Kyyturkki. Valoklaanista

Nimi: Kyyturkki

Ikä: 13 kk

Skp: Kolli

Paikka hierarkiassa: Soturi

Suhteet:
Emo: Kevätkatse ( Mykkä valoklaanin naaras NPC )
Isä: Oksa ( Saarnimetsässä oleskeleva luopio )
Sisarusta: 2 NPC  sisarusta.

Ulkonäkö:
Kyyturkilla on lyhyt, koko kehon peittävä ruskea karva jossa komeilee tummanruskeita raitoja joista hän saa myös nimensä. Hänen tassujensa ja häntänsä kärjissä on tummanruskeaa joita kehystää vaaleahkot raidat. Kehon raidat jatkuvat myös pään kuvioissa. Silmiään hänellä kehystää tummat valuvan näköiset kuviot joita taasen kehystää vaaleampi reunus. Vaaleaa kuviota on myös kollin ylä- ja alaleuassa. korvan sisäosat ovat vaaleat ja niillä on tumma kehystys. Kyyturkin silmät ovat mintun vihreät kuten emollansa ja nenä on vaaleanpunainen.
Ruumiinrakenteeltaan nuori kolli on kevytrakenteinen, pitkä raajainen ja kaikenkaikkiaan solakka. Lihasvoimaa kollilta ei juurikaan löydy, mutta ketteryyttä ja nopeutta senkin edestä. Vaikka kyyturkin karva onkin lyhyttä, ei kollilla ole ongelmaa kylmän kanssa sillä hän peri pitkäturkkiseltä isältään paksun aluturkin joka suojaa kyyturkkia kylmältä tuulelta ja pakkaselta.


Luonne:
Kyyturkki on iloinen ja energinen nuori kolli jolla riittää seikkailun halua. Hän on perinyt isältään vaeltaja luonteen ja livahtaakin usein partioiden jälkeen omille teilleen. Kyyturkki on loistava metsästäjä, mutta taistelijana hän on hyvin arka. jo oppilas aikoina hän osoitti suurta epähalukkuutta taistelu harjoituksiin. Tosipaikan tullessa Kyyturkki kuitenkin on valmis puolustamaan tovereitaan. Taistelu taktiikkana kolli käyttää väistelyä ja vastustajan uuvutusta. Lihasvoiman puutteessa hän korva sen nopeudellaan ja ketteryydellään. Itseään suurempia vastustajia vastaan Kyyturkki ei rupea taistelemaan, olivat ne sitten muita kissoja, mäyriä tai kettuja. Mikäli tilanne sen sallii hän on hyvin nopeasti juoksemassa karkuun näistä tilanteista.
Sosiaalisilta taidoiltaan Kyyturkki on hieman kömpelö. Hänen emonsä on mykkä joten pentuaikoina ainut kommunikaatio oli emon kanssa elekieli ja vähäiset puheet viereisten kuningattarien ja pentujen kanssa. Tämä johti siihen että sosiaalisissa tilantessa Kyyturkki on hyvin lyhytsanainen ja pitempien lauseiden sanominen on hänelle epämukavaa mutta hän kykenee siihen.
Kyyturkki on myös hyvin läheisyyden haluinen, pitkien salaisten vaelluksiensa jälkeen hän yleensä syö emonsa ja sisarustensa kanssa ja viettääkin yleensä loppu päivän läheisimpien kissojensa kanssa.
Nuorukainen on myös hyvin avoin. Hän ymmärtää sotulain ja kunnioittaa sitä, mutta jos hän saisi päättää niin mitään reviiri rajoja ei olisikaan. Kyyturkki tuntee usein suurta kiusausta ylittää muiden klaanien rajoja ja käydä tutkimassa hänelle tuntemattomia alueita. Alistuvan luonteensa takia hän kuitenkin elää kiinnijäämisen pelossa ja harvoin uskaltautuu liian kauas tutuista alueista. Yksi Kyyturkin suurimmista seikkailunkohteista on kaksijalkala jonne hän kerran eksyi oppilas aikoinaan. Häntä kiehtoo syvästi miten kissat ja kaksijalat elävät sovussa keskenään omituisissa pesissään.

