Nimi Veripentu
Ikä Kolme kuuta
Sukupuoli Uros
Klaani Yöklaani
Ulkonäkö
Veripentu on ulkonäöltään aivan kuten ketä tahansa muukin sen ikäinen pentu. Hän on pieni, pyöreä ja hänen turkkinsa on hyvin pehmeä ja sileä. Se on paikoitellen hieman takkuinen, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että se hänen oloaan mitenkään häiritsisi. Hänellä on uteliaan pennun ilme aina kasvoilla, joka on kuitenkin hieman varautuneempi kuin normaalisti pennuilla olettaisi olevan. Hänellä on sievät töppöjalat ja vielä melko lyhyt häntä, joka ei vielä auta kovin hyvin tasapainottelussa. Kalkkipennulla on pystyt, normaalit kissankorvat ja pyöreät kasvot. Hänellä on pyöreät ja uteliaat silmät.
Veripennun turkki on kauttaaltaan musta, eikä edes iho ole vaalea. Kirsu ja anturat ovat yhtä tummat kuin muukin kroppa. Ainoa poikkeavuus on hänen silmänsä: ne ovat kirkkaanpunaiset. Hänen isänsä geeneissä oleva albinismi oli vaikuttanut vain ja ainoastaan pennun silmiin, joka sai ne punaisiksi. Niissä ei ole mustia pupilleja. Silmät ovat alttiit auringolle ja rähmivät usein yöllä muuraten ne kiinni.
Luonne
Veripentu on luonteeltaan tyypillisen pentumainen. Hän on aina menossa mukana, eikä hän useimmiten ota emonsa toruja ja käskyjä kuuleviin korviinsa. Jääräpäisyys on hieman haitallinen luonteenpiirre, sillä se aiheuttaa useimmiten pelkästään vain harmeja. Varsinkin jos emo on vähäänkään samanlainen mitä hänellä on.
Uteliaisuus on silti ehkä vahvin luonteenpiirre nuorella pennulla. Häntä kiinnostaa kaikki asiat maasta taivaaseen, eikä edes kauhutarinat menneisyydestä näytä pelottavan häntä. Hän haluaisi aina vain kuulla lisää ja lisää taisteluista ja täten myös itse osallistua niihin mahdollisimman nopeasti.
Sosiaalinen pentu on muiden pentujen tapaan, mutta pelottavan ulkomuotonsa vuoksi kukaan ei uskalla leikkiä hänen kanssaan. Eikä nimi paranna asiaa yhtään. Moni pennuista pelkää häntä ja hänen emoaan vielä enemmän, sillä hän ei ole missään heidän elämänsä vaiheessa ollut kenellekkään pennulle mukava.
Normaalisti kun hänen emonsa silmä välttää - joka on kuitenkin hyvin harvinaista - lähtee Veripentu nopeasti matkoihinsa ja palaa sitten vasta kun joku hänet löytää. Joskus hän on leirin sisällä, joskus ulkopuolella. Hän ei säännöistä paljon piittaa jos hänellä on paha olla.
Menneisyys
Veripentu syntyi Hiirenkorvan aikaan eräälle nuorelle naaraalle Yöklaanista. Pentu ei ollut missään vaiheessa toivottu, vaikka hänen emonsa Jäämieli väittikin toista. Moni ihmettelikin toisen yht'äkkistä mielenmuutosta, sillä hän oli kivenkovaa sanonut toisille, ettei hankkisi koskaan pentuja. Ja hupsista, pian syntyikin Veripentu.
Pentu oli ainoa joka hänelle syntyi ja hän pystyi huokaisemaan helpotuksesta. Yksikin ylimääräinen suu oli liikaa, kuten tämäkin pentu hänen mielestään. Jäämieli oli nimensä ansainnut, sillä hän oli niin välinpitämätön ja kylmä muita kohtaan, varsinkin tällaisia pieniä avuttomia rääpäleitä kohtaan. Tämä oli pitkään ja hartaasti toivonut pääsevänsä eroon pennuista yrteillä, mutta kun vahinko oli tapahtunut niin se oli tapahtunut.
Pentu oli saanut aluksi nimen Vahinkopentu, sillä emo halveksi tätä koko hänen kylmän sydämmensä. Hän saattoi ensimmäisinä viikkoina olla monia tunteja pois, jonka vuoksi toiset Kuningattaret ottivat pennun hoiteilleen. Jäämieli ei katsonut tätä hyvällä, mutta toiset jatkoivat sitä silti.
Noin kahden viikon päästä pentu avasi silmänsä uuteen maailmaan. Kukaan ei olisi koskaan uskonut näkevänsä sitä mitä he näkivätkään: pennun silmät eivät olleet jäänsiniset kuten hänen emollaan, vaan ne olivat kirkkaanpunaiset. Siitäpä Jäämielen riemu ratkesi ja päätti antaa tälle nimeksi Veripentu, joka oli hänen parempi. Se ei ollut halveksittava, vaan pelottava ja aivan kuten se olisi sinetöinyt hänen kohtalonsa. Ja joka päivä hän halusi toiselle vain ja ainoastaan kaikkea pahaa, sillä hän oli pilannut hänen hyvän soturielämänsä alun.
Ajan kanssa Veripentu oli lähtenyt ulos muiden pentujen tapaan. Hän ei kuitenkaan saanut yhtään leikkitoveria, sillä kaikki pelkäsivät häntä hänen silmiensä outouden vuoksi. Ja vielä enemmän hänen emonsa vuoksi. Jotenka pentu on ollut koko lyhyen elämänsä ajan hyvin yksinäinen ja jokseen myös syrjäytyvä, vain ja ainoastaan sen vuoksi että hän ei ollut toivottu tapaus tähän maailmaan.
Suhteet
Emo Jäämieli - Tummankirjava Yöklaanilainen
Isä Lucifer - Albiino luopio
Pääsivu 
Latest images 
