Qanriele

Nimi: Qanriele
Ikä: Hieman yli 2 ja puolivuotias eli 33 kuuta.
Sukupuoli: Naaras
Paikka hierarkiassa: Luopio
Klaani: Luopio
 
Ulkoinen olemus
Qanriele on varsin sopusuhtainen, kaunisolemuksinen siro naaras, jonka liikkeet ovat viehkeät, nuorekkaat ja sulavat. Turkki on sileää, pehmeää ja suoraa, suorastaan kadehdittavaa. Qanriele pitää huolen turkistaan eikä siitä löydykään usein roskan roskaa taikka takun takkua. Häntä on enemmänkin ohutturkkinen kuin pölyhuiskamainen ja sen turkki onkin sileää sekin. Turkki hylkii vettä ja likaa erikoisen koostumuksensa ansiosta, sillä kissalla onkin ohut alusvilla, jonka päällä on tiivis ja keskipitkä päällisturkki. Turkki on kiiltävää ja hyväkuntoista. Qanriele siro ja sopusuhtainen naaras, jota muut voisivat kuvailla sanoilla kaunis, ilmeikäs ja viehättävä. Kuono on pitkähkönomainen ja kapea, korvat pystyt, kolmiomaiset ja teräväkärkiset. Tassut ovat pienet ja pyöreät eikä niistä löydy kuin vain suloisen pienet kynnet, joiden terävyyttäkään ei voi suoranaisesti kehua. Kynsillään naaras voi kiivetä kuitenkin helposti puuhun oman taktiikkansa ansiosta. Kynsien pienuudesta voi syyllistää menneisyyttä. Itse Qanrielen surmankidassa, suussa, löytyy teräviä, valkeita hampaita, jotka vaikuttavat jopa vaatimattoman pieniltä neidon hymyillessä suloisesti ja viehkeästi. Oikeasti ne ovat terävät ja suurikokoisetkin, tavallisiin kissanhampaisiin verrattuna, mutta silti ne ovat sopivat mahtumaan suuhun. Qanriele ei ole erityisen voimakas, ainoastaan leuat ja kaulan lihakset ovat erikseenmainittavat. Qanriele on siron rakenteensa puolesta nopea, ketterä ja erittäin herkkä reaktionopeudeltaan. Qanrielen keskipitkä turkki on kermanvalkea, lukuunottamatta merkkejä. Qanrielen kuono, korvien päät, niska, selässä kulkeva viiru, viiru hännässä puoliväliin saakka, hännänpää ja jokaisen jalan ’sukat’ ovat vaaleanruskeat. Alusvilla on vaaleampaa kuin muu turkki ja se saakin turkin näyttämään hennon viiruiselta, muttei sitä välttämättä huomaa. Kun turkki on sekainen tai kun Qanriele on sen pörhistänyt, huomaa selvästi vaaleampaa väriä. Kastuneena Qanrielen turkki tummenee, mutta auringonvalossa se vaalenee. Talvisin naaraan turkki on tummempaa ja kesäisin vaaleampaa. Silmät neidolla ovat mantelinmuotoiset, pyöreät ja hieman ilvesmäiset, mutta pienemmät. Niiden sävy on sinertävää, johon on sekoittunut meripihkansävyisiä ohuita viiruja, joita ei huomaa kuin vain tarkasti katsottuna, tämän estää vain Qanrielen jäätävä katse, jos niin neiti päättää tehdä.


Kiitos, Leijona!
 
