Kettutassu

Nimi: Kettutassu
Ikä: 8 kuuta
Skp: Kolli
Klaani: Meriklaani
Paikka hierarkiassa: Oppilas
Mestari: Kultaturkki

Ulkonäkö: Kettutassu on jäänyt hieman kitukasvuiseksi verrattuna muihin ikäisiinsä, ja ei todennäköisesti tule siitä isommaksi kasvamaan. Olemus on kaikinpuolin siro ja heppoisen näköinen. Nuori kolli näyttää lähinnä siltä, kuin lentäisi ensimmäisen vähän kovemman tuulenpuuskan mukana taivaalle. Kuten ulkomuodosta käy ilmi, ei Kettutassu ole mikään erityisen vahva kissa. Ketteryyttä ja nopeutta kuitenkin löytyy hippusen keskivertoa enemmän, ja esimerkiksi taistelutilanteissa pikkukissan tuleekin keskittyä enemmän viekkauteen kuin voimankäyttöön.

Väritykseltään kolli on suhteellisen mitäänsanomaton tapaus. Pohjaväri Kettutassulla on hieman oranssihtavan ruskea. Selässä herralla on kolme hyvin vaaleaa, lähes valkoista raitaa. Samaa sävyä löytyy myös tassuista oikeaa takatassua lukuunottamatta, hännän päästä, kaula- ja niskakarvoista sekä silmien ympäriltä. Korvan sisukset sekä nenänpää ovat tumman ruskeat. Korvakarvat ovat samaa vaaleaa sävyä kuin tassut. Isot silmät tapittavat oransseina pikkukissan naamasta. Kollin turkki on puolipitkä ja hieman höttöisen oloinen. Lämpöisenä hän ainakin pysyy sen ansiosta.

Luonne: Kuten edellä kävi ilmi, Kettutassu on ulkoisesti melkoisen huomaamaton tapaus, ja se käy hänelle vallan mainiosti. Ei sillä, että pikkukissa muita pelkäisi tai ei haluaisi olla toisen kisujen kanssa tekemisissä. Päinvastoin, kolli on hyvinkin sosiaalinen ja mielellään viettää aikaansa muiden kanssa. Hän kuitenkin hyvin mielellään valikoi itse, milloin on sosiaalinen ja milloin taas pysyy omissa oloissaan. Kettutassun mielipuuhaa onkin piilotella puun oksistossa rauhassa ympäristöään tarkkaillen. Sieltä on helppoa lähestyä mahdollisia mielenkiintoisia tyyppejä, mutta samalla pystyy yleensä myös välttämään kohtaamisen niin halutessaan.

Kolli on äärimmäisen lojaali klaanilleen, melkeinpä turhankin ”sisäänpäinkääntynyt”. Pikkukissa suhtautuu vähintäänkin epäluuloisesti muiden klaanien jäseniin. Luopioita ja kotikisuja Kettutassu inhoaa ihan periaatteesta. Tällaisen kissan voikin olla vaikea saada järkevää keskustelua aikaiseksi kollin kanssa hänen vahvojen ennakkoluulojensa vuoksi. Klaanilaistensa kanssa kolli tulee pääosin erittäin hyvin toimeen, ja auttaa aina mielellään avun tarpeessa olevia tovereitaan. Tottapuhuen kissa on sen verran empaattinen, että auttaisi todellisessa hädässä melkein ketä tahansa, vaikka kuinka inhoten ja paheksuen.

Kissa on jopa niin kiintynyt klaaniinsa, että ei mielellään edes poistu sen alueelta. Toisinaan uteliaisuus saattaa viedä voiton kollista, mutta kovin kauas hän tuskin uskaltaa muuten kuin pakotettuna tai vahingossa. Kaksijalkojen alueelle Kettutassu ei missään tapauksessa menisi. Kaksijalat aiheuttavat myrskyisiä tunteita nuoressa kissassa. Viha ja pelko sekoittuvat omituiseksi massaksi, kun hän alkaa liikaa aihetta ajattelemaan, ja siksipä kissa ei erityisemmin ihmisiä ajattelekaan.

