Nimi: Tuhkakynsi
Ikä: 17 kk
Skp: Naaras
Klaani: Yöklaani
Paikka hierarkiassa: Soturi
Ulkonäkö: Tuhkakynsi on pieni kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on tuuhea häntä. Turkki on väriltään pääosin tummanruskea, jossa on mustia kohtia ja
vatsa, rinta ja hännänalus ovat punertavan ruskeita. Tuhkakynnen tassut ja polkuanturat ovat sysimustat.
Vasemman tassun karvat ovat kerran palaneet, joten nyt turkki on karheaa ja kiillotonta siltä osin. Kissan silmät ovat tummansiniset.
Tuhkakynnen korvat ovat tummanruskeat ja korvannipukoissa on hieman tuuheampaa karvaa.
Korvat ovat pienikokoiselle kissalle keskimääräistä hieman suuremmat. Häntä on tuuhea ja yleensä hyvin siististi suittu.
Tuhkakynnen turkki on keskipitkää karvaa ja tiivis, kuten entisaikaisilla jokiklaanilaisilla, vaikka kissa uimista inhoaakin.
Luonne: Tuhkakynsi on määrätietoinen ja tempperamenttinen, joka toisinaan aiheuttaa ongelmia tämän uhmatessa kokeneempien soturien mielipiteitä.
Tuhkakynsi on yleensä aika omissa oloissaan viihtyvä, muttei kuitenkaan pelkää suurempiakaan kissajoukkoja esimerkiksi kokoontumisissa.
Hän ei varsinaisesti pelkää mitään tai ainakaan ei näytä sitä. On kuitenkin yksi asia mitä Tuhkakynsi pelkää kuollakseen, nimittäin uimista.
Kissa ennemmin istuisi ukkostiellä, kuin uisi, joten siksi varookin kaikin tavoin putoamasta puroon tai jokeen. Tuhkakynsi rakastaa
kunnon saalistusretkiä tai voimia vaativia tehtäviä, kuten taisteluita ja pitkiä rajapartioita. Mikäpä oliksikaan sen hienompaa kuin saada
rajaloukkkaukseen syyllistynyt partio kiinni ja häätää reviiriltä.
Menneisyys: Tuhkakynsi on kasvanut koko ikänsä Yöklaanissa ja klaani merkitseekin hänelle paljon eikä hän voi ymmärtää esimerkiksi luopioita,
jotka elävät yksinään ja pyörivät kaksijalkaloissa variksenruokaa syöden.Tuhkakynnellä ei ollut sisaruksia joten hän oli aina emonsa ja isänsä
silmäterä. Isä saattoi tuoda joskus hänen emolleen erilaisia tuoresaaliita saalistusretkiltään ja selittää Tuhkakynnelle, tämän ollessa vielä -pentu,
mikä oli tehokkain tapa tappaa mikäkin saalis. Emo myös näytti Tuhkapennulle monenlaisia taisteluliikeittä tietämättä siitä, että pentu päätti
harjoitella niitä leikkiessään ja siksi oli aika voitolla pentujen leikeissä mikä antoi Tuhkapennulle ylimielisyyden tunteen. Kun hänen isänsä ja
tämän hyvä ystävä, hurjasta luonteestaan ja vallanjanostaan syytetty soturi Käärmekarva huomasivat tämän he veivät Tuhkapennun muutaman
kerran salaa leirin ulkopuolelle harjoittelemaan taisteluliikkeitä. Kun sitten koitti päivä Tuhkakynnen päästessä oppilaaksi hänen mestarikseen tuli
taas yksi paljon vaativa soturi. Tuhkakynsi osasi jo aika paljon ennestään, joten mestarilla oli aikaa muokata oppilaastaan hurjaa ja armotonta
soturia sekä siirtää kunnianhimonsa oppilaalleen. Soturinimensä Tuhkakynsi sai keskellä ankarinta talvea.
Muuta: Tuhkakynnellä ei ole niin paljon voimaa kuin suurilla sotureilla, mutta yrittää korvata sen ketteryydellä ja nopeudella.
Tuhkakynnen vanhemmat tai mestari eivät ole enää elossa.