Rikkotassu

Aihe: Rikkotassu Pe Toukokuu 29, 2015 12:08 pm

P E R U S T I E D O T
NIMI Rikkotassu
NIMEN ALKUPERÄ Rikkonaisen ja piikikkään näköinen turkki
IKÄ 10 kuuta
SUKUPUOLI Kolli
KLAANI Yöklaani
MESTARI Myrkkykatse (entinen), Vedenkuohu

U L K O N Ä K Ö
Rikkotassun vanhetessaan oppilaaksi, oli rakenteestakin tullut rotevampi. Hänellä on selvästi näkyvät ja vahvan oloiset lavat ja jalat. Hampaat olivat kasvaneet entistä pidemmiksi, kuten samalla hänen kyntensä. Ne olisivat hyvin raakalasmaiset taistelussa ja toisivat jo harjoitteluissa pieniä haavoja. Kynnet eivät nimittäin mene täysin sisään, vaikka kuinka yrittäisi. Siksi Rikkotassua kehotetaankin teroittamaan niitä harjoitteluita varten. Hän oli kasvanut pentuetovereitaan isommiksi ja oli jo melkein pienempien täysikasvuisten soturien kokoinen. Sekä hänen päästään ja sen lähialueelta on kadonnut tunto kokonaan.
Turkki oli yhtä rikkoinaisen näköinen ja karhea, kuten pentuaikoinakin. Turkista oli tullut vain pidempi ja paksumpi, varsinkin hännän ja kaulan seudulla. Pitkä turkki on tummanharmaa, jossa on mustia raitoja. Näitä raitoja oli pentuaikana vain selässä ja niskassa, mutta vanhetessaan ne olivat "levinneet" myös häntään, kasvoihin ja jalkoihin. Täysikuun valossa sekä lehtikadon aikaan Rikkotassun turkki vivahtaa violettiin. Hänen vasen korvansa on puoliksi irti erään onnettomuuden takia, jonka vuoksi se on aina lerpahtanut eteen tai taakse. Se ei häiritse kuulemista mitenkään, mutta Rikkotassun on pakko nostaa se aina ylös.
Silmät ovat pysyneet kirkkaankeltaisina, mutta katse on vaihtunut pentumaisen ilkikurisesta jokseen kylmäksi ja luotaantyöntäväksi. Hän katsoo kaikkia hyvin epäilevästi, eikä anna kenenkään tulla häntä muutamaa hännänmittaa lähemmäksi. Polkuanturat ja kirsu ovat pysyneet tummanharmaina ja kovina. Kieli ja ikenet ovat vaaleanpunaiset, joissa on huomattavan paljon harmaita läikkiä.

L U O N N E
Se kaikki pentumainen leikkimielisyys, ärhentely ja keppostenhalu katosi samana päivänä kun Rikkotassu nimettiin oppilaaksi. Hänestä tuli sinä päivänä lähes aikuinen, eikä kolli missään nimessä halunnut vaikuttaa liian nuorelta ja heikolta ollakseen oppilas. Siinä samalla Rikkotassu alkoi harkita sanomisiaan. Pentuna hän ei olisi saanut mitään muuta kuin korvapuusteja käytöksestään ja puheistaan, mutta nyt oppilaana hän voisi saada mitä epämielyttävämpiä oppilaan tehtäviä. Ja ehkä jopa karkoituksen klaanista.
Vaikka Rikkotassu olisi kuinka innoissaan taisteluharjoituksista, ei hän sitä ulospäin näytä. Kolli on aina yhtä hiljainen ja rauhallinen, oli asia minkälainen tahansa. Yleensä hän vain nyökkää tehtäville ja tekee ne kunnialla. Unelmaoppilas joku voisi sanoa, mutta ketään ei pääse tätä lähemmäksi hänen päänsä sisälle eikä ketään tule siksi tuntemaan häntä.

