Sulkakorva

...until someone destroys it again...

Nimi:Sulkakorva
Ikä: 6-vuotias
sukupuoli: Naaras //Muistuttaa hieman kollia\
Paikka hierarkiassa: Soturi
Klaani: Tuliklaani
Oppilas: Savannitassu
Tavannut: Tuhkamyrsky, Hilsemyrsky, Isak, Rakuunatassu, Ruskatassu



Ulkonäkö:

Sulkakorva on pohjaväriltään tummanruskean sävyinen. Naaraan niskasta lähtee tummahko 'juova',joka etenee selkää pitkin ja päätyy hännäntyveen. Tuuhea häntä on kokonaan tummanharmaa. Lihaksikkaissa,mutta kuitenkin hyvin solakoissa jaloissa, Sulkakorvalla on sukat. Kaikki ovat samaa sävyä kuin selkä juova, mutta vasemmanpuoleinen takajalka on valkoinen. Naaraskissan suurehkoissa korvissa on sulkamaiset tupsut, joista soturi onkin saanut nimensä. Mantelin muotoiset silmät ovat
kauniin vihreät. Sulkakorvan kirsu on vaaleanpunainen,mutta siinä on mustia laikkuja. Paksuhkon turkkinsa ansiosta soturi kestää hyvin paukkupakkasia.

Luonne: Naaras on hyvin kollimainen, ja moni erehtyykin sanomaan Sulkakorvaa 'jätkäksi'. Kovamaisuudestaan huolimatta Sulkakorvalla on luonteessan myös herkkyyttä,niinkuin kaikilla naarailla.
Sulkakorva ei kestä jos joku tulee vuodattamaan kaikki surunsa tuon niskaan,sillä naaraalla on itsensä mukaan omiakin ongelmia. Vieraille naaras saatta olla hyvinkin töykeä ja saattaa vain sähistä, jonka vuoksi tuon on vaikea saada kunnon ystäviä. Jos on kuitenkin joku, johon Sulkatassu HALUAA tutustua kunnolla,kohtelee hän toista hyvin.
Rajusta luonteestaan huolimatta Sulkakorva rakastaa pentuja. Rakkaus niitä kohtaan saatta johtua äidinvaistosta.Jos joku klaani tovereista sattuu saamaan perhelisäystä, Sulkakorva haluaa nähdä pienokaiset. Oman perheen perustaminen onkin naaraan hartain toive.Tosin, tuo tietää, että huonon omatuntonsa ja töykeän persoonallisuutensa vuoksi kumppanin löytäminen voi olla hankalaa. Kuitenkaan naaras ei päättäväisyytensä ansiosta lannistu.


Menneisyy:
Tuliklaanin leirissä oli täysi tohina päällä. Kaikki kissat,oppilaista vanhimpii, juoksivat pentutarhaan. Yksi kunigattarista,Aurinkosydän, oli synnyttänyt kaksi somaa pienokaista. Toinen oli valkoinen,mustaselkäinen niinkuin äitinsä ja toinen oli tummanruskea. Hälinän keskellä pennut painautuivat emonsa lämpimää vatsaa vasten. Kaikkien nähtyä uudet tulokkaat,oli saapunut jo ilta. Aurinkosydän vääntyi tiukalle kerälle pentujensa ympärille. Lämmön määrstä huolimatta pienet sydämen lyönnit hidastuivat ja lopulta pysähtyivät...
Aamulla kunigattaren herätessä tuo nuolaisi ruskeaa pentua. Samassa pentu yritti loikata pystyyn,mutta kelahti kuitenkin kyljelleen. Kehräten tyytyväisenä Airinkosydän tökkäsi valkousta pentua. Tuo ei kuitenkaan herännyt. Vielä kovempaa tönäisten naaras yritti hädissään saada pienokaistaan hereille. Tajuttuaan, että pieni otus oli menehtynyt yön aikana,Aurinkosydämen mielessä pimeni. Surun huudot kaikuivat ympäri Tuliklaanin leiriä. Kaikki jotka olivat vielä nukkuneet, heräsivät viimeistään nyt. Päällikkö säntäsi pentutarhaan tarkistaakseen,mikä oli vialla.
Klaanilaiset vuodattivat pienen pennun haudalla vuolaasti kyyneliä.
Muutaman päivän jälkeen Aurinkosydän yritti koota itsensä,jotta pystyisi huolehtimaan ainokaisestaan. Nimeten hauskan näköisen pennun Sulkapennuksi, naaras ymmärsi että hänen pitäisi päästä ikävän yli,jotta edes yksi elämä selviäisi elossa. Sulkapentu kasvoi hurjaa vauhtia. Siitä tuli vahva ja viisas oppilas.Sulkatassu. Naaras tiesi sisarensa kuolemasta,mutta ei antanut sen näkyä klaanielämässään. Kuitenkin joka ilta tuo vietti monta tuntia haudalla ajatellen sisartaan. Yhtenä päivänä suru kuitenkin lisäänty kun Aurinkosydän menehtyija Sulkatassu sekosi täysin. Hän ei kyennyt enää opettelemaan soturilakia. Niinpä klaanin päälikkö antoi oppilalle nimeksi Sulkapentu,sillä aika ei näyttänyt olevan vielä kypsä. 'Alennettu asema' ei tuntunut naaraasta enää pahalta. Suru oli liian suuri. Vuodenajat kuluivat ja oian olikin jo naaraan neljäs hiirenkorva. Silloin päälikkö vaihtui ja Sulkapennusta tuli Sulkakorva.
Nykyisin Sulkakorva kelpuutetaan täysin kelvolliseksi mestariksi,kunhan oppilas vain löytyisi.

Fanitaide; Kurikselta