Valokynsi

NIMI Valokynsi
IKÄ 60 kuuta
SUKUPUOLI kolli
ROTU Maine Coon
KLAANI Valoklaani
PAIKKA HIERARKIASSA Soturi

ULKOISESTI
10kg
Valokynsi on hyvin kookas ja vaikuttava ilmestys; sen lihaksikasta vartaloa myötäilee keskipitkän sekä pitkän väliä laineileva turkki ja ryhdikäs olemus korostaa kaikkia erityisiä piirteitä. Kermanvaalea, osittain vaalean oranssihtava karva on tuuheaa ja suurimmaksi osaksi hyvin tiivistä. Hännässä ja kaulassa, missä turkki on pisimmillään, se muuttuu hieman ilmavammaksi, päästäen kollin kesähelteillä astetta helpommalla. Valokynnen vaalean ja raikkaankeltaiset silmät ovat suuret, mutta muutenkin isossa päässä niiden koko jää monesti huomiotta. Onhan koko kissassa sitä kokoa muutenkin. Sen korvat asettuvat kuusikulmaiseen päähän sivuille, kartiomaisina ja ilvestupsujen kruunaamina. Leveään kuonoon kuuluvat voimakkaat leukaperät ja terävät hampaat; viikset kasvavat poskipäistä pitkinä ja monilukuisina. Valokynnen koko rumis on tasapainoinen, jäntevä ja sisältää rutkasti voimaa. Sen leveiden tassujen päissä kasvaa pitkät, vahvat ja vaaleat kynnet, joiden mukaan kolli on osittain nimettykin.

Valokynnen turkissa oranssihtava kerman sävy vaihtelee aisteikkaasti moneen suuntaan; kaulassa ja hännässä se on miltei valkea, kun taas kasvoissa ja tassuissa väri tummenee pehmeän oranssiksi. Tarkkasilmäiselle Valokynnen otsassa näkyy yleinen tabbyjen m-kuvio, tosin hyvin vaaleana ja lähes olemattomana. Kollilla on iho punertava ja bataatin värejä mukaileva; viikset kasvavat valkoisina poskista sekä vaalean oransseina kulmista. Valokynnellä on muutamia arpia siellä täällä, suurin osa karvapeitteen alla piilossa. Yksi arpi kulkee kollin kasvoilla kuonon yli, ohuena, mutta hyvin ilmettä korostavana.

LUONTEESTA
Valokynsi on tavallaan lempeä jättiläinen, mutta siinä missä yleensä tuo nimitys sisältää myös tyhmyyden, joutuisi näinollen kollia nimittämään toisella tavoin. Valokynsi on älykäs ja laskelmoiva kissa, joka omaa kärsivällisyyden jalon taidon. Se päällipuolin luottaa kaikkien sanoihin ja tekoihin, mutta osaa lukea vastapuolta tarpeeksi hyvin välttyäkseen ongelmilta. Kollille on tärkeää antaa toisia, jos kolmansiakin mahdollisuuksia ja armahtavaisuus kuuluu sen tunnetuimpiin pääpiirteisiin. Sille ei ole ongelma välittää tuntemattomasta yksilöstä, joka taas soturilakia mietittäessä voi tuottaa ongelmia. Suurimmaksi osaksi soturilaki onkin Valokynnelle erittäin tärkeä järjestyspilari, vaikka kollia jaksaa aina hämmentää kotikissojen syrjiminen ja klaanien sotiminen, joka johtaa toisten kissojen kuolemaan.  Kissa pitää kuitenkin suunsa supussa aiheesta, kunnioittaen ylempiarvoisten sanoja ja säännöksiä.
Valokynsi puhuu aika vähän itsestään ja mielellään pitää keskustelujen huomion toisissa; se ei pääsääntöisesti salaile mitään, vaan on aina erityisen kiinnostunut muiden elämästä enemmän kuin omastaan. Kollia ei ole nähty välinpitämättömänä yksilönä, muttei myöskään minään yliaktivistina. Valokynsi hoitaa itselleen tärkeät jutut omassa rauhassaan nostamatta suurempaa numeroa asiasta. Sille rakkaus ja välittäminen eivät ole ihmeellisiä asioita, vaan lähinnä karussa maailmassa elämisen välttämättömyyksiä. Se arvostaa kaikkea, mitä muut kissat ovat kokeneet, eikä ikinä vähättele toisen pienintäkään kärsimystä.

