Sopuli
Luopio
Viestien lukumäärä : 78
Join date : 10.12.2012
Ikä : 25
Paikkakunta : Ahomäki
 | | Aihe: Sinitaivas - Soturi Su Helmi 03, 2013 9:18 am | |
|  Nimi: Sinitaivas
Ikä: 29 kuuta (2 vuotta ja 3 kuukautta), syntynyt 15.11.2012
Sukupuoli: Naaras
Paikka hierarkiassa: Soturi
Klaani: Valoklaani
Oppilas: Hunajatassu  © Cenere
Sinitaivas on siro, hieman suurikokoinen naaras, jonka keskipitkä turkki saa tämän näyttämään kokoaan suuremmalta. Hänen vatsalinjansa nousee takajalkoihin mentäessä ylöspäin, mutta sitä ei huomaa. Häntä on tuuhea, paksu sekä pitkä. Tassut ovat kauniin pienet ja pyöreät sekä niitä koristavat täydellisen muotoiset, terävät kynnet, jotka ovat vaatimattoman pienet. Tämän naaraan kidasta löytyy suloisen suora rivi pieniä teräviä hampaita, mutta kulmahampaat ovat kuin eri kissan suusta repäistyt. Ne ovat suuret ja terävät. Sinitaivaan keho on lihaksikas ja hän onkin ruumiinrakenteensa ansiosta nopea juoksemaan sekä ketterä. Hän voi myös loikata korkealle vauhdin kanssa, vauhditon loikka onkin sitten aivan toista maata. Hänen korvansa ovat ilvesmäiset, niiden päissä on kauniit tupsut ja korvat ovat suipot. Kuono on terävä ja melko lyhyt, sekin ilvesmäinen. Hänen silmänsä ovat pienet ja pyöreät, hieman vinot ja niissä tuikkii iloinen ja ystävällinen katse. Väriltään Sinitaivas tummanruskea. Hänen turkkiaan koristavat vaaleanharmaat ilvesmäiset pilkut. Hänen silmissään on kirkas taivaansininen hehku. Sinitaivaalla on vain yksi arpi - muistona menneisyydestä. Arpi sijaitsee Sinitaivaan kasvoilla, se on todella pitkä ja se kulkee korvasta poskelle. Sen päälle on kasvanut osittain jo turkkia, mutta se on vielä vähän paljas.
Sinitaivas on uskollinen, ahkera, iloinen ja avoin. Hän on hyvin perhekeskeinen ja klaani sekä perje menevät muun edelle. Hän nauttii seurasta ja jonkun verran myös huomiosta. Hän on hyvin ennakko- ja epäluuloton eikä hän ajattele kenestäkään pahaa, ellei siihen todella ole syytä. Hän on hyvin penturakas sekä uskollinen kissa, joka ei aina muista ajatella mitä sanoo tai tekee. Hän on hyvin pirteä ja seurallinen. Hän suhtautuu vieraisiin kissoihin uteliaasti ja ystävällisesti sekä hän on hyvin myötätuntoinen. Hän kohtelee muita paremmin kuin itseään, mutta hän pitää kyllä itsestäänkin huolta. Hänen kiiltävä ja hyvin hoidettu turkkinsa aiheuttaa kunnioitusta, mutta hän ei anna sen nousta päähänsä. Sinitaivas käyttäytyy jalosti ja viisaasti, hän ei anna kenenkään pikkuvikojen haitata itseään. Hän ei valita pienestä, vaan nauttii joka hetkestä. Hän on rento ja luotettava sekä klaanilleen uskollinen eikä hänen tekisi mieli toistaa historian virheitä tai pettää ystäväänsä tai laumaa. Hän on taistelussa urhoollinen ja taistelutahtoinen. Hän ei ajaudu helposti kostamaan tai tappamaan, vaan hän pyrkii iskemään vain sen verran, että vastustaja ymmärtää lähteä pakoon. Joskus se voi viedä kauankin, mutta silloin Sinitaivas raivostuu ja hän paljastaa salaisen aseensa - karjunnan. Hän voi karjaista taistelussa vain kerran karjaisun, joka kuulostaa melko heikolta itse suuriin kissapetoihin verrattuna. Sinitaivas on ylpeä tästä lahjastaan ja käyttääkin sitä hyödykseen, jos pystyy. Hän on oppilaita kohtaan innostava ja kannustava, hän pystyy saamaan nämä kuuntelemaan ilman huutoa tai väkivaltaa. Hänen olemuksensa ei ole uhkaava, vaan vähäsen pienen kisulin olemus, joka saa taistelussa vastustajat helposti aliarvioimaan hänet. Hän on ahkera tehtävissään, jotka hän suorittaa taidolla ja lämmöllä sekä hän ei uhmaa kenenkään sanaa, vaikkei samaa mieltä olisikaan. Hän ei ole kärkkäästi tarjoamassa mielipiteitään esille koko aikaa, vaan odottaa aina sopivaan kohtaan. Tilannetaju onkin Sinitaivaalla hyvä ja hän osaakin jättää muut taakseen ihmettelemään hänen sanojaan. Sellainen se Sinitaivas on.
Kiitos Lollipop 100!
