Tein tuossa Tylsämielen isästä Korpinsilmästä hahmohakemuksen ja ajattelin kysellä, löytyisikö hänen puolisolleen pelaajaa, jota kiinnostaisi pelailla klaanivanhimmalla? Jollei Kultakotkalle löydy pelaajaa, pelailen varmaan tämän hahmon kuolemaan pelissä NPC:nä ja Korpinsilmä jää leskeksi. Jos kuitenkin löytyisi joku, joka tahtoisi klaanivanhimman hahmokseen niin käy päinsä.
Hahmon luonnetta saa muuttaa, menneisyyteen saa lisätä juttuja, mutta menneisyyttä tai ulkonäköä ei mielellään muutettaisi.
Nimi: Kultakotka
Ikä: 8v
Skp: naaras
Klaani: Yöklaani
Paikka hierarkiassa: klaanivanhin
Hahmokuva: https://2img.net/h/i519.photobucket.com/albums/u356/Kalcarossh/Kultakotka_zpsoldcypxb.pngUlkonäkö: Kultakotkasta näkee heti, että tämä naaras on viettänyt pitkän elämänsä soturina. Jykevässä ruumiissa on yhä voimaa, vaikka ikä onkin väsyttänyt tämän vanhan soturin ja useamman pentueen maailmaan tuoneen kuningattaren. Kultakotkan vasen silmä on sokea ja sen yli kulkee pitkä häijy arpi. Toinen arpi alkaa päälaelta ja päätyy silmien väliin sokean silmän puolelle. Näkevä silmä on punainen - samoin kuin oli vasenkin ennen puhkeamistaan.
Turkki on lyhyttä, tiivistä ja pörheää. Hännässä ja rinnassa vähän pidempää. Pää ja olemus ovat pyöreähköt, häntä on todella pitkä ja korvat lyhyet. Kultakotkan sanotaan olevan isänsä Kotkankynnen näköinen, mutta samalla viehättävän naisellinen soturimaiseen tapaan. Tämän itsevarman ja ylvään kissan kävelytapa, olemus ja liikkeet ovat kunnioitusta herättäviä.
Pääasiallinen väri on tummaruskea vielä tummemalla raidoituksella. Vatsa, rintakehä, tassujen sukat, hännän kärki, kuonon alapuoli, silmien päälliset kolmiot ja korvien sisäpinta ovat vaaleampaa ruskeaa. Poskissa ja lavoissa on kaksi viirua, samoin etutassuissa, selässä ja ulkoreisissä. Hännässä raitoja on viisi. Myös korvankärjet ovat mustanruskeat.
Luonne: Kultakotka on ollut aina hyvin sisäänpäinkääntynyt ja naaras katsoo yhä, mitä sanoo ja missä seurassa. Korpinsilmä on niitä harvoja, joille hän puhuu avoimesti lähestulkoon kaikesta. Nuorena hän oli alkuun ujo ja arka, mutta tuli pikku hiljaa kuorestaan oppilasaikoina ystävystyttyään iloisen ja yksinkertaisen Hyppytassun kanssa. Toisinaan pentujen riiviömäiset temput saavat vanhan kissan tunteelliseksi hänen muistaessaan omat kujeensa ystävänsä kanssa.
Kultakotkan pääasiallisena huolenaiheena on Korpinsilmä, joka ei millään tunnu ymmärtävän, ettei hajuaistittoman kissan kannata lähteä haahuilemaan leirin ulkopuolelle. Silloin, kun ei paimenna puolisoaan, saattaa Kultakotka vaimeta omaan synkkyyteensä. Hyppyhiiren traaginen kuolema parhaassa soturi-iässä jätti kissaan jälkensä, eikä vanhus ole sen jälkeen ystävystynyt uusien kissojen kanssa. Toisinaan hänestä on kuitenkin piristävää jutella eri ikäisten klaanikissojen kanssa.
Pohjimmiltaan Kultakotka on hyvin omanarvontuntoinen ja pitää mielellään asioita omana tietonaan. Omia pentujaan ja sukulaisiaan hän mielellään muistuttaa näiden erityisyydestä ja siitä, miten on hyvä olla kunniaksi suvulleen. Syvällä kissan sisimmässä elää yhä myös raivokas soturi - valmiina hyökkäämään tarpeen tullen esiin. Pitkinä soturivuosinaan Kultakotka on ollut useammassa taistelussa kuin osaa laskeakaan ja on yhä valmis puolustamaan niin klaaniaan kuin sukunsa kunniaa.