Menneisyys:
Kyyturkki syntyi 13 kuukautta sitten keväällä kahden muun sisaruksensa kanssa valoklaanin pentutarhaan. Kolmesta pennusta vain Kyypentu (Kyyturkki) oli väritykseltään isänsä näköinen, ruumiinrakenteeltaan tuli enemmän emoonsa. Opittuaan kävelemään kyypentu oli oikea rasavilli kiusankappale ja pesän muut kuningattaret hätyyttivät usein pennut ulos leikkimään. Huonon puhetaitonsa vuoksi hän ei nuoruudessaan tehnyt kovin montaa ystävää toisin kuin sisarensa jotka sopeutuivat minne vain. Kyypentu viettikin pentuna paljon aikaa emonsa ja klaaninvanhimpien kanssa. Vähän myöhemmin hän alkoi kuitenkin kehittää suurta uteliaisuutta kaikkea kohtaan ja vaeltelikin päivätpitkät leirissä ja sen reunamilla.
neljän kuun ikäisenä Kyypentu oli uskaltautunut hieman kauemmas leirin rajoista. Hänen uteliaisuutensa vei hänet seuraamaan riistan hajua. Pentu kipitti suoraa kanin koloon, hän oli nähnyt kuinka soturioppilaat olivat ylpeästi tuoneet jäniksiä leiriin, tämä pisti nuorukaisen luulemaan itsekkin pystyvänsä samaan. Kolon perälle päästyään hän saikin kokea säikähdyksen kun jänis olikin agressiivinen ja puolusti koloaan vimmatusti. Kyypentu sai kovan potkaisun naamaansa, päästään takaisin jaloilleen hän säntäsi häntä koipien välissä juoksemaan takaisin leiriin. Tämän tapauksen jälkeen hän ei enää livahdellut kauas leiristä, ainakaan vähäänaikaan.
Tultuaan oppilaaksi Kyytassu koki jälleen uteliaisuuden vievän voiton ja hän livahtikin usein mestariltaan salaa tutkimaan klaninsa reviiriä. taistellu epähalukuudestaan ja karkailustaan huolimatta hän hoiti muut soturioppilaan tehtävät hyvin ja maltillisesti. Koulutuksensa loppuvaiheilla hän oli kerran karannuut partion jälkeen omille teilleen ja eksynyt kaksijalkalaan jossa hän viipyi sen iltapäivän jutellen ystävällisille kotikisuille ja juoksenteli karkuun suuria vihaisia kotikisuja.
Tultuaan soturiksi Kyyturkki alkoi viettämään vähemmän ja vähemmän aikaa leirissä. Tästä hän sai tietenkin moitteita, mutta ei mahtanut itselleen mitään vaan löysi itsensä jatkuvasti tutkimassa uusia paikkoja. Avoimen luenteensa vuoksi hän tunsi myös kiinnostusta luopioita kohtaan. Eräänä päivänä hän kohtasi klaanien raja-alueilla pitkäkarvaisen luopion nimeltä oksa. Kyyturkki erehtyi luulemaan luopiota aluksi toisen klaanin kissaksi ja oli valmis ajamaan Oksan pois. Oksa sai kuitenkin tilanteen nopeasti haltuunsa ja huijasi Kyyturkin jopa antamaan hänelle luvan metsästää pari hiirtä. Kyyturkki oli hämmentynyt Oksan Puheista ja käyttäytymisestä. He viettivät aikaa yhdessä ja juttelivat. Kyyturkki kertoi oksalle kaikenlaista itsestään ja perheestään. Kun hän kuvaili emoaan luopiolle keskustelun tunnelma muuttui ja Oksalle tuli pian kiire jonnekkin ja jätti Kyyturkin monine kysymyksineen. Myöhemmin Kyyturkki kuuli muilta klaanilaisilta että Oksa on raja-alueiden riesa joka varastelee riistaa.

Muuta:
Kyyturkki rakastaa kevättä. kylmyyttä eristävän turkkinsa vuoksi voivat kesät olla kollille tukalia, mutta keväällä saa Kyyturkki nauttia juuri sopivasta ilmasta.
Pentuaikoina kohdattu jänis jätti kolliin traumat ja Kyyturkki ei mielellään metsästä tai edes syö jäniksiä.
Kyyturkki toveeraisi mielellään muiden klaanien kanssa jos vain sellaiseen saisi mahdollisuuden.
Kyyturkki rakastaa klaaniaan mutta kasvava vimma tutkia uusia paikkoja asettaa Kyyturkin usein miettimään mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan.
Kyyturkilla on alkavia tunteita musta turkkista kotikisua kohtaan.
Kyyturkki pitää puihin kiipeämisestä.
Kyyturkki on hyvin naiivi ja uskoo melkein mitä vain.

Suhde tähtiklaaniin:
Kyyturkki kunnioittaa Tähtiklaania ja soturiesi-isiä suuresti. Hän uskoo Tähtiklaanin soturien antavan hänelle anteeksi salaiset vaelluksensa ja vieraisiin kissoihin tutustumisen. Kyyturkin käsitys kuolleista kissoista on että he eivät turhan vakavasti ota maallisia asioita.
Kyyturkilla ei ole mitään hajua kuka hänen isänsä on joten hän uskoo isänsä kuolleen ja katselevan häntä Tähtiklaanista.