Käärmepentu

Nimi: Käärmepentu>Käärmetassu>Käärmehäntä

Ikä: 5KK

Skp: Kolli

Klaani: Valoklaani

Paikka hierarkiassa: Pentu


Tämän ihanan kuvan taiteili Äffä~

Ulkonäkö:
Väri: Käärmepentu on pohjaväriltään vaalean ruskea. Hänellä kulkee tummempi raita otsasta, selkää pitkin, häntään, joka onkin ottanut kokonaan tumman värin. Aivan hännänpäässä on samaa vaaleaa, mitä muussakin turkissa, ja sen jälkeen vielä hieman valkoista. Silmien yläpuolella on myös tätä tummempaa ruskeaa. Pennun rinnassa on valkoisia ja tummemmanruskeita pisteitä, jotka yltävät myös poskiin. Alaleuka on valkoinen. Etutassuissa varpaat ovat tummanruskeaa. Takajalkojen varpaat ovat taas valkoiset.
Kasvot: Käärmepennun kasvot ovat muodoltaan melko pyöreähköt. Korvat ovat pienet ja päistä pyöreät. Korvantaustat ovat valkoiset. Nenä on pieni ja väriltään tummanruskea. Silmät ovat suuret ja hyvin kirkkaat. Toinen silmä on väriltään violetti ja toinen keltainen. Suu on vaaleanpunainen. Hampaat tylpät, vielä näin pentuiässä. Viikset ovat valkoiset ja pitkät.
Turkki: Käärmepennun turkki on hyvin pörröistä ja lämmintä. Se on lyhempää hännässä, naamassa ja jaloissa. Niskassa se on paksuin. Turkki kastuu ja likaantuu helposti, joten sitä pitää pestä paljon, ja huolella. Kastuessaan se ei kuivu todellakaan helposti.
Rakenne: Rakenteeltaan Käärmepentu on hyvin heiveröinen ja pieni, vaikkakin paksu turkki saa sen näyttämään isommalta. Lihaksia pikkuisella ei ainakaan vielä ole kovin paljoa. Jalat ovat hyvin pitkät, joten Käärmepentu omaa loistavan juoksu taidon. Häntä on hyvin paljon normaalia pidempi, se on melkein pennun ruumiin mittainen.
Muuta: Arpia pikkuisella ei vielä ole. Anturat ovat vaaleanpunaiset.


(c)ShadowCat

Luonne:
Arka: Käärmepentu on luonteeltaan todella arka. Hän ei puhu lähes koskaan, eikä yleensä leikikkään muiden kanssa. Pikkuinen itkee hyvin helposti ja hän on hyvin herkkä. Yleensä hän pysytteleekin yksin jossain leirin laitamilla vältellen muita.
Hauska: Kun Käärmepentuun tutustuu tarkemmin, saattaa saada tästä hyvänkin ystävän. Vielä ystäviä ei ole tosin tullut, sillä suurin osa vain pilkkaa häntä luopio juuriensa takia. Kun pikkuinen oppii luottamaan johonkin, hän nauraa hyvin paljon ja puhuu kaikkea. Silloin hän tuntee olevansa täysin eri kissa, nimittäin nauru poikkeaa kovasti hänen normaalista käytöksestään.
Villi: Käärmepennun kanssa leikkiin ryhtyminen saattaakin olla varsin vaarallista puuhaa. Nimittäin pikkuinen ei ole leikkinyt elämänsä aikana kovinkaan paljoa, joten tämä ei tiedä että hänellä on suuremmat voimat kuin hän arvaisikaan. Pikkuinen saattaa satuttaa toista tahtomattaan vahingossa, joilloin tapahtuu ties mitä.
Viha: Käärmepentu vihaa elämäänsä ja varsinkin itseään arkuutensa takia, muttei hän yksinkertaisesti uskalla tulla ulos kuorestaan. Viha elämää kohtaan johtuu menneisyydestään. Joskus Käärmepentu saattaa jopa yrittää satuttaa itseään, muttei kuitenkaan ikinä tappaisi itseään. Pentu hermostuu helposti, ja tällöin hän saattaa huutaa päin naamaa kaiken mahdollisen, valheita ja totuuksia. Pentu suuttuu kuitenkin hyvin harvoin.
Uteliaisuus: Käärmepentu on arkuudestaan huolimatta hyvin utelias ja juuri tämä pieni uteliaisuus pitää pennun hengissä, ainakin vielä. Nimittäin pikkuinen haluaa kovasti tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Hän ei osoita uteliaisuutta muita kohtaan, ja häntä kiinnostaakin lähinnä vain oma elämänsä.
Unet: Käärmepentu rakastaa unia yli kaiken. Unissa hän voi tehdä mitä vain ja olla mikä vain. Pikkuinen näkee unia hyvin paljon ja ne tuntuvat joskus jopa aidommilta kuin oikea elämä. Pentu toivoo joskus pääsevänsä kokonaan unimaailmaan.
Usko: Käärmepentu ei usko Tähtiklaaniin eikä pimeyden metsään. Hän on kehitellyt itselleen oman uskon, jota hän pyrkii jakamaan muillekkin, jotka eivät tiedä Tähtiklaanista. Käärmepennun usko on nimeltään Käytävä. Pikkuinen kehittelee Käytävää koko ajan mielessään.

