Rakuunarahka

Nimi: a) Madookki b) Kyookki c) Mikä?

Luopioprinsessanimi: Estragonna

Ikä: 15 kuuta

Sukupuoli: Naaras

Paikka hierarkiassa: Soturi

Klaani: TuliKlaani

Mestari: Kaihovirta, Verikynsi, Haipälli

Ulkonäkö: Musta pitkä pohjakarva, ja valkoisia merkkejä. Valkoinen läiskä siellä ja toinen täällä. Semmoinen käänteinen lehmäväritys, vai onko mustia lehmiä? On niitä. Tai ainakin on valkeahkonmusta Rakuunarahka. Kutenka vain, sininen katse on tällä naaraalla pirullisen terävä, ja salaisuuksia kätkevä. Tämä kisuli on ikäisekseen tavallista hieman pienempi ja sirompi. Hällä on kuitenkin tahdonvoiman lisäksi jäntevissä jaloissaan fyysistäkin voimaa. Siinä missä muu vartalo on ikätovereita pienempi, on häntä jostakin syystä "normaali" eli kissaan suhteutettuna pitkähkö. Pienet korvat tällä naaraalla ovat aika usein luimussa, tai muuten vain huomaamattoman matalalla. Muutenkin kissaparan yleisilme on synkähkö.

Luonne: Rakuunarahka on pirullisen pirullinen teräväkielinen naaras, joka tekee asiat mieluiten oman päänsä mukaan. Omassa päässä taasen on sen verran mielenkiintoisia pinttymiä, että skismoja muiden kanssa syntyy aika usein. Rakuunarahalla on ongelmia noudattaa sääntöjä ja kuunnella auktoriteetteja. Hän valitsee itse kissat, joita kunnioittaa. Sen kunnioituksen saaminen on hankalaa, mutta se kunnioitus onkin vankkumatonta. Rakuunarahka vaatii paljon ymmärrystä, mutta hänen lyhyeen pinnaansa on syynsä. Hän on kokenut omat traumansa, jotka eivät mitään pikkutraumoja olekaan. Rakuunarahka on kuitenkin tai ehkä kuitenkaan ei, kuten kuka hyvänsä, pohjimmiltaan hyvä kisuli. Pohja vain on aika siellä ja syvällä.

Vallanhimoisuus ja kykenemättömyys myöntämään omia virheitä kuuluvat myös Rakuunarahgan pomottelevaiseen ja muita kohtaan välinpitämättömään luonteeseen. Hänen itsekkyytensä ja itsepäisyytensä omien tarkoitusperiensä läpiviemiseen voi olla kanssakissoille suorastaan tuskastuttava kokemus. Varsinaisesti Rakuunarahgalla ei ole kuitenkaan mitään itsetarkoituksellista syytä käyttäytyä vaikeasti ja huonosti. Jos hänen kanssaan osaa olla neutraalisti ja vastaanhangoittelemasti, käyttäytyy hänkin mitä todennäköisimmin suunnilleen perusetiketin mukaan, ellei kanssahenkilön pärstä sitten satu olemaan jotenkin poikkeuksellisen epämiellyttävä.

Minkäänlaiset yhteiskunnalliset hierarkiat tai sovinnaiset tavat eivät merkitse Rakuunarahgalle kärpäsen kulmakarvan vertaa. Klaani on hänelle instituutiona yhdentekevä. Se on hänen elinympäristönsä, joka tarjoaa monia elämää rajoittavia ja suorastaan ärsyttäviä normeja, mutta klaaniin syntyneenä Rakuunarahka ei oikein osaa kuvitella muunkaanlaista elämää. Hän uskottelee itselleen, että klaanielämän rajat eivät varsinaisesti ole hänelle rajoja vaan ainoastaan luonnollinen asia, joka ei tuota hänelle erityisesti harmia. Soturilain koetteleminen ei ole Rakuunarahalle moraalinen ongelma, jos tilanteita, joissa se vaikuttaa sopivan hänen omiin tarkoitusperiinsä, ilmenee. Ylempien auktoriteettien ja taivaallisten mahtien arvovallan koetteleminen ja suoranainen halveeraaminen on naaraalle suorastaan harrastus.

