Hiiritassu

Aihe: Hiiritassu To Loka 31, 2013 11:19 am

Hiiritassu
⊰ valoklaani | kolli | oppilas | 6½kk ⊱

käytös

⊱veitikka⊰ Hiiritassulla on vahva huumorintaju ja hän on kova pilailemaan ja kiusoittelemaan, jopa vanhempiaan. Vitsailu vakavina hetkinä pitää kollin rentona. Usein hän saa muut kiusaantumaan ja osaa olla vähän hävytönkin puheissaan, mutta lopettaa kun hänelle kerrotaan rajat. Vihollisten kannattaa kuitenkin olla pitkäpinnaisia, koska niille terävä kieli laukoo armotta kiperiä pilkkauksia.

⊱pelkuri⊰ Oppilas saattaa näyttää kovalta, järkkymättömältä ja sisukkaalta, mutta sisimmässään hän on pelkuri. Kollilla on kyllä nahkaa puolustaa itseään ja taistella fyysisesti, mutta joissain asioissa, etenkin tunne- ja vastuuasioissa, Hiiritassu osaa vain jänistää.

⊱empaattinen⊰ Vaikkei pintanäkemältä saattaisi uskoa niin kollilla on tunteellinenkin puoli. On kissoja joista Hiiritassu välittää ja jos hän oikein haluaa hän todella pystyy ymmärtämään toisten tunteita, tekoja ja asemaa. Oppilas ei pistä pahakseen jos hänelle valottaa tunteitaan ja murheitaan. Itsellään hänellä ei kumminkaan ole pokkaa herkistellä muiden nähden.

⊱säyseä⊰ Enimmäkseen kissa on leppoisa ja lauhkea, eikä hän hepuloi turhasta. Sen sijaan hän saattaa olla liiankin lerppu ja turhautunut, koska hänen mielestään minkään takia ei pidä nähdä liikaa vaivannäköä ja liika yrittäminen on turhaa. Jossei jokin huvita se kyllä ilmaistaan.

⊱itsevarma⊰ Itsevarmuus on jotain mitä Hiiritassulta ei todellakaan puutu. Korkea itsetunto ja usko itsensä voittamattomuuteen saa oppilaan ottamaan riskejä ja kilpailemaan kovin, sekä sanomaan mielipiteensä ääneen.

tuntomerkit

Hiiritassun tunnistaa parhaiten emolta peritystä paksusta turkista ja emonemolta peritystä mustavaltaisesta kilpikonnakuvioinnista. Ihmisten silmin soturin voisi vahvasti olettaa olevan angoran ja villikissan risteytys, pyöreät korvanpäät vain viestivät kyseessä olevan monesta eri alkuperästä tulevan kissan jälkeläisestä. Kollin jalat ovat sukujuurilleensa tyypilliset; niissä on Tuuliklaanin nopeutta ja Myrskyklaanin voimaa. Kovin pitkät ja ketterät ne eivät kuitenkaan ole.
Silmät ovat suuret ja saksanpähkinän malliset, näyttävät usein ensivilkaisulla vaarattomilta ja ystävällisiltä, mutta kannattaa uskoa että ne ovat aivan ristiriidassa Hiiritassun luonteeseen. Viikset ovat kissalla jotain sellaista mitä ei voi olla huomaamatta jos tarkemmin tutkii naaman anatomiaa. Valkoiset siimanpätkät korostuvat turkista hyvin huomattavalla tavalla.

menneisyys

⊱pentuaika⊰ Hiiritassun synnyttyä hän vaikutti terveeltä, vaikka olikin pienempi kuin muut sisaruksistaan. Parantaja kumminkin totesi että hän oli huonommassa kunnossa. Tila saatiin kohoamaan mutta se vei aikaa ja Hiiritassu jäi pienikokoisemmaksi ja heikommaksi kuin sisarensa. Ensimmäisinä elinpäivinään kilpikonnakuvioinen nyytti oli kovin äänekäs ja pelokas pentu, hän vinkui emoaan täyttä kurkkua heti jos ei tuntenut tämän tai sisariensa läsnäoloa. Hiiripentu-nimen hän saikin vikisevästä äänestään, pienestä koostaan, sekä hieman hiirimäisen "pelokkaasta" luonteestaan. Hiiripennun emo uskoi että vaikka kolli oli pieni ja heikko, hänestä tulisi varmasti kovaääninen ja vahva soturi.
Hiiritassun pentutarha-ajat olivat alkuunsa melko samantapaiset kuin useimmilla sotureilla. Hänellä oli huolehtiva ja viisas emo, rohkaiseva ja rakastava isä, sekä tavanomaiset sisarukset. Kolli oli koko pienuutensa kovin lapsellinen; kilpailuhenkinen ja näyttämisenhaluinen. Hän haastoi kaikki vanhemmatkin pennut taisteluihin ja peleihin. Yllättävästi Hiiripentu useimmiten kumminkin jäi häviölle. Hiiritassusta kehkeytyi suorasanainen ja hyökkäävä, koska häntä aliarvioitiin ja kiusattiin, pienemmän kokonsa ja heikkojen taistelutaitojensa puolesta.
Henkisesti nyljettynä kolli alkoi harjoittaa taitojaan, koordinaatiotaan ja seurata isompia kissoja oppiakseen paremmaksi. Eräänä päivänä hän yllättikin nappaamalla leirin laitamille eksyneen käärmeenpoikasen. Sillä hän sai koko pentutarhan kunnioituksen. Hän alkoi luottaa itseensä enemmän ja alkoi pärjätä vanhemmilleenkin. Liika itsevarmuus sai Hiiritassun kumminkin vain käyttäytymään huonommin; hänestä alkoi kehkeytyä jopa ylimielinen.

⊱oppilasaika⊰ Oppilaaksi päästyään Hiiritassu on hillinnyt itseään ja mahtaillut vähemmän, mutta jos joku lähtee haastamaan häntä voi olla varma että saa kollista kilpailukumppanin. Itsevarmuus ja ylimielisyyskin näkyy edelleen mestarille ja vanhemmille kissoille paikoitellisena niskoitteluna ja valittamisena, jopa liiallisena leikkimielisenä vitsailuna. Asenne vaihtelee fiiliksen mukaan, yhtenä päivänä voi olla ihan kiva oppia uutta ja kaikki sujuu hyvin, mutta toisena voi ketuttaa niin paljon ettei mistään tule mitään, ei edes tottelusta. Kolli katsoo välillä parhaaksi tehdä niin kuin huvittaa.

pelatut roolipelit
- ei vielä.

trivia

❂ koska Hiiritassu on kilpikonnakuvioinen ja kolli, ei ole tieteellisesti eikä geneettisesti mahdollista että hän voisi saada poikasia
❂ Hiiripennun nimeksi harkittiin myös Leppäpentua
❂ pitkässä heinikossa kollin vatsa- ja häntäkarvoihin tarttuu helposti etanoita
❂ nimi olisi englanniksi Mousepaw