Pahoittelut ylisuuresta kuvasta -.-Nimi: Vladimir (ent. Ilvessilmä)
Sisäpiirin kutsumanimi/koodinimi: Ilves
Ikä: n. 66 kk eli n. 5,5 v
Skp: Kolli
(ent.) Klaani: Tuliklaani
Asema: Luopio
Tunnari: Heretic - Sanat:
As they search for blood,
All eyes descend on one.
Honest man in chains,
But that don't matter anyway.
My judgement day.
[Chorus:]
My flesh will feed the demon,
No trial, no case for reason.
I've been chosen to pay with my life.
Mad men define what mad is,
Turning witches and saints to ashes.
Rising masses marching to find,
Heretic blood.
Impose your will on me,
'Til fire sets me free.
The flames of hell burn bright,
My fate decided by their lies.
Final demise.
[Chorus]
Please don't leave me,
Please don't leave me like this.
I've walked a fragile line and I've fallen down,
Please don't leave me.
[Solo]
[Chorus]
Ääni: Blah blah :3Ulkonäkö: Vladimir on ensinäkemältä pelottava. Leveät lavat, lihaksikas rakenne ja kaiken kruunaava yrmeä ilme muodostavat aikamoisen ilmestyksen. Viikset ovat suhteellisen pitkät, ja silmät - joista kissa sai klaaninimensä - ovat kirkkaankeltaiset, ja kolli näkee erittäin hyvin pimeässä. Turkki on tuuhea kuin ilveksellä, ja kestää hyvin kylmää. Turkin väritys on pääasiassa harmaa beige. Selkä on tummempaa sävyä, ja hännässä on samaa. Kinttujen yläosassa ja vaakaan pitkin kehoa kulkee samanvärisiä raitoja. Naamassa myös leuan taaempi väri on sama. Vaaleanruskeita pilkkuja on siellä täällä koko kissaa, mutta hännässä on viiruja pitkittäin. Myös hännänpää, korvat, piirto kuonossa ja leuan etumainen väri ovat samaa sävyä. Arpia on suhteellisen paljon selässä, mutta naaman ainoat arvet kulkeevat suun yli vasemmalta puolelta.
Luonne: Kaupungissa Vladimir tunnetaan luonteestaan parhaiten. Sen takia monet muut kissat pelkäävätkin häntä, sillä hän on kylmä ja kyyninen kaikille. Hänellä ei tuskin edes ole ystäviä, mutta hän ei välitä. Hänen mielestään ystävät ovat vain tiellä kuin siivettömät linnut. Se johtuu tieten siitä, mitä kolli on joutunut kokemaan menneisyydessä. Hänellä ei ole oikeaa käsitystä ystävyydestä, mutta toivon mukaan löytää sen pikimmiten.
Omasta mielestään Vlad ei ole pelottava, vaan jyrkkä. Hän pitää kiinni omista säännöistään elämälle, eikä noudata kenenkään muun. Vaikka muuta luulisi, kolli ei tapa koskaan kissaa. Kovin moni on kohdannut Vladimirin täynnä tarmoa, mutta kun he palasivat, he olivat kaikki vain vakavasti vammautuneita. Jos on pakko tappaa, hän tappaa, eikä aikaile. Hän ei siedä katsoa ketään kärsivän, jos kyseessä ei ole kissa. Vladimir ei ole kohdannut vielä voittajaansa, mutta uskoo sen vanhemmiten tulevan. Kolli on myös erittäin hyvä puhuja. Vaikka hänen täytyisi valehdellakin, hän osaa kyllä keksiä nopeasti hätävalheen, joka saattaa jopa mennä läpikin.
Valehtelusta se varaskin tunnetaan.Suurimmat huolenaiheet Vladimirilla ovat ehkä ruoka tai terveys. Jos ruokaa ei löydy koko päivän aikana, kolli ajautuu paniikin partaalle. Siinä alkaa sitten sattumanvarainen hortoilu ympäri maita ja mantuja ruokaa etsien. Kun ruokaa löytyy, Vladimir tutkii sen perusteellisesti, ennenkuin syö. Hänelle terveys on tärkeä asia, vaikkei oikein välitä tassujen tahraamisesta.