Mustavalkoisesta maailmankuvasta ja uuvuttavasta jääräpäisyydestä johtuen Rakuunarahan sielunelämä on sangen myrskyisää. Ystävyyssuhteiden solmiminen on hänelle miltei mahdotonta, hän kun ei oikein luonnostaan luota kehenkään muuhun kissaan. Tämän takia hän luonnollisesti potee yksinäisyyttä, ja kokee monesti taistelevansa täysin yksin koko muuta maailmaa vastaan. Tämä piirre on korostunut naaraan aivoituksissa erityisesi, kun ikää on karttunut lisää. Huolettomien pentu- ja varhaisten oppilasaikojen jäätyä taakse on Rakuunarahka huomannut olevansa taipuvainen masentumiseen ja melankoliaan, jota hän ei kuitenkaan tyydy vain patoamaan sisälleen. Hänelle on luontaista purkaa paha olonsa kärttyilemällä muille ja olemalla pöyristyttävän töykeä täysin järjettömistä syistä tai vain vailla mitään syitä.

Menneisyys:
Rakuunarahka on koko ikänsä ollut itsenäinen sekä itsepäinen luonne. Pentuna hän oli toimelias ja useasti semmoista vähän liikaakin. Sijaisemot kaiketi eivät pitäneet pentua oikein silmällä, tämä kun seikkaili ensin ympäri leiriä ja melko pian myös sen ulkopuolella jotakuinkin heti kävelemään opittuaan. Onkin ehkä jonkin verran myös hyvän onnen ansiota, että Rakuunapentu pikkuisena selvisi metsän vaaroissa liikkuessaan. Hämmästyttävintä lie, ettei Rakuunapentua koskaan saatu retkiltänsä kiinni, eikä täten asetettu mihinkään erikoisvalvontoihin. Pentuaikana aloitettu omatoiminen ympäristön tutkiminen kehitti Rakuunarahan tiettyjä taitoja huomattavan paljon ikäistään korkeammalle. Vaikka ympäristön itsenäinen tutkiskelu jo iässä, jolloin moinen ei olisi ollut sallittua, olikin kehittävää, sattui kerran kuitenkin ikävä välikohtaus. Rakuunapentu törmäsi epäonnekseen mystilliseen luopio Ivaniin, ja jäi melkein tämän tappamaksi. Klaanin päällikkö Liekkitähti kaikeksi onneksi pelasti oppilaan, ja Rakuunatassu sai ensi kertaa kunnon läksytyksen harharetkistään. Tietenkään hän ei niitä lopettanut, mutta piinaavat painajaiset ja pelonsekainen erityisvarovaisuus Liekkitähteä kohtaan säilyivät epäonnisesta tapauksesta muistoina.

Aika kului ja Liekkitähti siirtyi ajasta ikuisuuteen. Rakuunatassulla oli joltisesti vaikeuksia koulutuksensa kanssa. Hänen ex-mestarinsa Kaihovirta ei ollut mikään maailmaste tiukoin tyyppi, eikä täten oikeastaan saanut minkäänlaista yhteyttä rasavilliin oppilaaseensa. Rakuunatassun egoistinen ja kontrollihaluinen luonne esti tehokkaasti taipumisen kenenkään muun tahtoon, ja onhan nyt selvää, että moisella asenteella on kovin hankala oppia auktoriteetilliselta mestarilta mitään. Lopulta sai Kaihovirta tarpeekseen ja Rakuunatassu sai uuden mestarin, sangen tiukan Verikynnen, mikä vähän toi toivoa railakkaan oppilaan soturiksi saamiseen. Harmi kyllä, kävi niin, että Verikynsikin sai uppiniskaisesta oppilaasta tarpeekseen ja lähti niin sanotusti lätkimään. Rakuunatassua tilanne ei haitannut. Hänestä oli erittäin mukavaa, että hänellä ei ollut mestaria eikä hänen täten tarvitsisi tulla miksikään yhteiskunnan hyväksymäksi soturiksi, jonka pitää opetella typeriä taitoja. Toisaalta todellisuus on kova paikka. Silloin tällöin Rakuunatassulla oli saamattomuudestaan pieniä itseinhon tunteita, mutta pohjimmiltaan hän tiesi, ettei voi eikä tahdokaan voida luonteelleen ja vahvalle idealistisuudelleen mitään.

