun Aarnipentu nimitettiin oppilaaksi, Aarnitassuksi, kolli tajusi jo enemmän ja ensimmäisen oppituntinsa jälkeen erotteli voimakkaasti kunnialliset saastaisista. Se alkoi vihata saastaisia, joita olivat sille muiden klaanien jäsenet. Luopioista se piti ystävänsä ansiosta. Se oli 8 kuukautta vanha, kun se tapahtui, eräs yö luopion kanssa päätyi siihen, että heille syntyisi pentuja. Oppilas houkutteli vanhemman kumppaninsa klaaniin, kertomatta kenen pentuja tälle syntyisi. Kolli alkoi pitää myös luopioita saastaisina, koska luuli ystävänsä olleen hänen ystävänsä vain saadakseen jälkikasvua ja turvaa. Se katkeroitui ja vihastui saastaisille ja usein viihtyikin yksin. Oppilaana hän päätyi mestarinsa käskyttämä hyökkäykseen Valoklaanin leiriin ja taisteli mallikkaasti, paremmin kuin useat klaanien sotureista, saastavihansa innoittamana. Se sai arpensa ja lovensa samaisessa taistelussa ja lopulta tajusi, ettei Yöklaani välittänyt kollista. Vaikka luulo oli väärä ja kuinka kuka tahansa yritti sitä korjata, ei kollin käsitys klaanistaan muuttunut. Aarnitassu muuttui vieläkin ärhäkämmäksi valoklaanilaisia kohtaan ja piti näitä totaalisina saastoina, jotka pitäisi hävittää maailmankartalta. Muut klaanit se säästäisi, jos ne vain suostuisivat Yöklaanin alaisuuteen. Lopulta Aarnitassu nimitettiin soturiksi, Aarnivalkeaksi ja se sai liikkua aivan vapaasti klaaninsa alueella, ilman lupaa keneltäkään, vaikka eihän se ollut ennenkään lupia kysellyt. Hänen kumppanilleen syntyi kolme pentua, joista kaksi kollia ja yksi naaras. Molemmat kollit kuitenkin sairastuivat lopulta viheryskään, jonka onneksi pesueen naaraat, emo ja tytär, selviytyivät. Eräänä päivänä Aarnivalkea vei kumppaninsa romanttiselle kävelylle, hyväksyen kohtalonsa kumppanista. Tyttärensä he jättivät toisen kuningattaren hoiviin, jottei tämän tarvitsisi pelätä leirin ulkopuolella ja olihan se pennuton kävely aina hyvä idea. Kävely päättyi luopioiden alueelle, jossa kolli sai raivokohtauksen ja tappoi vahingossa rauhoittelemassa olevan kumppaninsa, samassa menettäen oikean korvansakin. Kolli säikähti sitä ja alkoi pelätä mieltään, raivokohtauksiaan. Sille kasvoi suojamuuri, jonka toiselle puolelle hän ei päästäisi ketään, koska pelkäsi vahingoittavansa näitä kynsillään ja pahasti. Aarnivalkea yritti päästä eteenpäin elämässään ja elikin normaalia elämää menneisyyttään pakoillen. Mutta pian klaaniin iski tauti, jonka Aarnivalkea selätti pakenemalla klaanistaan, mutta kuitenkin palasi, kun tylsistyi luopion elämäänsä. Luopioiden tylsä ja toimeton, turha elämä sai lisää vihaa päälleen. Mutta se sai kelvata hetkeksi, koska kolli ei tahtonut sairastua tautiin, vaan halusi säästää itsensä. Nyt se on taas normaali soturi, joka taistelee klaaninsa puolesta vain oman etunsa takia.

Muuta tietoa
- Vihaa puhtautta, kiiltävää turkkia, valoklaanilaisia, saastoja, pikkulintuja, vettä.
- Rakastaa likaisuutta, rentoutta, omaa itseään, haukkoja ja riistana jänistä.
- On hyvä taistelussa ja kiipeilyssä
- Huono juoksussa tai kestävyydessä, ei pidä myöskään uimisesta sen märkyyden vuoksi.

Pelit | Uusin ylinnä!
Tuiskutassu
Rakuunatassu

Tekijänoikeus
Kaikki by Sopuli, ellei toisin mainita.