Järviturkki

Järviturkki on luonteeltaan uljas, reipas ja todella nopea. Hän on myös huono olemaan hiljaa, koska on pienenä oppinut olemaan villi ja on siksi aika suorasanainen. Hän on myös äkkipikainen. Kolli ei osaa olla laiska, vaan hänen pitää olla kokoajan tekemässä jotain. Paikallaan olo saa hänet hulluksi. Järviturkki huolehtii omasta klaanistansa, mutta on yhtä mukava muillekkin klaaneille, eikä hän erityisemmin tykkää tappeluista eikä varsinkaan sodista. Hän on myös suuri metsästyshullu, eikä Järviturkki ikinä kieltäydy metsästysreissusta. Järvitassu oli joskus ketterä, mutta loukkasi vasemman takajalkansa pentuna leikkiessään, joten kolli ei siksi pysty hyppimään enään niin korkealle, kuin ennen.


väritys
Järviturkki on tumman harmaa, ja rinnuksia korostaa suuri valkoinen läikkä. Hänen silmiensä väri on vaalean sininen, joka on myös heijastunut kollin nimeen. Silmät ovat suurikokoiset.

Rakenne
Järviturkin turkki on pitkää ja pörröistä, viikset ovat vaaleat. Kollin kirnu on 1/3 mustaa ja loput on helakan vaalenpunaista. Anturat ovat valkoiset ja pehmeät, joten kävely pikkukivissä on ärsyttävän tuntuista. Hänen naamansa on pehmeän pörröinen ja vartalo normaalin kokoinen. Kollin kynnet ovat pitkät ja terävät, pitkillä kynsillä kolli pääsee kiipeämään paremmin puuhun ja muihin korkeisiin paikkoihin, jos vain uskaltaisi.

Järvitassu syntyi talven aikoihin ja hän muistaa kun nappasi pentuna suuhunsa lumihiutaleita ja temmelsi lumessa. Siksi talvi onkin hänen lempivuodenaikansa. Hän oli pentueensa ainut pitkäkarvainen ja pörröinen, joten sisarukset välillä kiusasivat kollia siitä. Mutta muuten Järviturkilla oli ihanat pentuajat ja mukavat muistot pesueestaan.

Hän rakasti pentuna leikkiä sisariensa kanssa, mutta eräänä päivänä hän loukkasi vasemman takajalkansa leikkiessään kallion lähettyvillä, vaikka emo olikin kieltänyt. Temmeltäessään hän putosi kalliolta ja kollin takajalka jäi kivilohkareen alle. Jalka on jo suurimmaksi osaksi parantunut, mutta ei ole silti niin hyvässä kunnossa, että kolli pystyisi hyppimään kalliolla. Järviturkki myös karttaa korkeita paikkoja traumansa takia, ja siksi pysytteleekin mieluiten maantasalla.