Lumitassu

Nimi: Lumitassu (myöhemmin tullaan nimeämään  Lumihiutaleeksi)

Ikä: 6kk

Skp: naaras

Klaani: Meriklaani

Paikka hierarkiassa: Oppilas

Ulkonäkö: Lumitassu on pienikokoinen muihin ikäisiinsä nähden. Lumitassun turkki on valkoinen kuin ensilumi, puolipitkä, kaunis ja hyvin silkkinen. Silmien ympärillä on ruskehtavat symmetriset kuviot. Korvat ovat tumman harmaat, myös korvien sisä osa on tummahtava. Lumitassulla on kauniit ja kiiltävät taivaan siniset silmät. Häntä on pitkä ja tuuhea.

Luonne: Lumitassu on ystävällinen, seikkailunhaluinen, nopea ja sisukas. Uroskissat tuottavat lumitassussa hiukan agressiivisuutta, vasinkin ne joita hän ei tunne. Naaraskissoista ei ole ongelmaa, ellei naaraskissa ole itsekäs tai ärsyttävä. Talven tulo herättää lumitassussa leikkisän puolen. Piiloutuminen ja kiipeily hoituvat helposti. Ensilumien laskeuduttua, Lumitassun turkki antaa varsin hyvän piiloutumis mahdollisuuden. Tappelu ja juoruaminen saavat Lumitassun hiukan äkäiseksi jonka vuoksi tämä yleensä häipyy paikalta tai puuttuu tilanteeseen. Lumitassu kuuntelee mielellään jos muilla on huolia tai murheita, muttei kerro itsestään mielellään tietoa. Jos toisella kissalla on ollut rankka tai haastava menneisyys, se ei herätä kauheasti sääliä Lumitassussa, kun tämä itsekkin on kovan polun käynyt. Hän pyrkii olemaan rehellinen ystävilleen ja kunnioittaa vanhempia ja kokeneempia kissoja. Vesi tai vedessä oleminen ei ole ongelma, uinti sujuu suhteellisen hyvin vaikka lumitassu onkin vasta nuori.

Menneisyys: Lumitassun isä oli soturi ja äiti kotikissa. Näiden kahden rakkaus sai aikaan pienen valkoisen Lumipennun ja hänen neljän muun sisaruksen syntymisen. Aikaa kului ja isä kävi salaa katsomassa pieniä ja pörröisiä pentujaan. Hiippailu kiellettylle kotikisujen alueelle paljastui kuitenkin nopeasti ja Lumipennun isää kiellettiin enään menemästä sinne. Kului useampia viikkoja kun kolli koitti käännytellä muita ottamaan emon ja pennut klaaniin. Klaanissa ei uskottu pentujen ja emon selviytyvän kun ilma alkaisi kylmetä. Lopulta pyyntö hyväksyttiin ja kollille tehtiin varsin selväksi ettei tällä ollut enään lupaa toimia klaanin seläntakana.
Lumipennun isä riemastui ja lähti seuraavana aamuna noutamaan emoa ja pentujaan. Kävellessään klaanin aletta kohti näiden tuli ylittää joki. Isä ei osannut yhtään ajatella että joki voisi olla vaarallinen jollekulle. Virtaus oli pieni ja pienemmätkin soturioppilaat uivat siinä leikiten. Tästä syystä se ei yhtään osannut ennustaa seuraavia tapahtumia. Isä lähti uimaan edeltä perhe tätä seuraten, kun kolli oli päässyt rantaan tämä vilkaisi olkansa yli ja näki valkoisen pentunsa Lumipennun kömpivän rantaan. Emoa ja neljää muuta pentua ei kuitenkaan näkynyt. Silloin isä kuuli kauempaa emon ja pentujen tuskaisat maikumiset. Se käski Lumipentua pysymään paikoillaan ja hyppäsi jokeen toisten perään. Tämä ehti saavuttaa nämä kuitenkin liian myöhään. Pennut ja emo olivat jo hukkuneet ja tämä näki vain vilauksen näistä kun ne painuivat joen pohjamutiin samalla virtauksen kuljettaen niitä eteenpäin. Isä palasi lopulta klaaniin murtuneen Lumipentu mukanaan. Tämän oloa ei yhtään helpottanut muiden klaanilaisten supina siitä että oli parempi näin kuin saada kotikisuja ruokittavaksi.