Sisäinen hirviö
Luonteeltaan Qanriele on ailahtelevainen, arvaamaton naaras, joka on pääosin iloinen mieleltään. Vaikka hänestä ei nääkään surua, ei myöskään myötätuntoa näe kovinkaan usein. Qanriele onkin omanetunsa innokas ja rohkea tavoittelija, jonka piilottelevan kuoren käytös vaikuttaa hyväsydämmiseltä ja ystävälliseltä toverilta, johon voi luottaa. Näin ei aina ole, vaan Qanriele luottaa vain siihen, joka vaikuttaa uskolliselta ja manipuloitavissaolevalta. Qanriele on pitkävihainen, mutta osaa kätkeä tunteitaan, jonka vuoksi hän on varteenotettava vastustaja, sillä hänestä ei tiedä millä mietteillä hän mahtaa oikeasti olla. Hän on nopeaoppimaan sekä sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja hyvän muistinsa avulla hän tietääkin monista asioista paljon. Hän osaa manipuloida hyvin ja etsiikin jatkuvasti nuoria pentuja, joista kasvattaa itselleen seuraajia. Itse hän on luotettava, joka pitää lupauksensa, jos on jotakin luvannut, naaras on avoin ja flirttaileva, joka hakee flirttailuilla hyötyä itselleen. Vaikka Qanriele onkin flirttaileva, hän on vaikeasti tavoiteltava ja hän ei aiokaan perustaa perhettä tai muutoinkaan asettua kumppanin kera aloilleen välittömästi, vaan hakee itselleen sopivaa kumppania. Hän on myös satunnaisen auttavainen, jos joku on pulassa, ailahtelevaisuudessaan ennalta-arvaamaton naaras voikin auttaa monia, mikäli katsoo sen tarpeelliseksi ja haitattomaksi. Ilkeäksi häntä ei voisi kutsua ellei satu kieroakin naarasta suututtaa. Qanriele on johtajatyyppiä eikä hän suostukaan kenenkään pompoteltavaksi. Hän on hienovarainen johtaja, vaikka ei vaikuttaisikaan siltä välittömästi, mutta hän on myös sosiaalinen ja valmis tekemään mitä tahansa oman etunsa vuoksi. Hän pelkää kuolemaa ja on valmis työntämään siihen jonkun muun tilaltaan, kunhan se ei ole hänelle tärkeä henkilö. Hän on myös taistella, vaikka luottaakin enemmän puhumisen voimaan ennen voimankäyttöä. Perhekeskeiseksi häntä ei voisi kutsua, mutta pentuja hän rakastaa, kunhan ne eivät ole hänen omiaan. Syvällä kissanaaraan sisällä on pelko epäonnistumisesta, menettämisestä. Hän hakee itselleen turvaa luomalla itselleen mahdollisimman hyvää asemaa ja hän osaakin tuntea oman arvonsa, eikä usein ajattele itseään turhaan muiden yläpuolelle, hänelle merkitsee arvo viisautta ja taitoa puhua.
 
Mennyt elämä
Qanriele syntyi kauempana nykyiseltä asuinalueeltaan. Hänen perheensä oli suurperhe, kolmetoista eri-ikäistä pentua, vanhimmat olivat vuoden ikäisiä, nuorimmat olivat Qanrielen vastasyntynyt pentue. Hänen perheensä oli luopioita, kuten Qanriele itsekin. Heidän pesänsä oli tilava, rakastuttava vanha tammi, jonka sisään oli jokin eläin kovertanut kolon, jossa oli myös yläkerta, jonne kulki tukevat mutta joskin kapeat rappusten tapaiset puuportaat, jotka heidän isänsä oli kovertanut suurentaessaan koloa suurperheelle sopivaksi. Yläkerrassa oli nukkumapaikka, siellä oli myös oma soppi vastasyntyneille pennuille, kaksijalkojen kylästä varastetuista tavaroista käpälistään taitava perheen pää, ylpeä ja jalo isä, oli rakentanut perheensä parhaaksi. Hänellä oli 9 siskoa ja 3 veljeä, joita kutsuttiin eri nimillä, veljet olivat Qran, Qar ja Quaer, siskot Qranna, Reqa, Harque, Qajamma, Qwena, Jiqau, Qiian, Kiranqu ja Erqea. Heidän vanhempansa olivat entisiä kotikisuja, nimeltään Rosmariini ja Qatar, isä tiesi nimensä tulleen Qatarin valtiosta, johon hänen entiset kaksijalkansa olivat rakastuneet ja muuttaneet, jättäneet kissansa hylättynä kulkemaan yksin elämänpolkuaan pitkin. Rosmariini oli yrttipuutarhaseuran puheenjohtajan entinen kissanaaras, joka hylättiin tämän tuhotessa vahingossa kaksijalkansa ylpeydenaiheen, lasisen yrttipalkinnon, jonka voitti vain maan paras yrttipuutarhuri, kerran vuodessa järjestettävässä tapahtumassa, jonka taso oli tosin melko alhainen sinä vuonna osallistujakadon vuoksi. Rosmariiniä se ei auttanut, vaan kissa heitettiin pois. Qatar ja Rosmariini tapasivat kylän laitamilla, tutustuivat ja ystävystyivät, kunnes tajusivat rakastuneensa.
 Alkoi uusi vaihe elämässä, Rosmariini tajusi odottavansa pentuja ja Qatarille se teetti töitä, mutta rakastuneena sitä teki mitä tahansa. Löytyi puu, tammi, jossa oli kahdelle kissalle sopiva kolo, mutta hiljalleen Qatar joka päivä kaiversi koloa suuremmaksi ja suuremmaksi ahkerasti, kunnes kolo oli niin iso kuin vain saattoi. Lopulta Qatar joutui tekemään koloon toisen kerroksen, joka osoittautuikin käteväksi. Rosmariini synnytti juuri ennen tulva-ajaksi kutsuttua hiirenkorvan aikaa viisi pientä pentua. Nuoren perheen ikäväksi tulva-aika valtasi asuinalueen ja yksi pentu hukkui välittömästi ja toinen katosi. Murtuneet vanhemmat yrittivät kasvattaa pennuistaan mitä esimerkillisimpiä nuoria, onnistuen siinä melko hyvin.
 Syntyi monia pentuja ennen Qanrielen pentuetta, oli kaksi muutakin pentua, veljiä molemmat. Qanriele oli heistä kolmesta vanhin, mutta kolmanneksi nuorin koko perheessä, hieman laiskojen ja lellittyjen vanhempien sisarusten jäädessä kotikoloon homehtumaan, huolehtien kuitenkin perheen muonituksesta tavallaan.
 Qanriele kasvoi rakastavan perheen hellässä syleilyssä, rajojaan oppien ja elämäänsä tyytyväisesti naaras telmikin sisarustensa kanssa iloiten elämästään.
 