Toisten kissojen kanssa toimeentulo on edelleen yhtä vaikeaa Rikkotassulle. Nyt kun hän oli joutunut oppilaiden pesään sisariensa kanssa, oli hän joutunut olemaan lähes jokaisen vapaan ajan yksin. Pentuetoverit olivat tutustuneet muihin oppilaisiin jo aivan ensimmäisenä päivänä, kun taas Rikkotassu pysyi omissa oloissaan. Jos joku yritti tutustua häneen tai edes lähestyä häntä, kolli vain katsahti kylmillä silmillään toista. Näin kaikki olivat ymmärtäneet, ettei Rikkotassu halua tutustua kehenkään. Hän on ainoastaan puheväleissä vain tiettyihin kissoihin, eikä niitä todellakaan olleet klaanien oppilaat.
Ajan saatossa Rikkotassusta on tullut peloton. Hän ei pelkää yhtään mitään, ei edes kuolemaa. Hän uskoo päihittävänsä jopa koiran omin kynsin ja hampain, ilman minkäänlaisia ongelmia. Pelästyisihän ketä tahansa soturikin tätä kylmäkatseista, voimakkaan näköistä ja suurikokoista kissaa. Mutta liiallinen uhkarohkeus on loppujen lopuksi vain pahaksi. Olihan hän menettänyt melkein kokonaan korvansa liiallisen pelottomuuden ja uhkarohkeuden vuoksi.

Tähtiklaaniin kolli ei ole koskaan uskonut, eikä tule koskaan uskomaankaan. Hänen elämänsä ja pieni sielunsa on omistettu Pimeyden Metsän suurille ja voimakkaille kissoille. Pitkän harjoittelun jälkeen, hän osaa mennä niin päivällä kuin yölläkin kulkemaan näitä pimeitä polkuja silloin kun hän haluaa. Ensimmäisen kerran hän oli päässyt sinne miettiessään kuolemaa, kuten toisenakin kertana. Vähitellen hän oli harjoitellut sen vain tuntemalla sen samanlaisen kylmyyden sisällään. Unissa hänen on paljon vaikeampi kohdata Pimeä Metsä, mutta jos sillä on tarve näyttäytyä, se saakoon näyttäytyä itse.
Yleensä kolli menee käymään Pimeässä Metsässä aivan ilta- ja aamuhämärässä, sekä joinakin vapaapäivinä kun ketään ei ole lähettyvillä. Silloin hän ei saa mitään uteliaita kysymyksiä muilta, eikä ylimääräisiä katseita.

M E N N E I S Y Y S
Rikkopentu syntyi Hallapennun ja Mistelipennun kanssa Hautalaaksossa, lähellä Kolmipuuta. Yö oli jäinen ja luminen, mutta pentue oli vahva ja selviytyi. Mutta soturilain vastaisesti, pentujen vanhemmat olivat eri klaaneista: emä Toivesydän oli Meriklaanista, isä Harmaakynsi Yöklaanista. Toivesydän eli vähin riistoin Hautalaaksossa muutaman viikon Harmaakynnen kanssa kunnes päätti jättää synnyinklaaninsa ja tulla Harmaakynnen kanssa Yöklaaniin.
Päästyään Yöklaanin leiriin, klaaninpäälikkö Kuutähti ei tästä riemaistunut. Harmaakynsi aneli tältä armoa, joten Kuutähti päätti antaa Toivesydämen elää klaanissa niin kauan, että pennut olisivat kuuden kuun ikäisiä ja valmiita oppilaiksi. Oppilaiksi julistamisen jälkeen, Toivesydämen olisi välittömästi lähdettävä pois klaanista. Toiseksi ehdoksi kuului se, että vain Harmaakynsi saalistaisi Toivesydämmelle riistaa, vasta sen jälkeen kun oma klaani olisi ruokittu.

Vähin riistoin ja maidoin, Rikkopentu selvisi kylmän talven sisartensa kanssa. Rikkopennusta syntyi suuri riesa, varsinkin kun hänellä oli tapana lähteä öisin seikkailemaan pitkin leirialuetta ja pureksimaan sotureiden häntiä samalla pelästyttäen puolen klaania. Toivesydän yrittää aina päteä siihen että kolli on vain pentu, mutta Kuutähden tavoin, koko Yöklaani on alkanut ärsyyntyä Rikkopennun touhuihin. Ehkä Rikkopentu rauhoittuu vanhetessaan ja saadessaan oppilaan nimen.

