Sateensielu - soturi

Nimi: Sateensielu
Ikä: kuusi kuuta
Sukupuoli: Kolli
Paikka hierarkiassa: Soturi
Klaani: Valoklaani
Oppilas: Punatassu


Kiitos, Leijona!

Ulkonäkö: Sateensielu on vahvarakenteinen, hoikka kolli, jonka turkki on pitkää. Pisimmillään se on niskassa, vatsassa sekä kaulassa. Laadultaan se on suoraa, silkkistä, paksua, tuuheaa ja pehmeää. Häntä on pitkä, paksu ja turkki pitkää, suoraa, paksua ja silkkistä. Kuono on terävä ja normaalinpituinen, pää soikio, otsapenger jyrkkä ja korvat kolmionmalliset. Korvien päässä on pienet korvatupsut. Jalat ovat hieman tavallista pidemmät ja lihaksikkaat, takajalat voimakkaat ja kolli voikin loikata jopa metrin kerrallaan. Hampaat ja kynnet ovat pitkät ja terävät, kulmahampaat tavallista suuremmat. Tassut hieman suuret ja uimiseen soveltuneet, voimakkaat. Väriltään kolli on harmaa, selässä häntään saakka kulkeva juova ja selässä ja kyljissä tummanharmaita täpliä ympäriinsä. Silmät sateensiniset, kooltaan normaalinkokoiset ja muodoltaan soikiot. Ne sijaitsevat suunnilleen keskellä kasvoissa. Arpia ei ole.

Luonne: Sateensielu on perhekeskeinen, klaanille uskollinen, rohkea ja menettämispelkoinen kolli. Hän rakastaa klaaniaan ja perhettään ja hän on mieleltään ikäistään kehittyneempi. Hän nauttii klaanielämästä, pyrkii vahvistamaan klaania sekä saalistamaan sille runsaasti ruokaa. Hän on oppimishaluinen, peräänantamaton kissa. Sateensielu pitää seurasta eikä hän viihdy yksin. Hän käyttäytyy vanhempia kissoja kohtaan kunnioittavasti. Hän puhuu kohteliaalla, iloisella äänellä ja on hyvin positiivinen. Hänen kasvoillaan ei näe usein surua, vaan iloa. Hän on tutuille iloinen, innokas sekä menevä, mutta vieraiden kanssa hän on jopa hieman ujo, hiljainen ja kunnioittava. Hän arvostaa muita paljon ja osaa iloita pienistäkin asioista. Hän pitää pehmeästä, joka näkyy pedissä, jossa on runsaasti kasveja, jotka ovat pehmeitä. Nopea oppimaan ja hyvämuistinen. Hän auttaa mielellään muita. Hän ei halua, että kukaan hänelle tärkeä kuolee ja on hyvin surullinen mielessään, kun näin tapahtuu.

Menneisyys: Sateensielu syntyi kahdelle Valoklaanista erotetulle luopiolle. Hän syntyi vanhimpana pentuna ja hänellä oli sisko, Valkopentu. Sateensielu, silloinen Sadepentu, sai nimensä klaanikissojen tavoin, sillä hänen vanhempansa tahtoivat Sateensielun tietävän juurensa. Pennut viettivät ensimmäisen kuukautensa iloisesti, huolettomasti. Mutta kahden kuun ikäisenä kaikki muuttui Sadepennun osalta. Kun Sadepentu karkasi lähistölle vanhempien ja siskon nukkuessa, oli kaksijalkalasta karannut koira. Se oli päässyt nuoren pennun jäljille ja jahtasi tätä. Sadepentu huomasi tämän ja kauhistui, pelästyi. Hän jähmettyi paikoilleen pelosta, mutta onnistui huutamaan emoa. Emo kuuli tämän ja juoksi pentunsa luokse. Samalla Jäkälä-niminen luopiokolli oli kuullut pennun pelokkaan huudon ja saapunut paikalle. Kun Sadepentu avasi silmänsä, oli koira kaatunut puolikuolleena, haavojen peitossa. Jäkälä ja hänen emonsa olivat vahingoittaneet sitä vakavasti. Sadepentu kipitti koiran luokse suruissaan. Hän oli hetken koiran vierellä, kunnes se hengitti viimeisen kerran ja Sadepentu tuli surulliseksi. Kolmen kuun päästä Sadepentu oli iloinen viisikuinen pentu, joka osasi jo kaikkea mitä pennun piti osatakin. Hän osasi jo taistella hieman ja metsästää sekä jopa uida, josta hän nautti suunnattomasti. Koska hänen perheensä asui kaksijalkalan lähellä, soitti eräs kaksijalka villikissat nähdessään rankkurille, joka tuli ja yritti napata kissat, Sadepennun perheen. Sadepennun emo oli tietoinen, että voisi pelastaa vain jommankumman pennuista ja päätti sen olevan Sadepentu. Hän kantoi pennun nopeasti Valoklaaniin, mitään selittämättä. Päivän päästä Jäkälä tuli Valoklaanin leiriin ilmoittamaan, että oli löytänyt kolme kissan hyvin silvottua ruumista, paikasta, josta Sadepennun emo oli hänet leiriin tuonut. Sadepentu murtui hetkeksi, mutta kokosi itsensä. Klaanin päällikkö, Kettutähti otti hänet klaaniin ja nimitti hänet oppilaaksi, mestarinaan Revontulitähti.

Sen jälkeen Sadetassu on opiskellut ahkerasti, kohdannut monenlaisia kissoja ja yrittänyt saada ystäviä ja hyväksyntää itselleen. Lopulta hän ansaitsi soturinimensä, Sateensielun.

Muuta: Sateensielu on luopioiden jälkeläinen, joka pitää luonnosta, vesimyyristä, uimisesta sekä klaanielämästä. Hän ei pidä pettureista, ilkeistä kissoista tai rastaista. Hän on myös kehitellyt itselleen hieman erikoisen uintityylin, jossa hän käyttää häntäänsäkin apuna.