Menneisyyttä Sinitaivas ei muistele innolla. Hän syntyi Valoklaaniin kahden muun pennun lisäksi. Hänen emonsaan piti heistä hyvää huolta, mutta Tähtiklaanilla oli hänelle muu suunnitelma. Hänen piti käydä Kolmipuulla uuden kuun aikaan Tähtiklaanin merkin mukaan, joten hän totteli. Pentujaan emo ei halunnut ottaa mukaan. Se olisi ollut neljänneskuun vanhoille pennuille liian raskasta ja vaarallista. Niinpä emo päätti jättää pentunsa pentutarhaan toisen emon hoiviin hetkeksi. Viimeisen kerran ennen lähtöään hän vilkaisi taakseen ja mietti oliko tehnyt väärän päätöksen. Sen jälkeen hän lähti, tietämättä, että kohtalo puuttuisi peliin. Sinipentu jäi nukkumaan tietämättään koko emostaan. Emo tarpoi kohti Kolmipuuta, mutta ei havainnut ympärillä leijuvaa mäyrän läkähdyttävää lemua. Hänen viimeinen henkäyksensä tapahtui, kun mäyrä iski käpälällään hänen selkärankansa poikki yhdellä iskulla. Samalla hetkellä Sinipentu tunsi sykähdyttävää kipua, joka laantui vasta, kun hänen emonsa ruumis oli kylmennyt metsässä Valoklaanin reviirin rajalla. Klaani hämmentyi nuoren pennun kivusta, mutta kun pentu oli tutkittu, oli kipu yhtäkkiä laantunut. Valoklaanin parantaja uskoi, että sillä oli jotakin yhteyttä hänen emoonsa, mutta parantajan kuoltua samaisen mäyrän hyökkäykseen, joutui uskomus unholaan, kukaan ei muistanut sitä enää. Tai niin luultiin. Pennun oppilaaksi nimeämisen jälkeen Sinitassu sai uhkauksen Pimeyden metsästä. Uhkauksessa kerrottiin hänen isästään, joka oli kuollut ennen pentujen syntymää. Jouduttuaan unessa Sinitassu Pimeyden metsän reunoille hän vakuutti itselleen, ettei koskaan joutuisisi sinne uudelleen. Pimeyden metsässä, unessa, hän tapasi isänsä, joka paljastautui sinne joutuneeksi. Sinitassu järkyttyi ja halusi pois, mutta joutui kuulemaan karmean enteen: Sinisen taivaan on aika hiipua, kadota yön tieltä. Unen päätyttyä oppilas oli hetken aikaa järkyttynyt ja poissa tolaltaan, mutta toipui hetken päästä. Ennen soturiksi nimittämistä oppilaan kohtalo oli sinetöity; Yöklaani hyökkäsi Valoklaanin leiriin. Sinitassu oli se, joka puolusti klaaniaan raivolla ja se oli hänelle kuin kirous. Yöklaanin varapäällikkö iski häntä kynsillään rajusti kasvoille, keskimmäinen kynsistä upposi syvemmälle kuin muut ja aiheutti haavan korvasta poskelle. Haavasta pulppusi loputtomana virtana verta ja se virtasi silmille. Sinitassu vietiin taistelun ollessa kiivaimmillaan parantajan pesälle, jossa luultiin, että hänen soturielämänsä oli ohitse. Hänen uskottiin kuolevan, mutta huoli hänestä sysättin hetkeksi syrjään ja häntä tuoneet soturit palasivat hurjaan taisteluun. Taistelun aikana Sinitassu tapasi unessaan emonsa, jota hän ei ollut koskaan tuntenut oikeasti. Hän sai emoltaan käskyn palata elämään, sinisen taivaan aika oli koittamassa. Sinitassulle ei ollut sijaa vielä Tähtiklaanissa, vaan Valoklaanissa. Vaikka Sinitassu heräsikin taistelun aikana, häntä ei päästetty taisteluun takaisin - haavan takia verenhukka oli saanut sinnikkään oppilaan heikoksi. Taistelu päättyi Valoklaanin voittoon ja yöklaanilaiset vannoivat kostoa ja pakenivat häntä maata viistäen noloina. Sinitassun haavat hoidettiin umpeen, jonka jälkeen hänet nimitettiin soturiksi soturinimenään Sinitaivas. Hänen ensimmäinen soturiaikainen rajapartionsa huomasi Yöklaanin vastaisella rajalla merkkejä riistavarkaudesta. Koska sotureita ja oppilaita oli tarpeeksi mukana, päätettiin yrittää saada riistavarkaudet loppumaan. Partio jäi hetkeksi väijymään riistavarkaita, mutta mitään ei kuulunut. Lähdön aikana he saivat kuitenkin kaksi yöklaanilaista oppilasta kiinni, selvisi, ettei oppilaille ollut selvitetty tarkkaa rajaa kahden klaanin välillä. Oppilaat läksytettiin takaisin kotiinsa ja annettiin varoitus. Sen jälkeen oppilaista ei ole kuultu klaanin reviiriltä riistavarkaista. Tämän jälkeen leiriin saavuttuaan Sinitaivas on saanut elää normaalia klaanin elämää tähän saakka.
Pelissä: [Uusin ylinnä]
Tuiskutassun kanssa
Hunajatassun kanssa
Lumikuiskauksen kanssa
Hunajatassun kanssa
Soijatähden kanssa
Hunajatassun kanssa
Viimeinen muokkaaja, Sopuli pvm To Huhti 10, 2014 7:27 am, muokattu 30 kertaa | |
|
Pääsivu 