Käytävä
Tällä hetkellä Käytävä on vain suuri pimeä käytävä, jossa herää kuoltuaan. Käytävällä pitää valita toinen suunta, johon lähtee kulkemaan. Suuntaa ei saa vaihtaa, ja jos niin kuitenkin tekee, kuolee lopullisesti ja hyvin tuskallisesti. Kuoltuaan lopullisesti, ainoa asia mitä näkee on pimeä. Siellä ei voi liikkua, eikä sieltä pääse koskaan pois. Kun Käytävässä valitsee oikean suunnan, näkee hetken kävelyn jälkeen valoa, ja pääsee sen jälkeen uuteen elämään, unohtaen kaiken edellisestä. Silloin kun Käytävässä valitsee väärän suunnan joutuu labyrinttiin, josta on lähes mahdotonta päästä pois. Siellä saattaa törmätä muihinkin kuolleisiin kissoihin. Labyrintistä pääsee pois tappamalla toisen kuolleen kissan. Pois päästyään käy samalla tavalla kuin oikean suunnan valittaessa, mutta pääsee vain huonompaan elämään. Jos labyrintissä kuolee, kuolee myös lopullisesti, niinkuin suuntaa vaihtaessa.

Menneisyys:
Pentu: Käärmepentu syntyi kauniina hiirenkorva iltana. Hänen emonsa oli luopio, ja isä klaanikissa. Emo vaati että Käärmepennun isä veisi pikkuisen klaaniin, turvaan maailman vaaroilta. Lopulta Ruskakynsi suostui, pitkän empimisen jälkeen. Ruskakynsi kiikutti pienen nyytin Valoklaanin leiriin. Päälikkö suostui ottamaan pennun klaaniin, ja antoi sen imetettäväksi vanhalle kuningattarelle, jolla oli yksi pienoinen pentu. Tämä vanha kuningatar ei pitänyt ajatuksesta yhtään, mutta silti hän hoiti pentua, todella huonosti kuitenkin.
Suuren taistelun jälkeen leiriin hiipi tieto Ruskakynnen kuolemasta. Ainoa joka välitti pennusta oikeasti oli siis pois pelistä, joten Käärmepentua alettiin kiusaamaan ja syrjimään luopioverensä takia. Käärmepentu ei enää kestänyt joten hän alkoi kiduttamaan itseään, kuitenkin kenenkään huomaamatta. Pentu syrjäytyi kokonaan sijaisemostaan ja muista pennuista, alkaen kehittää omaa uskoaa.
Eräänä päivänä Käärmepentu lähti kohti Laventeliniittyä aikeena satuttaa itseään jälleen. Hän tapasi kuitenkin Meriklaanin Nuottipennun. Pian he alkoivat leikkiä hippaa, joilloin Käärmepentu hyppäsi toisen päälle satuttaen tuota tietämättään. Käärmepentu sai onneksi anteeksi ja he jatkoivat puhumista. Jotenkin keskustelu siirtyi molempien vanhempiin, ja yllätyksekseen Käärmepentu huomasi että heissä oli paljon yhteistä. Isät olivat kuolleet ja emoista ei ollut tietoa. Yllättäen Nuottipentu kysyi että voisiko Käärmepentu lähteä kaksijalkalaan katsomaan oliko Nuottipennun emo elossa. Hetken empimisen jälkeen kolli suostui tietäessään ettei häntä kaivattaisi leirissä kuitenkaan..[Peli kesken]
Pian Nuottipennun kohtaamisen jälkeen Käärmepentu suuttui häntä kiusanneille pennuille, ja hän onnistui repäisemään toisen pennun korvasta palasen pois. Ruskea kolli hätääntyi ja juoksi nopeasti ulos leiristä itkien. Hän halusi jälleen tehdä itselleen jotakin. Käärmepentu pääsi Kolmipuulle. Kuitenkin ennen kuin hän ehti tehdä mitään, tapasi hän Tuliklaanin Viimapennun, joka ehdotti että he voisivat tehdä jotakin kivaa, jolloin Käärmepentu keksi että he kilpailisivat kumpi pääsee ensimmäisenä korkean tammen latvaan.. [Peli kesken]
Päivien kuluttua Käärmepentu sai kuulla taas solvauksia pentu kolmikon suusta. Kolli juoksi lopulta ulos pentutarhasta törmäten raidalliseen soturiin, Koiranleukaan, joka hätisti kolme kiusaajaa tiehensä. Hetken puhumisen jälkeen Käärmepentu ajautui harjoittelemaan taistelua Koiranleuan oppilaan, Kaakaotassun, kanssa..[Peli kesken]

Muuta:
• Käärmepennulla on oma usko, jota hän pyrkii levittämään kaikille, jotka eivät usko Tähtiklaaniin
• Käärmepentu vihaa elämää ja erityisesti itseään

Tavatut
Nuottipentu~Kiva naaras, jolla oli varsin hauskoja kuvitelimia Valoklaanilaisten ulkonäöstä~
Koiranleuka~Vaikuttaa varsin ystävälliseltä ja mukavalta soturilta~
Kaakaotassu~Kivan oloinen oppilas~
Viimapentu~Hyvin paljon kyselevä naaras, ihan mukava~

Pelit
Tämä on minun paikkani!, Emoa etsimässä(jatkopeli) kesken//\\lehtisade
Aamu leirissä kesken//\\?
Uusi tuttavuus toisesta klaanista kesken//\\lehtisade/-kato