Nimi:Lummetassu
ikä:6 kuuta
skp:naaras
paikka hierarkiassa: oppilas
klaani: Meriklaani
mestari: Lumenkuiskaus
ulkonäkö: Pienikokoinen, nuori kissa. Sopusuhtainen ruumiinrakenne, lukuun ottamatta melko isoja tassuja. Kynnen vahvat ja terävät. Lummetassun turkki on helmiäisen valkoista, ja se näyttää hyvin kauniilta auringon taittuessa siihen. Karva tummuu hieman jaloissa ja hännässä. Pituudelta se on keskiluokkaa ja hiukan pörröistä.
Lummetassun kasvot ovat kapeahkot, ja vedenvihreät silmät ovat mantelin muotoiset. Otsalla on pieni, harmaa läikkä ja kuonon alla pieni arpi.
luonne: Lummetassu on hieman arkaluontoinen. Hän on hyvin innoissaan ja ylpeä päästyään viimein oppilaaksi. Sitä ei vain helposti huomaa hänestä, eikä hän juttele paljon omista asioistaan. Hän haluaa kovasti oppia soturiksi, mutta pelkää esiintymistä. Tämän vuoksi hän saattaa epäonnistua monessa asiassa mestarinsa katseen alla, vaanimisesta taisteluun. Hän hermostuu helposti. Lummetassun itseluottamus ei siis ole kovin korkealla. Joskus tämä saattaa menettää toivonsa kokonaan itsensä suhteen, ja syyttää itseään kovasti epäonnistumisista. Suurin hänen heikkouksistaan onkin arkuus. Hän ei kuitenkaan koskaan puhuisi pahaa ystävistään, ja on ehdottoman luotettava. Hän ihailee suuria ja oikeamielisiä sotureita, ja hänen suurin haavensa on puolustaa klaaniaan arvostettuna soturina. Lummetassulla on kuitenkin vielä paljon opittavaa.
menneisyys: Lummetassun emo on tavallinen klaanikissa ja isä tuntematon erakko. Kukaan ei ole nähnyt häntä. Lummetassun emo ei suostu puhumaan hänestä. Lummetassu itse ei koskaan tuntenut tätä. Lummetassun emo ja isä tapasivat eräänä yönä kuuhuipun jälkeen. He tapailivat toisiaan muutaman kuun, kunnes kolli ei enää ilmestynyt sovittuun paikkaan. Lummetassun emo oli surun murtama, mutta selvisi. Lummepentu ja Vihmapentu syntyivät eräänä kylmänä yönä. Vihmapentu kuoli ollessaan vielä imeväinen.Lummepentu vietti siis pentuaikansa sisaruksitta. Hänellä oli muutamia ystäviä pentutarhassa. Näistä kuitenkin tuli oppilaita ennen Lummepentua, ja nämä etääntyivät. Kun Lummepennusta viimen tuli Lummetassu, tämä oli todella innoissaan mutta myös hermostunut. Emon pitikin patistella jonkin aikaa ennen kuin tämä lopetti stressaantuneen peseytymisen ennen nimittämismenoja. Hänen mestarinsa huomasi, että tämä oli tarkka kuuntelemaan ja pystyi luettelemaan vaikka mitä ulkomuistista. Käytännön asiat eivät mene niin hyvin. Hän ei usein pysty hermostukseltaan keskittymään niin hyvin, että saisi vaikeampia saaliita. Lummetassun ensimmäinen saalis oli vanha, varomaton varis. Muut oppilaat eivät syrji häntä, mutta eivät he varsinaisia ystäviä ole.Lummetassu kuitenkin viihtyy yksikseen.