Kermatassu

Nimi: Kermatassu
Ikä: 7 kuuta
Skp: Kolli
Klaani: Valoklaani
Rotu: Ocicat
Paikka hierarkiassa: Oppilas


Ulkonäkö:
Tämä kolli on enimmäkseen mustavalkoinen. Hänen päänsä on hiukan pyöreä ja korvat aavistuksen verran liian isot, mutta siitä ei Kermatassu välitä. Tältä alkaa otsasta tusinoittain mustia juovia, jotka haihtuvat niskaan tultaessa. Juovia on kaksi kummallakin poskella, mutta ne ovat hyvin lyhyet. Kollin silmät ovat itseasiassa harmaat, mutta niissä on myös jonkinlaista ruskean sävyä. Tämän kirsu on myös ruskea. Kaulasta alaspäin on täydellisen valkoinen väritys, joka jatkuu aina oppilaan mahaan saakka ja leviää tassujenpäihinkin. Muussa ruumiissa turkki on taasen hieman harmaampi, josta voi eroittaa haaleita, mustia pilkkuja. Joissain kohdissa pilkut ovat isompia ja näkyvät hyvin selvästi, joissain kohdissa ne taas ovat pieniä ja epäselviä. Kirkkaassa valossa Kermatassun turkki näyttää kokonaan valkoiselta, ja sieltä näkyvät vain isoimmat laikut. Kollin hännässä onkin sitten raitoja. Raidat alkavat hännän puolestapäästä hyvin haaleina, ja vahvistuvat mitä lähemmäksi sen päätä menee. Lopulta hännänpää on täysin musta.

Luonne:
Kermatassu on lempeä ja superystävällinen kissa. Tämä ei jätä ketään koskaan yksin, ja yrittää saada kaikki pitämään hänestä, yrittää näyttää kaikkien silmissä hyvältä - etenkin ylempiarvoisten silmissä. Hän itseasiassa suorastaan kerjää huomiota, sillä oppilas inhoaa yksin jäämistä ja yksinkertaisesti vain haluaa aina seuraa. Tämä kuitenkin tajuaa, milloin joku ei seuraa tarvitse. Hän saattaa vaikuttaa ensin hieman heikolta liikainnokkuuden vuoksi (voiko sitä olla liikaa?"), sillä yleensä muut saavat siitä kuvan pennusta, joka tahtoo leikkiä. Tarpeen tullen tämä kuitenkin osaa puolustautua, niin sanoilla kuin teoillakin. Hän loukkaantuu aika vaikeasti, sillä tuntuu ottavan kaiken aina vitsinä. Jos hän syystä tai toisesta tuntee olonsa loukatuksi, hän yrittää mennä selvittämään asian. Mutta sen epäonnistuessa hän vetäytyy syrjään murehtimaan asioita ja väheksymään itseään, sillä kollilla ei ole kovin hyvä itsetunto. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Kermatassun varsinaisesti suuttuvan, eikä se ole kovin paha - mitä nyt pientä tiuskimista ja äänen korottamista, muttei muuta. Hänen sisarellaan, Kaakaotassulla, on iso paikka kollin elämässä. Tämä tuntuu lellivän tätä aina kun näkee siskonsa, eikä koskaan sano tälle vastaan.

