Yökkölehti

Korvat ovat kuvassa vääränlaiset!

Nimi: Yökkölehti
Ikä: 7-vuotias
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Entinen Yöklaanilainen, mistä syystä on siirtynyt Tuliklaaniin.
Paikka hierarkiassa: Soturi

Ulkonäkö:
Yökkölehti on ruumiinrakenteeltaan soturille tyypillisesti lihaksikas ja jäntevä, vihollisten silmissä jopa massiivinen, joka voisi jyrätä helpostikin itseään heikommat tai heiveröisemmät pois tieltään. Ketteryyttäkin siltä toki löytyy, vaikka kissa saattaakin vaikuttaa suurelta ja hitaalta. Ei ole siis kissaa karvoihin katsominen. Kolli on nimittäin mainio metsästäjä sekä soturi, joka käyttää nopeuttaan hyväksi saalistamisessa että myös uhkaavilta tilanteilta. Sillä on leveä ja pyöreä pää, jonka posket ovat suloisen pulleat. Kolli on pääväriltään harmaa, tarkemmin sanottuna sinitäplikäs, omaten täten tummempia täpliä turkissaan. Turkki on lyhyttä, paksua ja tuuheaa. Silmät ovat puolestaan väriltään kauniin kuparinruskeat, mitkä luovat hänestä aivan päinvastaisen mielikuvan kollista muille. Yleensä Yökkölehden perusilme on miltei aina tyyni ja välinpitämätön, mutta tuo kyllä kykenee myös ivalliseen ja kyyniseen mielentilaan. Jälkimmäinen ilmenee varsin näkyvästi Yökkölehden ollessa huonolla päällä, vaikkei se mitenkään uutta oikeastaan ole. Korvat ovat pienet ja pyöreäkärkiset, häntä on lyhyehkö ja paksu.

Luonne:
Yökkölehti ei ole suinkaan ollut aina yhtä elämäniloinen tai onnellinen kuten muut Tuliklaanilaiset. Kolli on suorastaan päinvastainen persoona.
Hänestä on kehkeytynyt vuosien saatossa hyvinkin pessimistinen kissanroikale, joka osaa myös olla kyyninen ja ivallinen. Vaikka Yökkölehti saattaakin antaa tämmöisen epämiellyttävän tai kohteliaan kuvan toisille kissoille, on tuo kuitenkin vannonut valansa sekä uskollisuutensa nykyään Tuliklaanille. Kollin ajatusmaailma sukupuolirooleista on melko neutraali; kissan mielestä jokainen kissa on hyödyllinen klaanille ja Yökkölehti arvostaakin soturinaaraita, jotka ovat taitavia taktikkoja. Ikä on yhtä kuin viisaus hänen mielestään, sen hän on oppinut varttuessaan aikuiseksi. Taisteluihin kolli suhtautuu hyvin vakavasti, mutta törmätessään "vapaalla" esimerkiksi muihin klaanilaisiin, jotka vaikuttavat jostain syystä erityisen uhkaavilta - Yökkölehti koettaa selvitä tilanteesta ensin puhumalla. Jos se ei auta, kolli ei epäröi käydä vihollisen kimppuun. Tällaisissa tilanteissa Yökkölehti on todella armoton ja säälimätön, raivostuessaan jopa pidättelemätön. Kissa voi satuttaa toista osapuolta hyvinkin pahasti tai verisesti. Yökkölehti osaa noin muutenkin olla erittäin suorasukainen; hän saattaa laukoa joitain itsestään selviä totuuksia suoraan päin naamaa, eikä edes kadu tekoaan. Vaikka kissa vaikuttaakin melko erakkomaiselta tyypiltä, kolli haalii rinnalleen vain muutaman parhaan ystävän. Ihastumisen ja rakastumisen tunteita Yökkölehti ei ole tuntenut hyvin pitkään aikaan, eikä tuo usko edes itsekään, että hän rakastuisi palavasti johonkuhun, joten Yökkölehti on päättänyt elämäänsä taistellen.

