Mutaturkki säpsähti hieman yllättyneesti Korallitassun hypätessä melkein soturin eteen. Kolli nyökkäsi kaniini suussaan oppilaallensa tervehdykseksi ja katsoi sitten tulosuuntaansa aavistuksen hermostuneesti. Kaniinista oli tippunut muutamia veritippoja matkalle, mutta kilpikonnakuvioinen soturi uskoi ettei koira välttämättä älyäisi seurata niitä. Sentään se korva on siellä. Eiköhän se pidä koiran ja kaksijalan ajatukset muualla. Mutaturkki ajatteli ja käänsi meripihkanvärisen katseensa takaisin Korallitassuun. Soturi otti askeleen kohti oppilastaan ja laski kaniinin tämän tassujen eteen. "Koska se on sinun, saat kunnian kantaa sen leiriin. Muut varmasti hätkähtävät, yleensä oppilaat tuovat vain helppoa riistaa." Mutaturkki maukui varsin tyytyväisenä oppilaansa suorituksesta. "Kuka tietää, sinusta voi tulla soturi pian." Kolli jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja lähti nyt kävelemään leiriä kohti viittoen hännällään Korallitassua seuraamaan.