Nokkospolku

Nimi: Nokkospolku
Ikä: Sellaiset 1,5 vuotta
Skp: Naaras
Klaani: Valoklaani
Paikka hierarkiassa: Soturi

Ulkonäkö:  
Nokkospolku on ensinäkemältä suhteellisen suloinen ilmestys; sinisilmäinen, siro kissa varsin silmiinpistävällä hännällä. Tai ehkä enemmänkin hännättömyydellä, sikäli kun naaraan häntä on vain noin viisi senttiä pitkä töpö.

Väritys

Kissan pohjaväri on valkea, eikä nyt tarkoiteta luonnonvalkeaa, vaan melkeinpä täysin lumenvalkeaa. Korvien kohdalla on oranssinruskeat täplät. Tämän selässä oleva suurempi laikku, joka on myös oranssinruskea, nousee kauniisti esiin ja sävyttää hienosti kissan olemusta. Nokkospolun silmät ovat jäänsiniset ja monet ovatkin ihmetelleet niiden vaaleutta. Naaras ei silti ole sokea, vaikka ehkä siltä näyttäisikin alkuun. Häntää naaraalla on vain pätkä, ja sellainen se on ollut aina syntymästä asti.  

Rakenne

Kissa on rakenteeltaan siro, normaalipainoinen ja pitkäjalkainen, kuten yleensä japanin bobtailit ovatkin. Nokkospolun korvat ovat sopusuhtaiset muuhun kehoon verrattuna. Kissan silmät ovat melko suuret ja usein omaavat iloisen ilmeen. Vartalo on notkea, pitkähkö ja lihaksikas, olematta kuitenkaan mikään kehonrakentajakissa, heh. Jalat ovat pitkähköt, mutteivat kuitenkaan hontelot, ja tassut ovat sirot kauniin vaaleanpunaisilla, pehmeillä anturoilla. Terävät mutta lyhyet vaaleat kynnet, unohtamatta suussa asustelevaa vaaleaa hammasjengiä. Viikset ovat Nokkospolulla pitkät ja kermanvalkeat. Turkki on laadultaan melko lyhyttä, mutta pehmeää ja ehkä hieman untuvamaista.

Muu ulkonäöllinen

Naaraan vasen takajalka on lievästi vääntynyt, jonka takia kissan kävely saattaa välillä vaikuttaa tönköltä. Enimmäkseen kyseessä on kuitenkin ulkonäöllinen haitta, eikä jalka vaikuta naaraan normaaliin elämään sen kummemmin. Kuonossa Nokkospolulla on kaksi lyhyttä arpea. Kaulassa taas on vaaleanpunainen, pehmeä kaulapanta jossa roikkuu kulkunen. Kaulapanta on jäänyt naaraan kotikisuajoilta.

Luonne:
Nokkospolku on ensinäkemältä hiljainen, kohtelias naaras jonka naamalta löytyy useimmiten joko mystinen hymy tai neutraali, rauhallinen ilme. Kuitenkin tämän kuoren takaa löytyy tunteellinen, ystävällinen kissa joka yrittää taistella lapsuutensa muistoja vastaan ja nähdä maailman jälleen kerran hyvänä paikkana, jossa on mukava asua. Jos Nokkospolun tuntee, voisi naarasta kuvailla araksi, ehkä jopa pelokkaaksi, joskin kissa peittää pelkonsa ja ahdistuksensa muilta. Vain harvoille ja valituille kissa saattaa avautua, ja silloin tällä onkin tapana saada muutkin ympärillään ahdistuneeksi; naaraalla on nimittäin taito kertoa asiansa hyvin analyyttisesti ja realistisesti, ottaen huomioon kaikki riskit ja vaarat.

Tähtiklaani. Niin, Tähtiklaani.. Ei Nokkospolku siihen varsinaisesti usko, vaikka onkin todisteita nähnyt ja kuullut. Ehkä tähän vaikuttaa kotikisujuuret, ehkä ei: sitä ei kukaan ole saanut toistaiseksi selville. Naaras yrittää vältellä aihetta, eikä mielellään jaa uskonnollisia mielipiteitään. Vaikka sisällään uskookin, että on paikka kuolleille kissoille, ei tämä kuitenkaan usko sen olevan Tähtiklaani. Myös uudelleensyntymisen mahdollisuutta naaras on pohtinut.

Soturilaki on tälle kissalle tärkeä tukipilari, eikä naaras ymmärrä muita, jotka eivät välitä pätkääkään säännöistä ja elävät vapaammin, ilman soturilakia. Nokkospolku takertuu helposti pieniinkin yksityiskohtiin, eikä tee poikkeusta soturilain kohdalla. Sitä kissa noudattaa vaikka henkensä uhalla.. Tai ainakin yrittää.