Menneisyys:
Yökköpentu syntyi kahdelle rakastavaiselle kissalle Yöklaanin pentutarhassa. Kummatkin vanhemmat olivat hyvin huolehtivaisia omia pienokaisiaan kohtaan ja silloinen Yökköpentu sai kasvaa rauhassa sisarustensa ympäröimänä. Hänen pentu- että myös oppilasaikansa sujui varsin rauhallisissa merkeissä, vaikkakin siihen toki kuului myös metsästystä ja taisteluharjoituksia. Nuorikko osoitti kiinnostusta vanhempien sotureiden taistelutekniikoihin ja kiinnostui samalla myös taktikoinnista. Kissojen elämä oli kuitenkin tuleva muuttumaan varsin toiminnalliseksi. Surullinen murhenäytelmä soitti kellojaan kollin lähtiessä partioimaan sisariensa kanssa; vihollisklaanin onnistui yllättämään heidät täysin ja muutaman jäsenen hyökätessä heidän kimppuun. Taistelu oli yllättävän kova ja tasaväkinen, mutta lopputulos oli jo valitettavasti selvillä: tämän episodin seurauksena Yökkölehti menetti toisen sisarensa. Kaksikon palatessa partioreissulta, niin elämäniloisesta ja riehakkaasta Yökkölehdestä muovautui tyyni, hiljainen ja kylmä kissanroikale. Näihin samoihin aikoihin hänen kiinnostuksensa sotimiseen kasvoi huomattavasti ja hän sattui ihastumaan Kaislahäntä-nimiseen kissaan, joka muuttui muutaman kuukauden jälkeen tuliseksi rakkaudeksi. Samaan aikaan Yökkölehden paine kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi; hän ei enää kestänyt Yöklaania.

Niinpä sen seurauksena hän suostutteli puolisonsa Kaislahännän lähtemään mukaansa, jotta he voisivat asettua johonkin toiseen klaaniin ja aloittaa elämänsä uudestaan puhtaalta pöydältä. Yökkölehti sai kuitenkin sinä iltana kuulla, että Kaislahäntä odotti pentuja - ja siinä samalla suunnitelmat muuttuivat radikaalisti. He sopivat keskenään, että Kaislahäntä synnyttäisi Yöklaanin leirissä ja pentujen kasvettua hieman vanhemmiksi, he voisivat lähteä johonkin toiseen klaaniin. Synnytys ei ollut mitenkään helppo, muttei se ollut kovin kivuliaskaan - ja muutaman ponnistuksen jälkeen neljä suloista pentua oli syntynyt maailmaan. He saivat nimekseen: Kivipentu, Ruokopentu, Virtapentu ja Äänetönpentu. Yökkölehti oli ollut tyytyväinen ja onnellinen saadessaan katsella pentujensa kasvua, mutta kollin hymy hyytyi Kaislahännän pettäessä lupauksensa. Naaras oli päättänyt hakeutua Meriklaaniin ja halusi täten viedä kasvavat pentunsa tuonne, kun taas äkillisesti suuttunut Yökkölehti ei suostunut astumaan käpälälläkään kyseisen klaanin rajoille, vaan sen sijaan täplikäs kolli lähti Tuliklaanin rajoille, pyytäen lupaa liittyä näiden klaaniin lopullisesti. Yökkölehti oli nimittäin vannonut itselleen, ettei hän tulisi koskaan näkemään perhettään.


Suku:
Äiti: Sumukajo (asustelee Yöklaanissa puolisonsa kanssa)
Isä: Raitasilmä
Sisaret: Naavahäntä, Koivukasvo
Puoliso: Kaislahäntä (on nykyään Meriklaanissa, ei ole nähnyt tätä moneen kuukauteen)
Pennut: Kivitassu (ent.Kivipentu), Ruokotassu, Virtatassu ja Äänetöntassu.