Etikkatassu

Nimi: Etikkatassu (Etikkaturkki)
Ikä: 6 kuukautta
Skp: kolli
Klaani: tuliklaani
Paikka hierarkiassa: soturioppilas
Ulkonäkö: Etikkatassulla on etikasta kimmeltävä siniharmaa turkki, joka muodostuu n. 1.5 cm pituisista karvoista. Sen silmissä on suuret mustat pupillit jotka kimmeltelevät vihasta ihmisiä kohtaan ja niiden ympärillä on kirkkaana loistavat, limen vihreät iirikset. Sen häntä on 35 cm pitkä ja laiha, sen hännänpää on tummempi kuin sen loppu vartalo. Sen oikeassa etutassussa on tulenlieskan mallinen, punainen syntymämerkki.
Luonne: Etikkatassu on todella empaattinen kissa, joka tuntee kaikkien muiden tunteet ja se voi haistaa erilaisia tunteita. On sillä huonojakin puolia, kuten vahvan empaattisuuden heikko puoli, joka on Etikkaturkilla se,kun Etikkaturkki näkee, että jotain toista kissaa sattuu, sitäkin alkaa sattumaan samaan paikkaan. Onneksi se on kehittynyt vahvaksi ja pystyy kuitenkin taistelemaan. Se on ihmisille vihainen vanhempiensa menetyksestä. Etikkatassu suuttuu aika helposti ja sitä on vaikea lepyttää sen jälkeen, kun se on suuttunut. Etikkatassu tykkää säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Menneisyys: Etikkatassun vanhemmat olivat molemmat luopioita. Kun he saivat tietää että Etikkatassun emo, Lumohäntä oli tiineenä, he päättivät asettua kaksijalkojen asumuksen lähellä olevaan hylättyyn autotalliin. Etikkatassun isä, Puolikorva vartioi autotallia, Lumohännän odottaessa synnytyksen alkamista. Kun synnytys käynnistyi, Puolikorva yritti hankkia tarvittavia resursseja, eli jotain lämpöä eristävää ainetta, kuten esimerkiksi sammalta ja vettä ja ruokaa. Kun Puolikorva oli kerännyt kasan ruokaa ja suuren mättään sammalta, Hän meni hakemaan vettä.
Ainoa veden lähde oli kaksijalkojen tekemä tekolampi. Puolikorva nappasi kaksijaloilta varastamansa ämpärin suuhunsa, jätti ruoat ja sammaleen Lumohännän viereen ja juoksi kuin tuli hännän alla hakemaan vettä. Talon nurkalla Puolikorva vilkuili ympärilleen, hän ei nähnyt yhtäkään ihmistä missään. Hän kahmaisi ämpärin täyteen vettä ja lähti raahaamaan sitä kohti autotallia, juuri silloin kaksijalkojen asumuksen ovi aukesi ja ulos astui kaksijalka, jolla oli kädessään haulikko. Se tähtäsi kohti Puolikorvaa ja huudahti: "Tästä saat kun varastat ihmisiltä!" Kuului laukaus... ja toinenkin... Puolikorvan verinen ruumis tämähti maahan, kun luodit tavoittivat sen. Vesiämpärikin kaatui Puolikorvan viereen ja veri ja vesi sekoittuivat toisiinsa muodostaen samean ja hieman punertavan nesteen. Lumohännän poskelle vierähti kyynel, se tiesi mitä oli tapahtunut. Kaksijalkojen asumuksen ovi pamahti kiinni, kun Puolikorvan tappanut kaksijalka meni takaisin sisälle. Hetken aikaa oli täysin hiljaista. Pian kuului vaimea kivulias naukaisu, kun Etikkatassu putkahti tähän maailmaan. Lumohäntä masentui Puolikorvan kuoleman takia. Ennen masentumistaan hän kuitenkin opetti Etikkatassulle metsästystä ja puolustautumista. Kun Etikkatassu oli emonsa mielestä tarpeeksi hyvä metsästämisessä, niin Lumohäntä asettui autotallin nurkkaan nukkumaan. Se makasi siinä samassa nurkassa 5 kuukautta. Se jaloitteli vain kerran päivässä noin 3 minuutin ajan. Etikkatassun piti saalistaa itselleen ja emolleen ruokaa joka päivä ja se alkoi käydä uuvuttavaksi. Kun talvi teki tuloaan, ruoka oli vähissä. Linnut, joko lensivät liian korkealla tai nukkuivat pesissään ja hiiret, rotat ja päästäiset pysyttelivät koloissaan turvassa. Etikkatassu näki yhden pääsiäisen ja lähti jahtaamaan sitä ruoan toivossa. Huomaamattaan se päätyi kaksijalkojen kuistille, jolla käveli nuori naispuolinen kaksijalka, jonka kädessä oli ämpäri täynnä etikkaa. Kaksijalka pelästyi Etikkatassua ja heitti etikka ämpärin sen päälle. Etikkatassu jäi jumiin ämpärin alle ja etikan tuoksu tarttui sen turkkiin pysyvästi kiinni. Etikkatassu oli ämpärin alla loukussa kaksi päivää, kunnes sen emo lähti vähäisillä voimillaan etsimään sitä. Lumohäntä löysi