Kaikki muuttui kuitenkin naaraan täyttäessä vuoden, vanhimpien sisarusten täyttäessä jo yli 2 vuotta. Qanriele oli löytänyt perheensä keskimmäisen sisaruksen, siskon, hukkuneena läheisestä lammikosta, koiranhaju ympärillään lemuten. Qanriele järkyttyi tästä ja pakeni jälkiäjättämättä pois, tietämättä perheen luullessa häntä siskonsa tappajaksi koiranhajun laimentuessa Qanrielen hajun tieltä. Qanriele vaelsi pitkin maita ja mantuja, erakoituen ja tavaten muita kissoja, omaa itseään etsien. Naaras alkoi pelätä menettämistä ja yrittikin aina estää sen tapahtumasta itselleen. Monet kissat hän tapasi, tutustuen ja oppien tuntemaan, kunnes muuan kiero ja sadistinen toinen naaras kohtasi Qanrielen. Ainoa vaihtoehto oli tappaminen, sadisti halusi verta sillä punaisella hetkellä. Qanriele jätti erään kissan kuolemaan ja pakeni itse, jatkaen matkaansa.
 Hiljalleen hänen oma minänsä kehittyi kieroksi, mutta iloiseksi, menettämistä ja kuolemaa pelkääväksi. Naaras saapuikin pian uuteen kotiinsa, neljän klaanin alueen luokse ja asettui erääseen tammeen Kolmipuun välittömässä läheisyydessä, josta sai kuulla klaaneista ja näiden alueista, kiinnostuneena naaras halusi olla vielä salassa näiltä kissaryhmittymiltä ja muutti välittömästi Saarnimetsään, lähelle Yö- ja Valoklaanin alueita.
 
Sen jälkeen Qanriele on keskittynyt elämään, vielä yrittäen panostaa oman kuntonsa kehittämiseen.
 
Pelit
Kinuskitassun naaras tapasi Tuntemattomassa ja pelasti tämän kaksijalkojen koiralta. Sen jälkeen he lähtivät kotia kohti ja erkanivat, sillä koira jahtasi Kinuskitassua eikä oppilas antanut neitisemme auttavan häntä.
Raitatassun kanssa naaras kohtasi Tuliklaanin Lemmikkiniityllä, eksyttyään lumipyryssä harharetkelle. Päästyään erään kiven alle turvaan, naaras löi päänsä ja siitä verta valuen pysytteli Raitatassun seurassa, joka häntä auttoi. KESKEN
Peippoistassun seurassa naaras on taas Satamassa, alkuun heidän kohtaamisensa oli haastava ja uhmakas, koska Qanriele oli retkellään oikaissut Yöklaanin poikki. Qanriele yllytti klaanikissan mukaansa Sataman syövereihin. He lähtivät kulkemaan kotejaan kohti ja keskustelivat hetken, saipahan Qanriele hieman tietoa klaanielämästä. Qanriele lähti kotiaan kohti, häiritsemästä Peippoistassua.

Ylimääräiset tiedot
 Qanriele tietää klaanien olemassaolon, nimet, hitusen reviireistä sekä miltä päälliköt näyttävät kauempaa katsottuna sekä hieman näiden tavoista ja Tähtiklaanista.
 Qanriele pitää tai rakastaa saalistamista, seuraa, omaa etuaan, ystäviä.
 Qanriele ei pidä tai vihaa menettämistä, kuolemaa ja muutoinkin pettureita.
 Qanriele on hyvä ainakin uimisessa ja kiipeilemisessä, myös taitoa puun kovertamiseen löytyy rahtusen, sekä naaras on melko nopea sekä erittäin hyvä väistelemisessä.
 Qanriele ei ole vahva, eikä sillä ole erityisiä taitojakaan nostaa tai heittää ketään pois. Qanriele ei lisäksi osaa kunnolla kehrätä, vaan osoittaa asiat, joita ilmaistaan kehräyksellä, hennosti puristen tai jopa sähisten, tämä voi vaikuttaa uhkaavalta, jonka vuoksi naaras ei pidäkään itsensä ilmaisemisesta tällä tavalla.