Vihaisena naaras taistelee ennemmin sanoilla, ei voimalla. Nokkospolku saattaa yltyä hyvinkin ilkeäksi ja töykeäksi suuttuessaan, eikä pelkää sanoa suoraan sitä mitä ajattelee. Vaikkei normaalisti kissa törkeyksiä huutelekaan, on suuttuessaan tällä katilla varsin monipuolinen valikoima loukkauksia valmiina mielessään. Taisteluissa ei hän epäile käyttää kynsiään tai hampaitaan, vaikka ei verenhimoisesti toisten kurkussa roikukaan – ei, mieluummin tämä kissa kuluttaa energiansa moneen kissaan ja moneen pieneen, mutta loppupeleissä vaikuttavaan haavaan.

Menneisyys:
Myrskyinen, sateinen yö. Naaraskissa pehmoisella kaksijalkojen pedillä. Kolme pientä karvapalloa, silmät suljettuna. Kaksijalanpentu silitteli naarasta hiljaisuudessa, joka vallitsi talon sisällä ja kuunteli ulkona raivoavaa ukkosta.
Noin 2 kuuta tämän yön jälkeen emo oli jo päässyt ulos takapihalle oleskelemaan pentujensa kanssa, nauttien kauniista päivästä ja katsellen pentujen leikkiä. 2 kollia ja 1 naaras, kaikki puhtaita japanin bobtaileja, kuten emon koko suku. Aurinko lämmitti kissojen turkkeja, ja iloinen kaksijalanpentu heitteli pennuille palloa. Kaikki näytti hyvältä; pennuille oli annettu nimet ja kaikki kolme olivat terveitä ja hyvinvoivia. Kollit olivat Soppa ja Keitto, naaraalle oli annettu kunnianhimoisesti nimi Tiara, ennustaen voittoja näyttelyissä.
Kun pennut tulivat kuuden kuun ikään, sattui tämä ikävä tragedia pienen perheen keskuudessa. Kuten lähes joka kesäpäivä, oli pentue emonsa valvovan silmän alla telmimässä nurmella.. Kunnes taivaalle ilmestyi haukka. Emo yritti saada pentunsa turvaan, mutta naaras ei tajunnut vaaraa ja jäi haukan kynsiin. Kissan oletettiin olevan mennyttä, eikä sitä saataisi enää takaisin. Kaksijalat ja emo surivat sen illan ajan pienen naaraan, Tiaran, menetystä.
Mutta haukan kynnet eivät olleet tukevasti pennun ympärillä, joka oli kuitenkin jo kuuden kuun iässä saanut hieman voimaa ja lihasta. Naaras rimpuili, sähisi ja maukui. Viimeinen niitti haukalle oli kuitenkin se, kun pentu haukkasi kiinni tämän jalkaan. Pennun onneksi haukka ei lentänyt kovin korkealla, vaan päästi naaraan kynsistään Valoklaanin rajoilla, tiputtaen tämän puun oksalle, jonka jälkeen kissa menetti tajunsa ja tipahti nurmelle. Jalkansakin oli tämä rotukissan alku vääntänyt tippuessaan, ja haukan kynnet olivat raapineet silloisen Tiaran kuonoon ilkeän näköiset haavat, jotka vielä myöhemminkin koristavat kissan kuonoa arpina ja muistoina tämän pentuajoilta.
Valoklaanin kissat löysivät pelokkaan kissanpennun, ja veivät leiriinsä. Kissa sai nimekseen Nokkostassu, pääsi oppilaaksi ja opetteli klaanikissan elämää. Monet oudoksuivat naaraan töpöhäntää, sukujuuria ja hiljaista olemusta, mutta Nokkostassu oli kuitenkin sittemmin osa klaania, yksi kissa muiden joukossa, joka oli valmis palvelemaan klaania henkensä uhalla.
Soturinimensä - Nokkospolku – saatuaan tämän naaraan tarina on loppua jäljellä. Ehkä kissa pelastaa jonkun hengen tai jää itse kaatuvan puun alle. Ehkä tämä löytää kumppanin ja saa pentuja, ehkä ei. Naaraan elämä on kuitenkin vasta alussa, ja myrskyisästä pentuajastaan huolimatta tämä kyseinen Nokkospolku aikoo jatkaa eloansa rauhassa, etsien olemassaolonsa tarkoitusta.

Muuta:  
Nokkospolun ääni on kirkas ja selkeä, hieman soinnullinen ja pehmeä. Naaraalla on pelko haukkoja kohtaan pentuaikojen tapahtumien takia, ja yrittääkin aina pakonomaisesti piiloutua nähdessään isomman linnun kiertelemässä taivaalla. Ukkosta kisu on aina rakastanut ja nauttii sen kuuntelusta sekä katselusta.

Tavatut kissat:
(kissat, jotka Nokkospolku on tavannut ja tämän mielipide näistä.)

Pesukarhutassu - ???