Hunajankuiske

Sometimes, sometimes I think I'm again to see...

Nimi: Hunajankuiske
Ikä: 24 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Paikka hierarkiassa: Soturi
Klaani: Valoklaani
Oppilas: -
Entinen mestari: Sinitaivas
Tavannut: *Revontulitähti (ent. Revontulihäntä)
* Sinitaivas
* Minttutassu
* Luna



Ulkonäkö: Hunajatassu on pohjaväriltään kermanruskea.Naaraan korvanpäät ovat tumman ruskeat,niinkuin anturatkin. Hunajatassun häntä on kolmivärinen.Kermanruskean lisäksi hännässä on suklaanruskeita sekä corallin värisiä juovia.Hännän tyvestä lähtee kerman värinen laikku,jonka ympärillä on corallin sävyinen "kerros".Laikun ja varsinaisen pohjavärin erottaa toisitaan suklaanruskea kehä.Naaraan säkästä hieman alaspäin on vaaleahko läiskä.Läiskään yhdistyy hieman tummempi ja pienikokoisempi pilkku.Kolmas läiskä on erillään ja sijoittuu melkein Hunajatassun kyynärpäähän.Naaraan jokaisessa tassussa on pienehköt sukat. Etutassujen sukkien yläpuolella on samaa ruskeaa olevat juovat. Naaraskissalla on pieni vaaleanpunainen kirsu, joka korostaa suloisesti vasemmanpuolin vihreää silmmä,sekä oikenpuolen sinistä silmää,joka on sokea.



Luonne: Hunajatassu on utelias ja haluaa tutustua lähes kaikkiin, koska on niin sosiaallinen. Naaras tottelee klaanin käskyjä,eikä niskuroi vastaan. Tekee tehtävänsä tunnollisesti. Hunajatassulla ei ole tapana suuttua helposti,mutta jos tuon saa suuttumaan sitä voi kestää useapi viikko ennenkuin naaras on valmis antamaan anteeksi. Vaikka Hunajatassu onkin tunnollinen,eikä liusu tehtävistään silti naaraallakin on omat paheensa. Jos utelias naaraspentu sattuu tehtävänsä aikana haistamaan tuoresaaliin, Hunajatassu unohtaa tehtävänsä ja syöksyy suoraapäätä saalistamaan. Jopa vieraan klaanin reviirillä. Rangaistukset naaras kestää hyvin ja ottaa jopa opikseen. Kaiken klaanin hälinän keksellä kiltti naaras ei koskaan unohda ystäviään. Hunajatassu kuuntelee mielellään ystäviensä murheet ja on aina valmis leikkimieliseen tappeluun.Saattaa kuulostaa siltä,että innokas naaraspentu ei ole koskaan surullinen,mutta todellisuudessa Hunajatassullakin on omat murheensa. Suurin murhe on se,että voiko Hunajatassusta koskaan tulla soturia,koska hänen sininen silmänsä on sokea.


(c) Zaaga

Menneisyys: Naaras syntyi vanhassa ladossa joka oli hylätty monta vuotta sitten. Vanhemmat olivat jättäneet pennun oman onnensa nojaan. Pentu oli vähällä kuolla nälkään ja kylmään. Talvi oli jo pikällä.  Heikosti inisten se yritti kertoa ohikulkioille missä se oli ja että se tarvitsisi apua. Kukaan ei kuitenkaan kuullut. Pentu laiheni yhä vain enemmän ja enemmän. Sitten eräänä aamuna latoon toli suuri musta kollikissa. Kollin kävi pentua sääliksi. Vieras hankki pennulle ruokaa niin paljon kuin kerkesi. Lämmikkeeksi kolli painautui pennun viereen. Huolehtien kaksi kuuta naaraspennusta kolli kiintyi pentuun todella paljon. Kun pentu oppi kävelemään,juoksemaan,metsästämään ja jopa puhumaan,kolli tiesi että naaras oli kasvanut. Yhtenä talviiltana kolli sanoi pennulle:
"Nyt olet kasvanut niin paljon,ettävoimme nimetä sinut,niinkuin oikean soturikissan!"
Pennun korvat heilahtivat eteenpäin.
"Nimetä?Oikeasti?" Mustan kollin oli vaikea pidätellä nauruaan.
"Miten on? Kelpaisiko Hunajatassu?" Vaalea naars hyppäsi ilmaan ja hoki nimeään.
Rauhoituttuaan Hunajatassu istahti kollin eteen.
"Setä,kai sinullakin on nimi? En ole kuullut sitä koskaan" Hunajatassu kuulosti pettyneeltä. Kolli tiesi ettei voisi koskaan,koskaan kertoa nimeään pennulle.
"Hunajatassu,kelpaisiko tarina uljaista soturikissoista?" Samassa naaras oli jo unohtanut koko nimi asian. Kermanvärinen pentu laskeutui ladon lattialle ja kuunteli kollia tarkkaan kun tämä kertoi tarinaa:
"Kauan sitten näillä main asusti neljä klaania. Tuuliklaani,Jokiklaani,Varjoklaani sekä Myrskyklaani. Klaanit elivät sovussa, kunnes Varjoklaani hyökkäsi Jokiklaaniin. Muut klaanit menivät auttamaan Jokiklaania, mutta se maksoi monen soturin hengen. Lopulta Varjoklaani ymmärsi perääntyä. Kaikki oli taas niinkuin ennenkin. Ainakin melkein. Yksi Varjoklaanin kissoista lähti.  "   Hunajatassu nousi seisomaan.
"Lähti?Miksi? Sehän on soturilain vastaista lähteä tuosta noin vain!"
"Kuuntele loppuun" kolli ärähti tiukasti ja jatkoi:
"Kollia ei löytynyt moneen kuuhun. Lopulta etsinnä lopetettiin. Oikeastaan kolli ei karannut,vaan lähti etsimään parempaa elämää"
"Mutta klaanielämähän on kaikkien unelma." naaras sanoi outo ilme kasvoillaan.
Musta kolli nousi ja ravisti päätään. "Hunajatassu,ei se kaikkien unelma ole päästä soturiksi... Se kolli ei halunnut tappaa enää ketään. Niinpäparas tapa päästä murhaamisesta eroon oli lähteä."
Hunajatassu synkkeni. "Mistä voit tietää tuon kaiken? Setä,olitko se kissa sinä? Sinäkö pakenit Varjoklaanista ja hylkäsit Tähtiklaanin!?"
"EN PAENNUT,VAAN LÄHDIN! ENKÄ HYLÄNNYT TÄHTIKLAANIA!" Kolli sähähti. Kävellen lsdon ovea  kohti,kissa sanoi: "Halusit tietää nimeni...Olen Viiltohäntä.Nyt kun tiemme eroavat toivon sinun liityvän Valoklaaniin.Siihen klaaniin johon minä halusin kuulua,mutten kuulunut." Näin sanottuaan Viiltohäntä katosi lumipyryyn. Hunajatassu väätyi kiepille ja nukahti. Seuraavana aamuna hän menisi Valoklaanin luo ja pyytäisi paikkaa klaanista.

Muuta: Hunajankuiskeen kasvettua soturiksi, tuo huomasi itsessään oudon piirteen; aina kun naarasta pelotti, ilmestyi kuin tyhjästä ampiaisenpesä.