Tietysti kollilta löytyy myös heikkouksia. Valokynsi helposti ottaa toisten taakat itselleen ja liiallisesta kuormasta musertuu mielellisesti palasiksi. Suru harvemmin näkyy kissan eleissä tai puheissa, mutta sen silmät paljastavat aina kaiken. Kollin tapa purkaa suruaan on tehdä enemmän töitä klaaninsa hyväksi ja joskus se saakin murheisen mielensä parannettua. Valokynsi ei rakkaudellisesta luonteestaan huolimatta lähenny helposti muiden kanssa tasolle, jossa se voisi avautua omista ajatuksistaan rauhassa. Pelkääkö kolli heikkouttaan vai muiden hylkäämistä, ei Valokynsi ole tietoinen siitä itsekään. Tähän asti se on saanut pidettyä läheisyydenkaipuunsa kurissa, mutta vain vaivoin ja joskus kolli viettää aikaa yksinäisyydessään, yrittäen ottaa yhteyttä Tähtiklaaniin ohjeiden toivossa.

HISTORIAA
Valokynsi syntyi klaaniinsa pariskunnalle, jolle Valoklaani oli tärkein asia niiden elämässä. Klaani oli pelastanut Valokynnen emon aikoinaan ja näinollen kiitollisina tuo nimesi kaikki pentunsa Valo-alkuiseksi. Alussa kolmen pennun saman nimisyys oikein odotti sekasortoa, mutta asia ratkesi pian Valokynnen sisarten kuollessa kulkutautiin vain kahden kuun ikäisinä. Valokynsi ei itse muista noista ajoista paljoa, olihan tuo kovin nuori ja kaikki sen elämässä vielä mysteerejä täynnä. Kollin isä lähti pian tapahtuman jälkeen, väittäen pentujen kuoleman olevan niiden emon syytä. Valokynsi sai murheellisen emonsa kasvatuksen, jolta se oppi hylkäämisen huonot seuraukset ja välittämisen tärkeyden. Loput kissan pentuajasta kulkikin hyvin pehmeästi ja se kasvoi soturioppilaan ikään. Jo pentuna Valokynsi oli hyvin kookas muihiin nähden, ja vaikkei se hallinnut liikkeitään täydellisesti, eteni voimakkaan nuoren kissan alku soturiopeissaan nopeasti. Nuoruuden kommellukset tulivat tuolle yllätyksenä ja innokkaana kolli kokeili vähän sitä sun toista huonomaineista harrastusta, mikä vei sen vääränlaiseen seuraan klaanin ulkopuolelta. Synkkämielisten luopioiden parissa Valokynsi joutui petetyksi noiden "ystäviensä" johdosta ja pilkatuksi pehmeästä luonteestaan. Se palasi salaisilta reissuiltaan surullisena, vain löytääkseen jonkun odottamassa sitä, huonojen uutisten kanssa.

Kollin emo oli menehtynyt saalistusreissullaan; hirviö oli kuulemma sen vienyt, muttei Valokynsi saanut mistään tarkkaa tietoa. Aiemmat ongelmat olivat muutenkin vieneet voimia kollista ja rakkaan emon menetys oli sille vikatikki. Seuraavat 10 kuuta Valokynsi oli syvästi masentunut ja ulkoisesti katkera muille niiden pahuudesta ja kaikista pienistäkin vääryyksistä, mitä se oli joutunut kokemaan. Tuossa elämänsä alamäessä kolli miltei joutui itsekin luopioksi ja vain vaivoin pääsi soturikoulutuksensa läpi. Masentuneelle sielulle annettiin tilanteessa onneksi armoa, tiesihän klaanin johto sen menneisyyden hyvin. Katkeruudenkin takana Valokynsi oli tilaisuudestaan kiitollinen ja vähitellen se alkoi palautua pimeydestään. Kolli rupesi tekemään ahkerasti töitä menetettyjen kuukausiensa eteen, harjaannutti kunnolla taistelu- ja metsästystaitonsa ja näin muutamassa vuodessa sen arvostus klaanissa nousi. Kuin huomaamattaan Valokynsi kasvoi nykyiseen persoonaansa, eikä monikaan enää edes muistanut kolliin kohdistuvia menneitä tapahtumia. Vanhimmat klaanilaisista tietysti muistavat vielä, mutta kukaan ei ole vielä aiheesta puhunut. Eikä Valokynsi toivoisi niiden puhuvankaan.