Kinuskiläikkä

Nimi: Kinuskiläikkä

Ikä: 15 ja puoli kuuta

Skp: naaras

Asema hierarkiassa: soturi

Klaani: Valoklaani

Ulkonäkö: Kinuskitassulla on vaalean ruskea toisin sanoen kinuskin värinen kaunis naaras. Naaraalla on aikalailla pilven muotoisia valkoisia läikkiä. Naaraan turkki on silkin pehmeää ja puoli pitkää. Kinuskitassun silmät ovat hyvin tumman siniset ja mantelin muotoiset. Naaraalla on pienet sirot tassut joissa on ohuet, mutta hyvin terävät kynnet. Naaraan nenä on vaalean punainen ja samoin polkuanturat. Naaras on melko lihaksikas, mutta sirorakenteinen. Päällepäin ei näkisi, että naaraalla olisi yhtään lihaksia. Kinuskitassulla on huomiota herättävä hyvin pitkä ja tuuhea häntä. Naaraan kuono on kapea ja korvat ovat melko suuret.

Luonne: Kinuskitassu on ystävällinen naaras. Joskus kyllä naaras on hyvin kipakka, muttei enää näsäviisas niin kuin joskus nuorempana. Naaras on hyvin harvoin ivallinen oman klaaninsa kissoja kohtaan, mutta  joskus muiden klaanien jäseniä kohtaan. Nuorempana naaras tykkäsi ärsyttää toisia vain, koska se oli hauskaa. Enää naaras ei kuitenkaan niintee. Kinuskitassu on myös hyvin utelias, vaikka ei olekkaan enää pentu. Naaras on yleensä iloinen ja onnellinen. Hän toivoo saavansa joskus omiakin pentuja. Kinuskitassu on nykyään hyvin avoin, mutta suurimmat murheensa hän kertoo vain todella hyville ystävilleen. Naaras tekee useasti mitä vain itse tahtoo eikä välttämättä pyydä siihen lupaa.

Menneisyys: Kinuskitassu syntyi periaatteessa kaksijalkalassa, mutta hänen emonsa vei pennut vasta kahden päivän ikäisinä metsään. Heidän emonsa liittyi Meriklaaniin ja sai nimekseen Sinikellosilmä. Pennut kasvoivat klaanissa jossa myös heidän isänsä oli. Heidän isänsä nimi oli Huurrejalka. Silloin naaraan nimi oli Kinuskipentu. Hänellä oli yksi veli, jonka nimi oli Kuupentu. Kolli oli vaalean harmaa ja hänellä oli tummempia raitoja. Kun he olivat kahden kuun ikäisiä, heidän isänsä lähti mukaan taisteluun eikä enää palannut. Surun murtamana Kinuskipennun ja Kuupennun emo otti pennut mukaansa ja lähti klaanista. Emo ei halunnut heidän käyttävän klaani nimiä, joten pennuista tuli Kinuski ja Kuu. Pennut kasvoivat erakkoina ja emo opetti heidät metsästämään ja taistelemaan. Eräänä päivänä emo oli päättänyt, että heidän oli aika oppia uimaan kunnolla. Olivathan pennut olleet vedessä, mutta eivät koskaan uineet. Emo vei heidät joen rannalle ja näytti ensin itse miten uitiin. Sen jälkeen pennut saivat kokeilla itse. Kinuskilta uiminen ei sujunut aluksi kovin mallikkaasti, mutta Kuu oli siinä luonnon lahjakkuus. Kolli ui aina vain keskemmälle jokea.
”Varo!” emo yritti huutaa, mutta veden pauhun yli Kuu ei häntä kuullut. Kun kolli oli miltei keskellä jokea, virta nappasi hänet. Emo hyppäsi jokeen ja yritti pelastaa Kuun, mutta heti kun he pääsivät pintaan tukki tuli heitä päin ja he hukkuivat. Kinuski ei voinut tehdä enää mitään. Hän vietti pari kuuta yksin metsässä. Kerran kun naaras oli metsästämässä, hän huomasi siellä muita kissoja. Naaras ei yrittänyt vältellä heitä vaan käveli suoraan heidän luokseen. Kissat keskustelivat pitkän tovin ja sitten mukana ollut päällikkö kysyi:
”Haluatko tulla klaaniimme?” Sitten hän vielä jatkoi:
”Ymmärrän kyllä jos et halua, mutta ajattelin tarjota sinulle toisen mahdollisuuden.”
”Tietysti haluan!” Kinuski vastasi ja jatkoi sitten, ” En edes tuntenut kunnolla isääni ja se ei estä minua tulemasta klaaniin.” Ja niin Kinuski liittyi uudelleen klaaniin ja sai nimekseen Kinuskitassu.


(c)Nomi

Muuta: Naaras menneisyydestään huolimatta rakastaa vettä ja kaikkea siihen liittyvää. Hän pitää myös metsästämisestä ja rakastaa lintuja varsinkin mustarastaita. Kinuskitassun lempi puuhaa on puissa kiipeily.
Huomioi muuten, että Kinuskitassu on aivan juuri soturi.

Suhteet:
• Sisarukset: Kuu (kuollut)
• Isä: Huurrejalka (kuollut)
• Emo: Sinikello(kuollut)
• Mestari:Taivaantuuli
• Oppilas:-
• Kumppani: -
• Pennut:-