Pentuaikanaan Rikkopentu oli ehtinyt tavata Pimeyden Metsän kahdesti. Kerran hän päätyi sinne vahingossa, koska oli ajatellut sitä miltä kuolema hänen mielestänsä tuntuu. Sitä oli kysynyt Yöklaanin parantaja Lohkokorva. Hän oli ottanut kollin mukaansa eräälle "tehtävälle", jonka vuoksi Rikkopentu menetti kynsien päänsä. Hänen oli nimittäin tarkoitus antaa kynnet Kalvohännälle, Yöklaanin ikivanhalle vanhukselle joka kuitenkin menehtyi heti syödessään kynnet.
Toisena kertana hän oli itse yrittänyt päästä sinne. Valoklaanin vaalea soturi, Räsykorva, oli törmännyt Rikkopentuun tämän tutkimusmatkalla. Heidän tiensä olisivat muuten erkanneet, ellei molemmat olisi olleet jotenkin edes yhteydessä tähän synkkään ja pimeään paikkaan. Ja sitä he eivät olisi voineet tietää, ellei Rikkopentu olisi avannut suurta suutansa.

M U U T A
- Ei usko Tähtiklaaniin
- Luonnottaman pitkät kynnet ja hampaat
- Omistaa taidon, minkä avulla pystyy "tuntemaan" muiden tunteet ja luonteet ympärillään
- Pystyy ottamaan yhteyden Pimeyden Metsään
- Päänalueella ei ole lainkaan tuntoa

S U H T E E T
PERHEENJÄSENET
Emä - Toivesydän (Meriklaani) NPC
Isä - Harmaakynsi (Yöklaani) NPC
Pentuetoverit - Hallatassu (♀), Mistelitassu (♀) NPC

MUUT SUKULAISET
Puolveli - Kaljuhäntä (Meriklaani) NPC // Emän pentu
Puolsisar - Loistemieli (Meriklaani) NPC // Emän pentu
Puolserkku - Hiljapentu (Meriklaani) // Emän pennun pentu
Puolserkut muut - Närhipentu, Lehtipentu, Pilvipentu (Meriklaani) NPC // Emän pennun pennut
Serkku - Varjopilvi // Emän sisaren pentu
Serkut muut - Vehnäpentu (Yöklaani) NPC

TAVATUT
Varjotassu - Yöklaani, oppilas. Liian utelias ja toisten asioihin puuttuva kissa, joka ei todellakaan ole toisen mieleen.
Lohkokorva - Yöklaani, parantaja. Ärsyttävä ja hieman kylmäluonteinen. Huolehtii kuitenkin klaaninsa hyvinvoinnista niin hyvin kuin mahdollista.
Räsykorva - Valoklaani, soturi. Kummallinen, mutta jokseen mielenkiintoinen ja paha kissa.
Vedenkuohu - Yöklaani, soturi, mestari. Huolehtivainen ja oppilaistaan hyvin huolehtiva.
Punamyrsky - Luopio, entinen Yöklaanin soturi. Tungetteleva ja hyvin ylimielinen kissa. Vaarallinen kaikille vastaantuleville.
Varjopilvi - Yöklaani, soturi.

Mantelikorva NPC - Yöklaani, soturi. Klaanilleen lojaali kissa, joka opetti pennuille hyppytaitoja.
Kalvohäntä † NPC - Yöklaani, vanhus. Vanhuuden höperö kissa, joka menehtyi hänen silmiensä edessä syödessään pennunkynsiä.

A I K A J A N A
Pentu, 29.5 - 12.7
- Menetti melkein vasemman korvansa pelissä Minä syön niitä aamiaiseksi
- Oli ensimmäisen kerran yhteydessä Pimeyden metsään pelissä Minä syön niitä aamiaiseksi
- Otti toisen kerran yhteyden Pimeyden metsään pelissä Salamyhkäistä toimintaa Ukkoskalliolla

Oppilas, 12.7 - ??.?
- Otti kolmannen kerran yhteyden Pimeyden Metsään ja "tapasi siellä kissan" pelissä Leijonaa mä metsästän...