Utukasvo-soturi

Nimi: Utukasvo

kuva: http://warmsnow0.deviantart.com/art/Utukasvo-My-second-character-in-Nelituuli-385607949

Ikä: 3 vuotta

Sukupuoli: Kolli

Paikka hierarkiassa: Soturi

Klaani: Valoklaani

Ulkonäkö : Utukasvo on ruumintakenteeltaan hieman vankkarakenteinen ja suuri, mutta enimmäkseen kissasta huomaa tämän soljuvan ja kevyen olemuksen. Kissan turkki on sileää, mutta paksua. Kollin väritys on tummanharmaa, joksenkin myös sinertävän vivahteinen. Eripuolilla kehoa väritys vaihtelee, sillä kollissa on hieman raidallisuuden vikaa, vaikka sen huomaa parhaiten turkin ollessa märkä. Kollin kasvot ovat tummemmat kuin muu turkki. Vasen korva, mukaan lukien alaleuka ovat valkoiset. Kollin silmät ovat haalean ruskeat, keskeltä hivenen sinertävät. Tämä erikoinen yhdistelmä kauempaa katsottuna saattaa näyttää miltei violetilta. Vasemmassa poskessaan Utukasvolla on taistelun jättämät arvet, kolme hivenen epätasaista viiltoa.

Luonne: Utukasvo on luonteeltaan avoin persoona, joka jakaa mielellään mieltään askarruttavat asiat, myös vähän epäkiinnostavammatkin. Soturin kallein aarre on soturilaki jota tämä varjelee jopa hengellänsä. Kissan mottona voisi olla: Tähtiklaanin sana on laki. Utukasvo on urhea ja jalo soturi, joka uhkuu nuoruuden rohkeutta ja riemua. Silti pimeä menneisyys joskus synkistää kollin ja tällöin tämä saattaa painua pesäänsä kaivaten rauhaa. Uhkarohkeana ja toisinaan myös äkkipikaisena kissan päätökset saattavat olla huonosti harkittuja. Kuoleman pelko ei kollia liioin vaivaa, sillä hän uskoo vahvasti tähtiklaanin odottavan häntä. Kolli ei siis oikein osaa olla varovainen, ja huolellinen. Tiukanpaikan tullen soturilta ei puutu rohkeutta kohdata vastustaja, oli kyseessä hirviö tai tavallinen kissa. Puhuminen onnistuu toisinaan paremmin kuin metsästys, mutta tästä hienosta lahjasta kolli on etevä selvittelemään riitoja, ja suostuttelemaan kissoja hulluihinkin tekemisiin. Kaiken nuoruuden riemun sivussa kissa on tiukka klaanissa vallitsevasta soturilaista, ja siihen liittyvistä rangaistuksista. Joskus hänestä saattaa tuntua ettei päällikkö osaa tulkita tähtiklaania oikein.

Menneisyys: Utukasvo syntyi alun perin Yöklaanin pennuksi. Utukasvon isä, Kuuraniska puolestaan kuului yöklaaniin, ja oli uskollinen klaanikissa aina siihen asti kunnes sai ristiverisiä pentuja Valoklaanin kuningattaren kanssa. Kun pennut olivat vielä pieniä, heidät kuljetettiin klaaniin, ja todellinen syntyperä kätkettiin. Kuuraniska suoraan sanoen pakotti yöklaanin kuningattaren huolehtimaan pennuista, tai muuten hän ei näkisi huomista. Utukasvo varttui ja sai soturinimensäkin Yöklaanissa, kunnes sai lopulta tietää omasta synnyin perästään yhdessä veljensä Pyökkihännän kanssa. Hänen siais emonsa oli jo kuollut kun asia valkeni veljeksille, ja tieto oikean emon elossa olosta sai Utukasvon mielen iloiseksi. Hänen veljensä oli kuitenkin tulinen sielu, ja hän jostain syystä raivostui Valoklaanin kuningattarelle, oikealle emolleen Uomajalalle. Hänen mielestään tähtiklaanin tahtoa oli rikottu ja vääryyden tekijä saisi maksaa siitä hengellään. Taidokas ja viekas Pyökkihäntä livahti valoklaanin alueelle. Uomajalka kuoli poikansa Pyökkihännän kynsiin. Kun Utukasvo sai kuulla tästä, hän raahasi veljensä ukkospolulle taisteluun. Arvin selvinnyt Utukasvo jätti veljensä ukkospolulle hirviön tullessa heitä kohti. Vaikka Pyökkihäntä aneli armoa veljeltään, sitä ettei hän jättäisi tätä hirviön alle, Utukasvo ei kääntynyt pelastamaan häntä. Vielä tänäkin päivänä hän ei osaa sanoa oliko hänen veljensä kuolema oikea tapa ratkaista vääryydet. Kuitenkin Utukasvo jatkoi elämäänsä, kunnes hän sai klaanistaan karkoituksen maanpakoon toisen klaanin edun ajamisesta, ja oman veljensä murhasta. Syvä suru valtasi hänet. Hän vaelsi valoklaanin alueelle ja pyysi saada liittyä klaaniin, kertoen samalla omasta syntyperästään. Klaani hyväksyi hänet uudeksi jäseneksi, vaikkakin pitkin hampain. Luulisi että soturi tuntisi itsensä yksinäiseksi vieraassa klaanissaan, mutta oikeastaan asiat vain järjestyivät paremmaksi. Yöklaanissa Utukasvoa oltiin kiusattu tämän värivirheistään, ja hänen isänsä ei ollut koskaan Utukasvolle kovin läheinen. Kolli jopa pelkäsi isäänsä, sillä pahamaineisella soturilla oli oma tahritut historiansa, jonka takia tämä saattoi olla ennalta arvaamaton, ja tehdä pahaa jopa omassa klaanissaan. Kuitenkin ylivertaisena soturina omien hienojen taistelutaitojensa avuin, Kuuraniska pysyi klaanissa, vaikkakin pelättynä.
Valoklaanissa kissat eivät pilkanneet, ja yhteishenki kissojen välillä oli leppoisaa. Ajan kuluessa klaani hyväksyi Utukasvon mukaan porukkaan, huolimatta hänen syntyperästään. Synkät muistot lapsuuden klaanistaan ovat aiheuttaneet Utukasvolle pelkoja Yöklaanilaisista. Hän on myös jollain tapaa vihainen ja ei luota klaaniin tippaakaan. Joskus hän ajattelee ettei tähtiklaani katso yöklaania ollenkaan. Saati kukaan sen klaanin sotureista  pääse Tähtiklaaniin kuoltuaan.