Kirsikkanietos

Nimi: Kirsikkanietos

Ikä: 22 kk

Skp: Naaras

Klaani: Yöklaani

Paikka hierarkiassa: Soturi

Teema biisit:

of Montreal - Spiteful Intervention
Mother Mother - Angry Sea
Munou - österreich


Ulkonäkö: Naaras on ikäistään paljon kypsemmän näköinen kuin useimmat klaanikissat siinä iässä.  Vaikka useimmat Yöklaanin kissat ovatkin turkin väriltään tummia ja harmaita, tämä kissa neiti on väritykseltään Albiino, eli lyhyesti sanottuna tällä on Valkoinen, osittain hieman vaaleanpunaisehko turkki, ja tämän takia Naaraalla onkin hieman vaikeuksia piiloutua kaiken kasvillisuuden sekaan. Kirsikkanietoksen Silmät ovat kirkkaan punaiset, nenä harmahtavan vaaleanpunainen ja tassunpohjat vaaleanpunaiset. Naaras kissan viikset ovat tuskin näkyvissä, sillä ne sulautuvat tämän turkin väriin lähes täysin. Kirsikkanietoksen Turkki on keskipitkää ja kiharaa, ja tämän takia takkuuntuu helposti, jonka takia naaras käyttää paljon aikaa turkkinsa hoitoon. Soturin kynnet ovat vaaleanpunaisehkot, ja melko pitkät, vaikka naaras yrittääkin teroittaa kynsiään kunhan kerkeää.  Kirsikkanietoksen Ruumiin rakenne on lihaksikas ja tukeva. Naaraan takajalat ovat melko vahvat, joka mahdollistaa korkeat hypyt ja ponnistukset. Vaikka Kirsikkanietoksella onkin vahvat jalat, tämä ei ole erityisen nopea. Hänen erikoisalaansa on enemmänkin kiipeily ja hyppiminen.


Luonne: Kirsikkanietos on luonteeltaan hyvin ärhäkkä ja hyökkäävä, eikä epäröi raapaista jos ei ole samaa mieltä. Hän ehdottomasti ei aio noudattaa kenenkään muun käskyjä, kuin oman päällikkönsä. Naaras kunnioittaa nykyään soturikoodia Lähes virheettömästi, tosin joskus häneltä saattaa lipsahtaa pieni rikkomus. Hän uskoo vahvasti Tähtiklaaniin, ja kunnioittaa esi-isiään, eikä voi sietää jos joku pilkkaa Tähtiklaania. Naaras saa usein myös ahdistus kohtauksia, sillä hän huolehtii asioista aivan liikaa. Hän saattaa huolestua yhdestä asiasta ja miettiä sitä koko yön, ja olla aamupartiossa väsynyt kuin mikäkin pöllö päiväsaikaan. Kirsikkanietoksella on myös huono tapa puhua unissaan, näki tämä sitten painajaista tai ihaninta unta elämässään.

Kirsikkanietoksen suhde klaani tovereittensa kanssa on hieman huono, tämä tapaa tiuskia usein muille ja määräillä näitä, vaikkei olekaan mikään varapäällikkö. Hän saattaa ilmaista äkäisen luonteensa hyvinkin selvästi jos joku ei suostu hänen ideoitaan noudattamaan, tosin tämä ei kuitenkaan uskalla vastustaa päällikköään. Naaras ei ole erityisen kiinnostunut Päällikön paikasta, vaikka luonteeltaan komenteleva onkin. Naaras ei näe itsensä olevan sopiva moiseen tärkeään rooliin klaanissaan, vaan jättää tämän suosiolla jonkun muun hoidettavaksi, koska ei voisi koskaan selviytyä niin suuresta vastuusta kuin klaaninpäällikkyys. Tämä palvelee mieluummin klaaniaan omalla tavallaan, eli pitämällä matalaa profiilia, tai ainakin niin hän luulee. Loppujen lopuksi Kirsikkanietos on se joka kerää enemmän huomiota kuin muut.

Naaraalla on myös paljon luottamisvaikeuksia. Tämän luottamusta on lähes mahdotonta voittaa, ja tämän eteen on työskenneltävä kovasti. Aluksi Naaras saattaa vain ärsyyntyä toisen kissan seurasta, ja komentaa tämän pois, Mutta luultavammin alkaa kiintyä ajan myötä seuralaiseensa, jos tämä vain jaksaa yrittää, ja pysyy naaraan rinnalla, vaikka tällä olisikin huono päivä. Kirsikkanietos ei ole enää erityisen kiinnostunut kumppanin hankkimisesta, vaikka ei olekaan kovin vanha. Häntä ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta pennut ja perhe, tosin naaras saattaa muuttaa mielensä vielä joskus, jos vain sopiva yksilö löytyy. Tällä hetkellä hänellä tosin ei ole ketään erityisempää läheistä ystävää, tai ihastusta.