Kettutassu ei ole mikään taistelija. Sen luonteeseen ei oikein sovi verenhimoisuus, voitonhalu tai raivokkuus. Mieluiten kissa selviäisi kaikista tilanteista puhumalla ja seisomalla ryhdikkäästi. Näin ei tietenkään aina voi toimia, ja tilanteen niin vaatiessa pikkukissa on toki valmis myös paljastamaan kyntensä. Totuuden nimissä Kettutassu on kuitenkin kohtuullisen kehno fyysisissä yhteydenotoissa. Todennäköisesti taistelussa hän jäisi helposti alakynteen melkein kelle tahansa. Näissä tilanteissa kollin nopeus tuleekin tarpeeseen, koska useimmiten Kettutassu pääsee pikaisesti pakenemaan, jos tilanne käy liian haastavaksi. Pelkuriksi ei kissaa silti voi syyttää, koska hän kuitenkin aina kohtaa kaikki tilanteet pää pystyssä. Kettutassu ei ole oikeastaan yhtäkään kunnon taistelua kokenut, joten mihinkään kunnon tositilanteeseen ei ole hänen rohkeuttaan vielä päästy kokeilemaan.

Menneisyys: Kettutassun elämä alkoi kovin tavallisella tavalla. Sekä sen emo että isä kuuluivat meriklaaniin. Pentuja syntyi kolme, ja Kettutassu oli kaikista pienin ja heikoin. Jossain vaiheessa kollin emo jopa pelkäsi, että pikkukissa kuolisi ennen aikojaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Kettutassu piti sitkeästi kiinni elämästään ja kasvoi kuin kasvoikin sisarustensa joukossa. Pennuista pienikokoisin hän silti oli aina. Se ei toki vauhtia hidastanut. Pikkukissa oli nopeampi kuin sisarensa, ja pärjäsi leikkitaisteluissa yleensä sen ansioista ihan kohtuullisesti.

Kollin elo oli melkein turhankin ruusuista ensimmäiset kolme kuukautta. Kun pennut täyttivät kolme kuukautta, lähti pentujen isä vähän kauemmas partiointiretkelle. Liiankin kauas. Kissa eksyi ja jäi kiinni ihmisten asettamaan loukkuun. Tätä eivät toki kotikolossa odottavat pennut ja emo tienneet. Pian emo alkoi kuitenkin huolestua, kun pentujen isä ei palannutkaan. Kettutassun emo vei pennut klaanin toisen naaraan hoiviin, ja lähti itse etsimään puolisoaan. Pennut eivät ymmärtäneet tuon taivaallista asiasta silloin, he vain leikkivät.

Parin päivän päästä ei kumpikaan pentujen vanhemmista ollut palannut, ja Kettutassu sisaruksineen oli jo tajunnut jotain olevan vialla. Mihin heidän vanhempansa olivat kadonneet? Pennut olivat huolissaan ja levottomia. Pian heidän emonsa kuitenkin palasi. Kettutassu oli onnensa kukkuloilla, mutta silti ihmeissään. Mihin isä oli jäänyt? Emokissa kertoi suruissaan uutiset pennuille. Isä oli jäänyt ihmisten loukkuun, eikä palaisi enää.

Kettutassun elämä musertui hetkeksi tästä. Mutta hän muisti kuitenkin isänsä opetukset: Ole aina uskollinen klaanillesi. Pikkukissan isä piti klaaniaan suuressa arvossa, ja pyrki opettamaan pentunsa samalle tielle. Kettutassu takertui tähän ohjeeseen kuin pelastusrenkaaseen ja päätti tehdä tästä elämäntehtävänsä. Hän olisi aina uskollinen klaanilleen, kävi miten kävi. Ihmisiä kohtaan pikkukissassa heräsi polttava viha. Onneksi se kuitenkin oli saanut pitää emonsa. Joskus kissan mielen valtaa suru ja haikeus isän vuoksi, mutta isänsä ohjeen muistaessaan Kettutassu aina ryhdistäytyy ja päättää yhä tiukemmin olla hyödyllinen klaanilleen.

Muuta:

Tavannut:
Zeppeliiniliito
Kultaturkki
Pyrstöpentu
Hohtotassu
Juovatassu

Pelit:
Pakkaspäivän innokas oppilas
- Kettutassu tapaa mestarinsa ja koulutus alkaa (KESKEN)

Metsän kätköissä
- Kolli kohtaa Zeppeliiniliidon klaaninsa alueella, ja jää juttelemaan luopion kanssa (KESKEN)

Valvottava täysikuu
- Yöllisellä kävelyllä leirissä Kettutassu kohtaa Pyrstöpennun, Hohtotassun ja Juovatassun ja mihin se johtaakaan... (KESKEN)