Elävien kirjoissa ei juurikaan ole enää kissoja, jotka muistaisivat Kotkankynnen - paitsi Korpinsilmä veljineen -
Menneisyys: Kultakotkan tarina alkaa hänen vanhemmistaan. Taannoin muuan ihminen hylkäsi viisi kotikissanpentua, manx-kissan ja venäjänsinisen vahinkopennut. Yöklaani otti nuo pennut kasvattaakseen, sillä muuan naaras oli juuri menettänyt omat pentunsa. Pentueesta kaksi naarasta, Mansikkakuono ja Harmaavarvas, ihastuivat kumpikin Yöklaanin tuolloiseen varapäällikköön, legendaariseen Kotkankynteen. Jotkut kissat väittävät, että Kotkankynsi oli hullu. Lyhyenä varapäällikkökautenaan häntä kuitenkin kunnioitettiin omassa klaanissaan ja pelättiin muissa klaaneissa. Taistelussa hän ei piitannut haavoistaan, vaan kävi vihollisen päälle apinan raivolla. Kotkankynsi sai kuitenkin surmansa uhkarohkeutensa takia. Tuota ennen hän ehti kuitenkin saattaa molemmat hänen peräänsä olleet sisarukset tiineiksi. Rotuvanhemmistaan ylpeät Mansikkakuono ja Harmaavarvas kasvattivat pentunsakin ajattelemaan, että olivat tavanomaista parempaa sukua - ja vieläpä kuuluisan Kotkankynnen pentuja! Sen sijaan, että olisivat vihoitelleet toisilleen sisarukset pitivät yhtä ja kasvattivat pentujaan yksissä tuumin.
Kultapentu kasvoi kuullen tarinoita isänsä rohkeudesta ja emonsa suvun ylväydestä kaksijalkojen huomassa. Hänen emonsa Harmaavarvas opetti pennuilleen, että he ja heidän sisarpuolensa olivat ainutlaatuista sukua Yöklaanissa ja heidän tulisi pitää yhtä ja huolehtia siitä, että Kotkankynnen perimä säilyisi vahvana tulevissa polvissa. Sisarusten ihmetellessä asiaa hiljainen Kultapentu vetäytyi kuoreensa, mutta odotteli aina kiinnostuneena kuulevansa lisää. Hänen mielestään emon puheissa oli perää. Muut kissat käyttäytyivät epäarvokkaasti ja kohelsivat. Kultapentu koki pienestä saakka, että hän tiesi, mitä tehdä.
Muilla pentuesisaruksilla oli ystäviä, mutta Kultapennulla ei. Oppilasaikoina hän vähitellen ystävystyi Hyppytassu-nimisen Yöklaanin naarasoppilaan kanssa. Hyppytassu oli kuitenkin hidas ja säikky ja aina koheltamassa. Kultatassu oli kaksikon aivot ja keksi aina ratkaisut eri tilanteisiin, jos Hyppytassun tempaukset järjestivät heidät pulaan. Ystävyyssuhde toi hiljaiselle Kultatassulle ylemmyydentuntoista nautintoa. Hän toki piti Hyppytassusta, mutta tämä kerta kaikkiaan lisäsi hänen ajatteluaan, että normaalit yöklaanilaiset eivät vetäneet vertoja hänen suvulleen.
Hyppytassun veli Valkeatassu alkoi kiinnostua Kultatassusta. Hän ei ollut tippaakaan kiinnostunut tuosta nuoresta kollista, joka oli vieläkin kömpelömpi kuin siskonsa. Valkeatassun jatkaessa sinnikkäästi lähestymisyrityksiään teki Kultatassu hyvin häijyyn sävyyn selväksi, ettei piitannut Valkeatassusta tippaakaan. Hyppytassu oli järkyttynyt, miten hän saattoi kohdella hänen veljeään niin ja ystävysten välit menivät hyvin huonoiksi. Tilannetta ei yhtään auttanut, että pian tämän jälkeen Valkeatassu katosi klaanista, eikä häntä nähty enää sen koommin. Kultatassu ei jaksanut kokea suurempia tunnontuskia, kyllä kai hänellä oli täysi oikeus päättää, kenen kanssa halusi seurustella?
Ystävien puutteessa Kultatassu alkoi auttaa juuri soturinimensä saanutta velipuoltaan Korpinsilmää metsästystaitojen harjoittelussa. Partioreissuilla jutellessa hänelle selvisi, etteivät tämän ja Hirvitassunkaan välit olleet enää kovin hyvät. Kultatassu oli aina pitänyt omana tietonaan, että oli emonsa kanssa samaa mieltä sukunsa paremmuudesta, mutta Korpinsilmän sanoessa sen ääneen Kultatassun oli pakko aukaista suunsa ja naukaista olevansa samaa mieltä!
Kultatassu oli ollut tunnollinen oppilas ja sai soturinimen, joka viittasi hänen legendaariseen isäänsä - varapäällikkö Kotkankynteen. Vanha Harmaavarvas ei olisi voinut olla ylpeämpi kuullessaan klaanipäällikön nimeävän hänen tyttärensä Kultakotkaksi. Soturina Kultakotka pääsi eroon ahdistavaksi käyneestä oppilaiden pesästä ja kohtasi jälleen vanhempia sisaruksiaan. Hän alkoi viettää paljon aikaa Korpinsilmän kanssa ja yhdessä nuo kävivät partioimassa klaanin rajoja ja saalistivat klaaninsa ruokkiakseen.