Tuliklaaniin iski soturipula, kun päälliköt eivät tuntemattomista syistä tuntuneet pysyvän vakaasti paikoillaan. Klaani alkoi olla kriisin partaalla, ja solmittiin sopimus kevyestä yhteistyöstä Yöklaanin kanssa. Tämän tapahtuman johdosta sai tyhjän panttina loikoillut Rakuunatassukin uuden mestarin, joka tällä kertaa tuli Yöklaanista. Kyseessä oli hankalasta riidanhaastajaluonteestaan ja peräänantamattomuudestaan kuuluisa soturi Haihammas, joka tietyllä tapaa sopikin itsepäisen Rakuunatassun pariksi melko hyvin. Alkukankeuksien ja -skismojen jälkeen alkoi parivaljakko löytää opiskeluun jonkinlaista kauhun tasapainolla toimivaa dynamiikkaa, jonka johdosta Rakuunatassukin viimein ensimmäistä kertaa elämässään koki saavansa jonkinlaista oppia soturikoulutuksessa. Lopulta hänen etenemisensä Haihammaksen kanssa kävi melko nopeasti. Piilevät taidot, jotka hän oli kerännyt jo pentuaikoina alkaneina tutkimusretkinä, täytyi vain loihtia esiin ja jalostaa soturin taitoihin sopivaisiksi.


Mera om:

Rakuunarahka pitää kyllä nimestään, mutta aina välillä hän vähän tympäytyy siihen ja käyttää sen sijaan luopioprinsessanimeään, omassa salaisessa seurassaan tietenkin vain. Tsihhih.

Rakuunarahan emo, Nokiturkki, kuoli lähes heti pennun synnyttyä Susivuoren kristalliluolissa omituisissa olosuhteissa, joista ei kenelläkään tunnu olevan tietoa. Rakuunarahka itsekään ei itse asiassa tiedä tästä sen kummemmin, mutta välillä selittämättömät henkiolennot piinaavat häntä painajaisten muodossa.

Rakuunarahka kehoittaa teitä kaikkia nussimaan munkkirinkilää ja suksimaan kuuhun.

Tämmöistä hän on tehnyt:

Rakas sisareni, sinua olisi kiva hakata
Yää, Liekkitähti
No vissiin vaaraa?
Haukkatassu
Huihh, Ivan!
Ääk, kuulustelu ja kirahviuni!!
Jeah, mä olen oppilas
Isak & Sulkakorva
Rapotrimäntti (jota on kiva hakata)
Joku maanikko vähän yritti piristää
Ääk, joku hullu luoppari, tappelen sen kanssa (jateinjonkunlupauksenjotaennoudattanut, hähähäh)
Tuiskutassu, nössö, jota on kiva hakata
Verikynsi jaksoi pari vastausta mestaroida, hihhih
Tuiskutassu on nössö, jonka päihitin
Hups, putosin suohon
Kiusaan pentuja
Kiusaan taas pentuja
Vaihteeksi läski ja tyhmä mestari (kolmanteni)
Paiiinilllööö
Jees, melankoliaa! sanoi soturi Rakuunarahka.
Jehna, oppilas
Hainpa epäilyttävää seuraa
Viisi leipää & kaksi kalaa
 



Tunari