Menneisyys:Vlad syntyi Tuliklaaniin Ilvespentuna, jonka emo kuoli liialliseen verenvuotoon synnytyksen jälkeen. Ilvespennulla oli sisaruksia, mutta en kuolivat noin tunnin kuluttua syntymästään. Ilvespentu ei koskaan ymmärtänyt sitä, ja oli silti aikamoinen riesa. Hän puhui aina, jopa unissaankin! Hän osasi kyllä ottaa huomioon muutkin, mutta joutui yleensä leikkimään sammalpallolla yksin. Hän oli syrjitty, muttei kiusattu. Siksi hän tekikin aina kaikenlaista kepposta ja rikkoi jopa soturilakia saadakseen huomiota. Hän varttui, ja iän myötä hän alkoi ymmärtää ja katkeroitua siitä, että häntä ei ikinä huomioitu kunnolla. Edelleenkin hän yritti saada ystäviä, vaikka voimakeinoin. Ilvespentu ei koskaan oppinut ymmärtämään ystävyyttä ja sitä, kuinka vahva side se oli. Hän vain kuvitteli sen olevan itsestäänselvyys. Eräänä päivänä hän lähti pois Tuliklaanin reviiriltä. Hän oli vasta muutama viikko sitten saanut oppilasnimensä. Hän käveli toisen klaanin reviirin poikki kohti kaksijalkalaa. Hänen onnensa oli, ettei partio törmännyt häneen. Erittäin lähellä kaksijalkalaa, Ilvestassu törmäsi katukissoihin. He olivat rotevia, taisteluiden arpeuttamia ja he näyttivät vihaisilta. Nuori Ilvestassu painautui matalaksi, kun suurin niistä lähestyi.
Hahaha...pikku pentu on näköjään eksynyt kauas kotoaan, se sanoi. Tähän Ilvestassu protestoi, ettei ollut pentu vaan oppilas nimeltään Ilvestassu. Hän puhui ja puhui, hän jopa eksyi muutaman kerran aiheesta. Kissat alkoivat ärsyyntyä oppilaan puheliaisuudesta, ja toimivat. Kaksi kissaa ottivat Ilvestassun kiinni ja kynsivät tätä selkään tämän huutaessa apua.
Puhut liikaa! mylväisi isoin kissa ja huitaisi pitkillä kynsillään kovaa Ilvestassun suuta. Tummanpunainen veri roiskahti välittömästi syvästä haavasta katukissojen päälle, Ilvestassun päälle ja maahan. Ruohikko värjäytyi punaisemmaksi, kun Ilvestassu kieriskeli kauemmas mouruten kivusta. Hän joutui paniikkiin tajutessaan, että kissat seurasivat häntä. Eipä aikaakaan, kun isoin kissa sai hänet kiinni. Kissa loikkasi Ilvestassun kimppuun ja puri tätä kurkusta. Ilvestassu ei saanut henkeä, ja hän luovutti. Tähän hän kuolisi. Unohtuneena.
Ihme kyllä, juuri sillä hetkellä paikalle tuli kaksijalka jolla oli tultasyöksevä kapistus mukana. Tämän kapineen se osoitti katukissaan, ja kuului kamala paukahdus. Lisää verta roiskui Ilvestassun päälle, joka oli kuolleen kissan painavan ruumiin alla. Kaksijalka oli ampunut kissaa käsiaseella päähän (Kaksijalka oli poliisi, tällä oli lupa kantaa asetta). Hän nosti verisen pikkukissan, ja vei sen pesäänsä. Hän hoiti Ilvestassua kaikenlaisilla pahalta tuoksuvilla aineilla ja lääkkeillä. Hän sitoi kollin haavat siteillä, ja vaihtoi ne tiuhaan. Ilvestassu joutui syömään märkää, linnunkakalta tuntuvaa ruskeaa mössöä. Se ei maistunut kaikkien lääkkeiden vaikutukselta yhtään miltään, joten hän ei valittanut. Yhtenä iltana, Kaksijalka otti siteet pois, ja avasi oven. Hän laski kissan alas, ja höpisi jotain. Ilvestassu näki pienen hymyn tämän kasvoilla, ennenkuin hänet suljettiin ulos pesästä. Sen jälkeen hän palasi takaisin kotimetsään, muttei saanut hyvää vastaanottoa. Leirissä kaikki nuhtelivat häntä, ja hän kyllästyi heti saman päivän aikana siihen. Aamulla Kotkapentu-niminen kissanalku käveli yksin pentutarhan suuaukolla edestakaisin. Ilvestassu katsoi häntä etäältä, ja yllättyi, kuinka paljon Kotkapentu muistutti häntä. Yksin kokoajan. Hän alkoi vannomaan kostoa kaikille häntä syrjineille. Kostoa Tuliklaanille. Kostoa metsälle. Kostoa Tähtiklaanille.
Kostoa KOKO maailmalle.Muuta:-Erittäin hyvä hämäränäkö
-Tappelupukari, muttei itse aloita riitaa, ellei ole erittäin pahalla päällä.
-Pitää perhosista (Aww <3)
Suhteet/Ystävät:Achaziah (NPC)
mustavalkoinen kolli, liittolainen