Kultakotka alkoi ihailla isovelipuoltaan tavalla, jolla ei olisi ehkä pitänyt. Tämä oli todella rohkea, mutta myös älykäs nuori soturi. Ja tuntui arvostavan häntä tavalla, jonka Kotkankynnen tytär ansaitsi. Jossain vaiheessa nuori naaras tajusi kauhukseen, että oli pihkassa omaan veljeensä! Salailevana Kultakotka piti asian omana tietonaan. Ajan kanssa Korpinsilmä teki kuitenkin selväksi, että tunne oli molemminpuolinen. Nuo kaksi puhuivat asiasta ja tulivat siihen tulokseen, ettei heidän suvullaan ollut mitään syytä sotkeentua metsäläiskissojen kanssa. Miksi ihmeessä he eivät voisi olla yhdessä? Kun klaanille selvisi, että Kotkankynnen jälkeläisistä oli tullut pari, siitä nousi kova skandaali. Kaksikko kuitenkin kesti toisten pilkan ja kritiikin yhdessä yksissä tuumin ja piiloutui ylenkatsovan koppavuuden taakse: mitäpä rahvas tajuaisi jalosukuisten suunnitelmista?
Ennen pitkää Kultakotka siirtyi kuningatarten pesään. Heidän pentunsa olivat kuitenkin sisäsiittoisuutensa takia jokseenkin sairaalloisia. Jokseenkin sokeina tälle Korpinsilmä ja Kultakotka saivat useammat pennut soturielämänsä aikana ja olivat yksinomaa ylpeitä jatkaessaan isänsä ja emojensa ylvään suvun tarinaa. Samaa ajattelua he koittivat opettaa pennuilleenkin ja saada nämä muistamaan ylväät sukujuurensa. Muina aikoina nuo kaksi taistelivat sotureina rinta rinnan ja hitsautuivat vuosien varrella yhteen erottamattomaksi parivaljakoksi.
Soturivuosinaan Kultakotka paransi myös välejään ystäväänsä Hyppytassuun, joka tunnettiin nyt nimellä Hyppyhiiri. Ystävyys oli kuitenkin hitusen pidättyväisempää kuin aikaisemmin, mutta Hyppyhiiri oli päättänyt olla välittämättä ilkeistä puheista ja olla aidosti Kultakotkan ystävä. Kultakotka piti omana tietonaan ajatuksensa sukunsa paremmuudesta, vaikka Korpinsilmä niitä saattoikin ääneen laukoa. Hyppyhiiri kertoi myös löytäneensä veljensä - tämä oli ryhtynyt kotikisuksi! Kultakotka ymmärsi, että Valkeatassu oli ollut Hyppyhiirelle tärkeä, joten tunnelma naaraiden välillä parani päivä päivältä uutisen myötä. Ennen pitkää kaksikko oli taas ystäviä kuin ennen vanhaan. Korpinsilmä, joka jumaloi Kultakotkaa, iloitsi tämän onnesta, vaikka jaksoikin toisinaan huomauttaa, miten tyypillinen tavallinen kissa Hyppyhiiri oli. Tälle Kultakotka vain hymyili omaa, salaperäistä hymyään ja oli salaa samaa mieltä kumppaninsa kanssa.
Eräällä partioreissulla sattui tragedia, joka muutti Kultakotkaa: Hyppyhiiri sai surmansa ukkospolulla jäädessään tulipedon alle. Surun murtama Kultakotka ei ollut entisensä pitkiin aikoihin ja ikääntyvä kissa alkoi vältellä uusien kontaktien muodostamista uusiin kissoihin, peläten sydämensä taas särkyvän. Hyppyhiiri oli jäänyt alle hitauttaan hänen ja Korpinsilmän kiiruhtaessa alta pois.
Kesti kauan, että elämäilo palasi jälleen vanhaan kissaan, eikä vienyt montaakaan kuuta, kun Kultakotka muutti klaanivanhinten pesään. Kesti oma aikansa houkutella vanhuuttaan jääräpäiseksi muuttunut Korpinsilmä pois soturien pesästä. Nykyään Kultakotka on saanut taas vähän rentouduttua ja seuraa leirin elämää vanhan kissan viisaudella, joskin saattaa olla vähän ylenkatseinen maatiaiskissoja kohtaan.
Muuta:Sukulaiset:Korpinsilmä - puoliso, klaanivanhin
Tylsämieli - vanhin poika, soturi
Mäyräturkki - velipuoli, NPC
Varjopilvi - veljenpoika
Vehnäpentu - veljenpoika
Kuolleet sukulaiset:Kotkankynsi - isä
Mansikkakuono - täti
Harmaavarvas - emo
Sakarahammas - eno
Siniyö - eno
Hiiriviiksi - täti
Hirvisydän - veli
Muut tuttavat:Tuntee muut klaanivanhimmat joten kuten, koska ovat jakaneet saman pesän pidemmän aikaa.
Sukupuu:
Pääsivu 
Latest images 