Menneisyys:
Kermapentu syntyi eräänä sateisena päivänä Valoklaaniin, Korallikorvan ja Rautaviillon pentuna. He elivät kolme kuuta ihanaa elämää, jonka keskipisteenä Kermapentu oli. Kuitenkin kaikki muuttui, kun tämä sai pikkusiskon, ja elämän keskipiste vaihtui. Kolli tunsi itsensä syrjityksi ja yksinäiseksi, sillä vanhemmilla ei enää riittänyt aikaa hänelle. Lopulta Kermapennusta alkoi tulla katkera, ja hän alkoi suorastaan vihata Kaakaopentua, joka oli varastanut hänen elämänsä. Lopulta hän antoi tälle unikon siemeniä, ennen kuin pentu sai tietää niiden sivuvaikutuksista, ja houkutteli siskonsa metsään. Kun he olivat kahdestaan, Kermapentu yhtäkkiä hyökkäsi Kaakaopennun kimppuun, ja Kaakaopentu oli niin uninen, ettei hänestä ollut juuri lainkaan vastusta. Kun Kermapentu lopetti, Kaakaopennussa oli paljon ruhjeita ja haavoja, joista vuosi hieman verta. Ensin hän oli voitonriemuinen. Kohta häneen iski kuitenkin epävarmuus. Ja sitten katumus. Mitä oikein menin tekemään?
Kohta Kermapentu raahasi pikkusisarensa parantajan luo kertoen, että siellä oli ollut oppilasikäinen luopio joka hyökkäsi Kaakaopennun kimppuun. Jo kohta oppilasikäinen Kermapentu oli kuitenkin ehtinyt väliin, ja pelastanut siskonsa. Vanhemmilleen hän selitti, että he olivat menneet tutkimaan metsää yksikseen, ja että se oli ollut hänen ideansa. Vanhemmat alkoivat heti sättiä tätä, ja se oli hänen mielestään ihan oikein. Hän ansaitsi vielä pahemmankin rangaistuksen siitä kamalasta teosta!
Kermapentu oli monen päivän ajan hyvin järkyttynyt ja vaisu. Miten saatoin tehdä niin julman teon?, hän ajatteli kerta toisensa jälkeen. Lopulta hän alkoi puhua Kaakaopennulle satunnaisia lauseita - Haluatko että haen sinulle syötävää? Minä voin tehdä sen puolestasi. Tarvitsetko apua?
Muuta hän ei juuri sanonutkaan. Palveluksia, palveluksia, palveluksia, kerta toisensa jälkeen palveluksia. Monen kuun päästä heidän välinsä alkoi vihdoin lämmetä. Ainakaan Kaakaopentu ei vaikuttanut pelkäävän häntä enää. Lopulta hän antoi anteeksi, mutta Kermapentu ei silti ikinä voinut unohtaa tekoaan.


Suhteet:
Emo: Korallikorva (NPC)
Isä: Rautaviilto (NPC)
Sisarukset: Kaakaotassu
Serkut: Öljytassu
Pikkuserkut: Marakatti
Mestari: Valosilmä
Ihastus:
Kumppani:
Pennut:

Tavatut:
Loistehelmi - Ystävällinen ja lempeä kissa.
Lepakkopentu - Aika vaisu, mutta omalla tavallaan herttainen persoona.
Valosilmä - Maailman paras mestari! Opettaa siistejä ninjaliikkeitä
Viimapentu - Ailahtelevainen Tuliklaanilainen, mutta ihan kiva kuitenkin
Duriannautitus - Paneutuu työhönsä hyvin, mutta ei vielä mitään syvällistä tietoa
Aavesilmä - Hyvin yrmeä varapäälliköksi
Mysteeritassu -

Tapahtunutta:
Kermatassu opetteli hienoa liikettä mestarinsa kanssa, ja kiipesi monien syiden kautta puuhun. Tullessaan alaspäin oppilas kuitenkin lipesi, ja sai vamman lapaansa. Hän meni mestarinsa saattelemana parantajan pesälle, ja huomattiin että jalka on murtunut. Se kuitenkin parani hyvin, ja kohti uusia seikkailuja! Kermatassu valitettavasti lipsahti kahdesti Yöklaanin puolelle liukkaalta Ukkoskalliolta, ja puhutteli tapahtuman nähnyttä Yöklaanin oppilasta.

Pelit:
SYKSY Leikkimistä vain...luulisin
SYKSY Ja mitä me tästä opimme?
SYKSY You wanna be my friend?
SYKSY Ja mitäs sinä täällä teet?
SYKSY Kumpi meni liian pitkälle?