Menneisyys:

Syntyessään Kirsikkapentu Oli pentueensa ainut vaalea pentu. Hänen äitinsä oli itse musta sekä tämän kumppaninsa harmahtavan ruskea, ja kummatkin kyseenalaistivat pentunsa outoa väritystä, vaikka parantaja kyllä kertoikin että jotkut pennut vain saavat tuollaisen värityksen ilman mitään erityisempää syytä. Kirsikkapennun kaksi ärsyttävää sisarusta jaksoivat kiusata tätä päiväkausia Oudon värityksensä takia, vaikkei kirsikkapentu sitä kovin tosissaan ottanutkaan, eikä siitä mitenkään hirvittävästi traumatisoitunut, vaan otti sen enemmänkin vitsikkäänä kiusoitteluna. Sillä välin kun Kirsikkapentu ja tämän siskot nahinoivat, Pentujen isä otti yhteen kettu perheen kanssa jonka partio oli jäljittänyt Yöklaanin reviirillä. Valitettavasti tämä ei ollut niin pätevä taisteluun ja menetti henkensä kunniallisessa nujakassa kettu-emoa vastaan. Pentujen äiti vannoi kasvattavansa kaikista kolmesta karvapallerosta urhoollisia sotureita kumppaninsa kunniaksi.

Oppilaaksi tultuaan Kirsikkatassu ja tämän siskokset olivat selvittäneet välinsä ja naaraan ei enää tarvinnut kuunnella ilkeyksiä turkkinsa väristä. Kirsikkatassu oli innoissaan uudesta asemastaan, ja julisti että hänestä tulisi Yöklaanin parhain oppilas. Tässä vaiheessa pentujen emo oli alkanut tulla vanhuuden höperöksi, tämä ei ollut enää mikään nuori kissa neiti. Kirsikkatassun pentue oli ollut tämän viimeinen pentue, ja melkeinpä heti synnytyksen jälkeen naaraan kumppani kaatui taistelussa. Tämä alkoi nähdä hallusinaatioita, ja alkoi luulla että kumppaninsa oli vielä elossa. Vain pari päivää Kirsikkatassun oppilaaksi julistamisen jälkeen tämän emo siirrettiin klaanin vanhimpien pesään. Parantaja vakuutti ettei Kirsikkatassun emolla olisi mitään hätää jos tämä ei tekisi mitään typerää. Kirsikkatassua kauhistutti kuinka helposti tämän emo olikaan murtunut ja muuttunut tuollaiseksi. Hän päätti että tulisi erinomaiseksi soturiksi ja tekisi emonsa ylpeäksi.

Kirsikkatassu sai mestarikseen Maitopilven, mukavan ja rauhallisen naaras soturin, joka auttoi oppilasta ymmärtämään paljon maailmasta johon tämä oli syntynyt. Kirsikkatassua aina askarrutti ajatus muista klaaneista, sillä hänestä olisi ollut fiksumpaa, jos kaikki klaanit olisivat vain yksi suuri klaani. Siten ei tarvitsisi taistella reviireistä, ja riistasta. Maitopilvi aina vain nauroi kun Kirsikkatassu yritti selittää ajatustaan tälle, ja se ärsytti Kirsikkatassua. Nähtyään muut klaanit kokoontumisissa, tämä oppi ymmärtämään että kaikki neljä klaania olivat erilaisia, eikä niistä millään saisi yhtä suurta klaania. Tämän ansiosta Kirsikkatassu luopui ajatuksestaan ja keskittyi enemmän soturi koulutukseensa, kuin huolehtimaan muista klaaneista.