ämpärin, jonka alta kuului epämääräistä vikinää. Lumohäntä nosti ämpäriä ja näki pentunsa sen alla. Lumohännän jalat peittivät alta, mutta onneksi Etikkatassun tukemana se pääsi takaisin autotalliin, jossa se käpertyi takaisin siihen saamiseen nurkkaan, jossa se oli aina ollut. Lumohäntä pyysi Etikkatassun viereensä ja yritti pestä etikan pois sen turkista, mutta se ei lähtenyt. Siitä päivästä lähtien Lumohäntä kutsui pentuaan nimellä: Etikkaturkki. "Etikkaturkki? Voisitko hakea minulle jotain syötävää?" Lumohäntä naukui käheällä äänellä. "Kyllä!" Etikkaturkki vastasi ja lähti ulos etsimään ruokaa. Ainoa paikka, josta oli mahdollista saada ruokaa, oli kaksijalkojen asumuksen takapihalla ollut marjapensas. Kaksijalat olivat myrkyttäneet sen hyönteismyrkyillä, mutta sitä Etikkatassu ei harmikseen tiennyt. Se poimi niin paljon marjoja, kun se pystyi ja vei ne Lumohännälle. Lumohäntä söi marjat iloisin mielin ja käpertyi nukkumaan. Etikkatassu nukahti emonsa viereen. Yhtäkkiä Lumohäntä heräsi, oli keskiyö. Hän haistoi vihaa ja... Voi ei! hän ajatteli. Se ei voinut olla muu, kuin toinen luopio! Ja vieläpä kolli! Hän herätti Etikkatassun ja kertoi tälle mitä oli haistanut. "Mitä me nyt teemme?" Etikkatassu hätäili. "Me juoksemme!" Lumohäntä totesi. "Mutta entä jalkasi? Ne eivät kestäisi!" Etikkatassu naukui. "Shhh!" Lumohäntä hyssytteli. Etikkatassu istui hiljaa korvat höröllä ja suu auki, kun Lumohäntä asteli varovasti raolla olevaa ovea kohti. Hän kurkkasi varovasti ulos ja kuiskasi: "Reitti on selvä. Nyt juostaan!" Etikkatassu ja Lumohäntä juoksivat minkä tassuistaan pääsivät. Kun he olivat juosseet noin 10 metriä, Lumohäntä kompastui ja päästi kärsivän vingahduksen, koska hän oli laskeutunut kuonolleen maahan. Silloin Etikkatassua sattui ensimmäistä kertaa, kun toista kissaa sattui. Kun hän toipui kivuistaan, hän nosti emonsa takaisin tassuilleen. Hän vilkaisi taakseen ja näki suuren mustan hahmon puiden lomassa. Lumohäntä sujahti suuren kiven alla olevaan koloon piiloon ja Etikkatassu seurasi perässä. He kuuntelivat, kuinka suurikokoinen kissa hyppäsi kivelle, jonka alla he olivat ja jatkoi sitten matkaansa eteenpäin. Sen luopion askeleiden äänet katosivat, kuului vain tuulen hiljainen hyräily. He odottivat kiven alla vielä kymmeniä minuutteja, ennen kuin Lumohäntä uskalsi kurkata ulos. Missään ei näkynyt toisia kissoja, eikä ihmisiä... vain pimeyttä. Pimeys valtasi kaiken, se oli kietoutunut puihin ja kasveihin ja jopa maa oli hukkua pimeyteen. Lumohäntä kömpi ulos ja veti Etikkatassun perässään. Lumohäntä sanoi: "Olemme Tuliklaanin alueella. Ole varovainen." "Olen!" Etikkatassu vastasi kuuliaisena. Aivan yllättäen Lumohäntä voihkaisi ja tuupertui maahan... hyönteismyrkky alkoi vaikuttaa. Etikkatassu painoi päänsä Lumohännän kainaloon ja kysyi: "Äiti, mikä on hätänä?" Lumohäntä ei vastannut. "Äiti?" Etikkatassu kysyi jo väpättävin huulin. Ei vieläkään vastausta. Etikkatassu purskahti itkuun ja se naukui niin kovaa kuin pystyi. Paikalle jolkotteli muutamia tuliklaanin jäseniä jotka ihmettelivät, miksi Etikkatassu itkee. Sitten he huomasivat naaraskissan ruumiin Etikkatassun edessä ja ymmärsivät. Yksi sanoi: "Hei, tule mukanamme klaanimme johtajan luo." Toinen lisäsi "Hän saattaa antaa sinulle suojapaikan." Etikkatassu puski emoaan viimeisen kerran, pyyhki kyyneleet silmistään ja lähti tulikaanilaisten perään. Heimon johtaja antoi Etikkatassulle luvan viipyä klaanin leirissä muutamia kuukausia, mutta myöhemmin Etikkatassu hyväksyttiin klaanin jäseneksi ja hän pääsi soturioppilaaksi. Hän kantaa ikuisesti kaunaa kaksijalkoja kohtaan, koska ne olivat riistäneet häneltä hänen molemmat vanhempansa. Hän on myös uskollinen tähtiklaania kohtaan koska hän uskoo, että tähtiklaani pelasti hänet kuolemalta. Etikkatassu tottelee myös soturilakia kuuliaisesti , koska hän pitää säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Emo: Lumohäntä, kuollut
Isä: Puolikorva, kuollut