Haukkaraita

(c) Kengännauhakuningas. Kiitos <3


However, I don't want to hurt anyone...

❦Ulospäin näkyvä:
Ruumiinrakenteeltaan nuorehko kolli on suhteellisen normaali kokoinen. Erityisesti lihakset ovat hyvässä kunnossa. Pohjaväriltään Haukaatassu on kastanjan ruskea. Varpaat ovat tummat, melkein mustat. Samoin raidat, jotka alkavat selästä ja loppuvat häntään. Raidat ovat erikokoisia: Jokatoinen on pitkä, jokatoinen lyhyt.
Hännän alaosa on kerman vaalea. Kuin myös kollin kyljet ja posket. Korvat ovat mustat, muta sisäosat hiekan rusehtavat. Silmät kesäherneen vihreät ja anturat hailakan vaaleanpunaiset. Korvat ovat pään sivuilla, ns. V-korvat. Karva on laadultaan keskipitkää, mutta pisimmillään karva on kaulassa,niskassa,päälaella ja etutassujen "olkapäissä".



❦Sisäinen kuori:
Haukkatassun luonnetta pystyy helposti kuvaamaan kolmella sanalla: urheilullinen, kiltti, periksiantamaton.
Oppilas on hyvin aktiivinen ja liikunnalinen. Tuo siis rakastaa juoksemista ja painimista ystävien kesken. Kiltteys on myös yksi Haukkatassun vahvuuksista, sillä tuo ottaa kaikki huomioon ja on todella kuuliainen. "Koulupoika" kunnioittaa korkea-arvoisempia klaanilaisia, kuten sotureita,vahimpia, kuningattaria, varapäällikköa sekä tottakai päällikköä itseään. Pentuja kohtaan Haukkatassu saattaa olla hieman röyhkeä, mutta ei kuitenkaan ilkeä. Se miten oppilas kohtelee pentuja riippuu myös tietenkin täysin pennun omasta asenteesta.
Periksiantamattomuus näkyy nuoren Haukkatassun luonteessa niin, että tuo yrittää,yrittää,yrittä ja yrittää tasan niin kauan, että onnistuu.
Asiat joita kolli vihaa, on itsesääli. Vaikka ystävällinen ja huolehtivainen Haukkatassu tukeekin ystäviään joilla on vaikeaa ei tuo voi siettä kissoja jotka hakevat huomiota säälimällä itseään.
Pelkojakin Haukkapojulta löytyy: ukkonen. Aina ukonilman aikaan oppilas käpertyisi mieluiten oppilaiden pesän syvimpään nurkkaan ystävän kylkeä vasten.

❦Menneitä aikoja:
Haukkatassu on 99% meriklaanilainen. Kolli syntyi ainoana pentuna äidinsä Omenakorvan ja isänsä Kotkankynnen perheeseen. Meriklaaniin kuului myös silloisen Haukkapennun isoisä Peiponsulka. Peiponsulka kertoi pojanpojalleen tarinoita kaikesta Tähtiklaanin ja Kaksijalkojen väliltä. Haukkapennun elämässä ei ollut moitittavaa.
Kuitenkin samaisena päivänä kun Haukkapennusta tuli Haukkatassu, Peiponsulka kuoli. Vaikka suru olikin valtava, ei Haukkatassu jäänyt murehtimaan. Ei Peiponsulka olisi halunnut rakkaan pojanpoikansa itkevän tärkeänä päivänä! Kotkankynsi otti menetyksen kuitenkin paljon raskaammin: juuri nimetyn oppilaan isä menetti järkensä ja tappoi muutamia sotureita ja jopa oman vaimonsa.
Kotkankynsi jäi heti kiinni teoistaan. Seurauksena hänet häädettiin kaikkien klaanien alueilta, eikä kukaan enää nyky päivänäkään tiedä missä tuo järkensä menettänyt kolli elelee. Isä onkin arka puheenaihe kollille.
Orvoksi jäänyt Haukkatassu murehti kohtaloaan, mutta klaanilaiset rupesivat pitämään hänestä todella hyvää huolta. Kukaan ei syyttänyt nuorukaista isänsä päätöksestä ruveta murhaajaksi. Omenakorva haudattiin poikansa pyynnöstä oppilaiden pesän taakse, nurkan lähelle, jossa Haukkatassulla oli tapana nukkua. Unissaan oppilas voisi sitten tavata äitinsä.