Soturiksi päästyään Kirsikkanietos nimettiin tämän lumenvalkean turkin värityksen mukaan. Naaras oli hyvin ylpeä saavutuksestaan, sillä hänen sisaruksensa eivät olleet vielä päässeet sotureiksi asti. Naaras alkoi tulla itsevarmemmaksi ja jopa itserakkaaksi, muistaen miten hänen mestarinsa oli aina kehunut oppilaansa erinomaista hyppyvoimaa ja kiipeilytaitoa, ja Kirsikkanietoksen tapauksessa kehut olivat menneet tälle päähän, ja naaras alkoi kuvitella olevansa parempi kuin muut klaanin soturit. Hän alkoi ylpeillä miten nuorena oli päässyt soturin asemaan ja miten hän nujertaisi kaikki jotka hänet haastaisivat. Sen sanottuaan, melkeinpä heti seuraavana päivänä tuli Yöklaanin ja Valoklaanin välillä reviiri nujakkaa. Aamupartio oli löytänyt Valoklaanin partion jättämässä merkkejä Käärmearolle. Yöklaanilaiset, mukaan lukien Kirsikkanietos, eivät tästä kovin paljon ilahtuneet ja hyökkäsivät armotta reviirille tunkeneiden Valoklaanilaisten kimppuun. Kirsikkanietos, vielä nuori ja kokematon kun oli, sai tuskin mahdollisuutta hyökätä kun jo Valoklaanilainen oli hyökännyt hänen kimppuunsa ja raapi nuoren soturin kylkeä armottomasti. Kirsikkanietos yritti epätoivoisesti iskeä Valoklaanin kollia kuonoon kynnet ojossa, muttei millään saanut osuttua. Viimein kolli kaatoi kirsikkanietoksen maahan ja alkoi raapia tämän vatsaa kynsillään. Naaras oli vähällä todeta että nyt oli koittanut kuolon hetki, kun Maitopilvi taklasi Valoklaanin kollin maahan ja pelasti oppilaansa pälkähästä. Vasta tällöin Kirsikkanietos tajusi, ettei ollut yhtään sen parempi, saatikka vahvempi kuin kukaan muu klaaninsa soturi, vaan pikemminkin kokemattomampi kuin useimmat.  Yöklaanilaiset onneksi saivat häädettyä Valoklaanin aamupartion pois käärmearolta. Tämän jälkeen Kirsikkanietos alkoi kunnioittaa kokeneempia sotureita enemmän eikä enää ylpeillyt siitä miten nuorena hänestä oli tehty soturi.

Kävipä sitten niin että Kirsikkanietos pääsi pari kuuta myöhemmin mukaan tapaamiseen. Kaikki meni aluksi normaalisti, niin kuin aina. Yhtäkkiä eräs Valoklaanilainen kolli istahti Kirsikkanietoksen viereen, ja tervehti tätä. Ensin naaras oli epäluuloinen kollista, mutta kun kaksikko jutteli vähän aikaa, soturi huomasi että kolli olikin aika mukava. He sopivat että tapaisivat reviirien rajalla seuraavana päivänä. He tapasivat tällä tavoin pari kertaa, ja Naaras alkoi kiintyä Kolliin enemmän kuin olisi pitänyt. Kävipä sitten niin että Kirsikkanietos alkoi odottamaan pentuja. Naaras oli kovin iloinen, ja aikoi kertoa Valoklaanilaiselle kumppanilleen, ja jäi odottamaan vakituiseen paikkaan jossa nämä olivat ennenkin tavanneet, muttei hänen rakastettunsa tullutkaan. Kirsikkanietos lähti jonkin ajan päästä pettyneenä takaisin leiriin. Seuraavassa tapaamisessa Naaras yritti löytää kollia Valoklaanilaisten seurasta, ja löysikin, vaan ei yksin, mutta toisen valoklaanilaisen naaraan kanssa. Kun Kirsikkanietos yritti jutella tälle, ei kolli ollut tuntevinaan häntä, vaan häipyi uuden kumppaninsa kanssa toisten kissojen sekaan. Kirsikkanietos masentui tästä niin, ettei syönyt eikä juonut mitään moneen päivään.

Kun pentujen syntymisen aika tuli, naaras sai jotakin toivoa, ettei tämä olisikaan enää niin yksinäinen kun pennut syntyisivät. Kaikki kolme pentua kuitenkin syntyivät kuolleena. Kirsikkanietos äkkäsi, että tämän täytyisi olla rangaistus tähtiklaanilta siitä, että oli rikkonut soturilakia. Naaras suri pentujaan melkein saman ajan kuin suri kumppaniaan. Yhtäkkiä naaraasta alkoi tuntua että kaikki olivat häntä vastaan. Miksi kaikki tämä tapahtui juuri hänelle, miksi juuri hän joutui kokemaan kaiken tämän? Mitä hän oli ikinä tehnyt kumppanilleen? Kirsikkanietoksesta tuli entistä äkäisempi, ja harhaluuloisempi. Hänestä tuntui ettei keneenkään voisi luottaa, kaikki hylkäisivät hänet hädän hetkellä. Naaraasta alkoi tulla itsenäisempi, ja vihaisempi kuin hän ennen oli. Kirsikkanietos alkoi kyseenalaistamaan miksi oli itse edes enää elossa, mutta palveli klaaniaan silti aivan niin kuin ennenkin. Hän päätti ettei enää koskaan hankkisi pentuja, tai rakastuisi keneenkään.


Muuta:
-Kirsikkanietos pitää kukkaniityistä kovasti, ja rakastaa lepäillä kukkasten seassa kesäisin, vaikkei niitä paljon olekaan Yöklaanin reviirillä.