Suruhalla

Sukupuoli: naaras
Ikä: 11 kk
Paikka hierarkiassa: soturi
Klaani: Meriklaani

Ulkonäkö: Suruhalla on melko isokokoinen ikäisekseen, mutta ei kuitenkaan huomiotaherättävä. Sen turkki on keskimittaista ja melko pörröistä. Väri on keskiharmaa, joten naaras on hieman tavallista meriklaanilaista tummempi. Tummanharmaita läikkiä esiintyy muutamissa paikoissa, nimittäin katin tassuissa, vasemmassa korvassa, kuonon alueella ja hännän päässä. Huomiotaherättävää Suruhallassa on se, että sen viikset ovat suhteettoman pitkät tälle kissaparalle. Ne eivät ole sentään tiellä. Silmät naaraalla ovat tavallisen kokoiset ja muotoiset, mutta hyvin tumman harmaat. Ikuinen hämmästelyn aihe klaanissa on ollut se, miten näin tumma pentu on voinut syntyä meriklaanilaisille vanhemmille. Suruhalla kuitenkin voi sulautua muiden kissojen joukkoon. Ellei se sitten päätä maukua oikein kovaan ääneen, jota siltä kyllä löytyy.

Cenen näkemys Suruhallasta.

Tämä on Lollipopin tekosia.

Kkurakur taiteili tämän.

Luonnetta: Suruhalla ei ole mitenkään surkeuttaan valitteleva tapaus nimestään huolimatta. Hän on hyvin varautunut uusia tulokkaita kohtaan, varsinkin aikuiset soturit saavat kissan menemään täysin lukkoon. Suruhallasta ei näissä tapauksissa saa irti yksisanaisia vastauksia enempää... Useat vieraammat ja naarasta vanhemmat saavat Suruhallata äärettömän ujon tai vaihtoehtoisesti vihamielisen kuvan. Tuttujen seurassa hän on kuitenkin avautuneempi ja puheliaampi.
Suruhallalle on erittäin vaikea myöntää tarvitsevansa apua. Hän inhoaa sitä, jos jotkut valittavat taukoamatta siitä, miten eivät osaa tehdä jotakin tai mitä nyt sattui käymään kun kompastuin oksaan. Suruhalla yrittää kaikin voimin välttää tällaista valitusta, mutta joskus hän jättää kertomatta asioita, jotka pitäisi saada muidenkin tietoon.
Suruhalla inhoaa kissoja, jotka eivät hyväksy toisia sellaisina kuin he ovat. Hänen mielestään muiden klaanien jäseniä kuuluisi kohdella yhtä hyvin kuin oman klaanin jäseniä -ainakin melkein-. Naaraalla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku toisesta klaanista yrittäisi tehdä tuttavuutta sen kanssa. Hän olisi valmis siihen riskialttiiseen tekoon vain senkin takia, että saisi näyttää taivaan merkit niille, jotka järjestelmällisesti vihaavat muiden klaanien jäseniä. Tästä Suruhalla on saanut "luopiomaisen" leiman. Ja Tähtiklaani auttakoon niitä kissoja, jotka päättävät alkaa haukkumaan jotakuta toista erilaisuuden takia: Suruhalla puolustaa -joskus turhankin innokkaasti- kaikkia poikkeavia tällaisissa tilanteissa, vaikkei muuten tulisi heidän kanssaan toimeen.

Menneisyys: Suruhalla syntyi lehtikadon aikoihin ainoana pentuna. Emo nimesi hänet Surupennuksi haaleanharmaan värin mukaan. Surutassun isä on tavallinen meriklaanilainen, mutta hänen emonsa toinen vanhempi oli kotoisin Yöklaanista. Surupentu sai aluksi osakseen hieman nuivaa kohtelua taustansa takia, mutta oppi sietämään sitäkin. Hiljalleen "yöklaanilaisen viekkaudesta" huomauttelevat kissat lopettivat, joten Surupentu sai elää lopun pentutarha-aikansa jotakuinkin rauhassa.
  Surutassuksi päästyään naaras oli juuri täyttänyt kuusi kuukautta, ja oppilaana olikin aluksi hieman yksinäistä ilman tuttuja kuonoja pentutarhasta. Mestariinsa Patasydämeen/tähteen kissa kiintyi välittömästi. Hän ihaili urosta enemmän kuin vanhojen tarujen sankareita. Surutassun menestys oli vaihtelevaa. Hän ei alkuun juuri osannut liikkua tarpeeksi nopeasti tai ottaa kiinni juoksevaa saalista. Puihin kiipeäminen oli se suurin haaste. Muutamassa asiassa Surutassu kuitenkin oli kehittyneempi kuin muut ikäisensä: hiipiminen ja vaaniminen sujui mallikkaasti, ja fiksu pentu selvitti ongelmansa helposti. Joskus naaras jäi kuitenkin miettimään asioita liian pitkään, onnekas saalis oli kissan ajatustyön aikana ehtinyt yleensä jo juosta pois. Tämä onkin Surutassun suurin ongelma saalistuksessa edelleen.
  Jossakin vaiheessa oppilasikäänsä Surutassu tutustui paremmin Haukkatassuun, klaaninsa kolliin. Haukkatassu ilmaisi Surutassulle hellät tunteensa tätä kohtaan, mutta naaras oli aivan liian ylpeä ja hämmästynyt kertoakseen mitään omasta epävarmasta ihastumisestaan Haukkatassuun. Surutassu pysyi jonkinsortin ystävänä Haukkatassun kanssa, mutta heidän välillään oli silti hieman jotain muutakin...
  Surutassu sai soturinimensä lehtisateen alun aikana. Suruhallaksi nimetty naaras sai kauhukseen huomata, että Patatähti katosi mystisesti. Naaras jäi murehtimaan Patatähden perään, hän oli ollut päällikön suurin ihailija. Kun Patatähti, jälleen Patasydämeksi nimetty, palasi takaisin matkaltaan, riemastui Suruhalla äärettömästi.